Uusperheasiaa taas kerran

Miehelläni on kolme lasta entisestä liitostaan, minulla yksi ja nyt yksi yhteinen.



Ymmärrän miestäsi hyvin! Aivan kuten hänkin, minäkin tiesin suhteen alussa, että lapset tulevat siinä mukana. Pidin hänen lapsistaan, ja koen kyllä että he kuuluvat perheeseen, mutta kyllä minua MYÖS joskus harmittaa heidän läsnäolonsa ja tarpeensa ja vaatimuksensa. Niinkuin tietysti harmittaa omankin lapsen tarpeet joskus. On vain inhimillistä, että välillä ottaa päähän joku mistä ei kuitenkaan luopuisi.



Ja ellei miehesi ole aivan poikkeuksellinen yksilö, niin kyllä hän MIELUMMIN olisi lähtenyt suhteeseen kanssasi ilman lapsiasi, ja perustanut ihan oman perheen. Tietenkin.



Minulla ja puolisollani tämä menee niin, että minulla on aina oikeus valittaa kun rasittaa ja väsyttää - mutta hän tietää, että valitukseni ei tarkoita, että haluaisin jonkun muuttuvan.



Hän kantaa vastuun omien lastensa hoitamisesta ja on hyvin tarkka että kysyy minulta aina jos tarvitsee jotain apua, esimerkiksi että minun pitää olla nuorimpien lasten kanssa kotona illalla kun hänellä on meno, tai jos vaikka laitan aamupalaa hänen lapsilleen hän kiittää siitä erikseen (useimmiten ;)).



Kun asia on näin, niin autan mielelläni ja auttaisin enemmänkin (VAIKKA välillä rasittaa).



Juttele miehesi kanssa. Sano, että ymmärrät että lapsesi voivat käydä hermoille ja rasittaa häntä. Kysy onko parempi, että sinä otat enemmän vastuuta lapsistasi ja vaikka sitten yhteisillä rahoillasi palkkaat lapsenvahdin tms. silloin kun tarvitaan.



Koska loppujen lopuksi, lapsesi ovat sinun vastuullasi ellei ole toisin sovittu! Sopikaa avoimesti keskustellen, miten paljon hän on valmis ottamaan heistä vastuuta. Et voi vaatia sitä, mutta luultavasti hän auttaa sinua jo paljonkin.

Ja sekin merkitsee, minkä ikäisiä ovat.



Ymmärrän miestäsi hyvin. Hänen perheensä on sinä ja oma lapsenne, nuo muut tietysti tavallaan myös mutta eivät sydämessä samalla tavalla. Mies ehkä ajattelee, että onhan heillä omakin isä, ja voi kokea rasittavaksi olla vastuussa toisten lapsista. Miksi tosiaan nämä lapset eivät voi viettää enemmän aikaa oman biologisen isänsä kanssa??

Mulla oli se tilanne, että oli vain minun lapset, miehellä ei omia eikä meillä ollut yhteisiä.



En tiedä mitä se mies ajatteli kun minun kanssani meni yhteen. Ehkä kuvitelmat olivat jotain muuta? Oli nähnyt kaveriperheessään lapsiperhearkea, joka oli kovin erilaista kuin minun lasteni kanssa, olihan siinä molemmat vanhemmat biologisia, ottaneet alusta asti vastuuta lapsista, ym. Ehkä hän kuvitteli että pelastaa lapseni jostain isävajeesta tms. en tiedä.



Minun lapseni olivat vain hankalampia, minä temperamenttisempi kuin siellä kaveriperheessä, jossa kaikki meni toisin kuin meillä: ("äiti, saanko mennä xx:n luo kylään?" "saat." "Kiitos äiti" "ole hyvä". ja lapsi alkaa pakkaa reppua ja lähtee heihein myötä pois) Meilä se olisi mennyt: "Minä haluan mennä xx:n luo tänään, sinä et ole ikinä antanut minun olla dd:n luona yökylässä enkä viime viikollakaan saanut olla ulkona ww: asti... " Minä: ", sinulla on läksyt tekemättä voit mennä sitten kun läksyt on tehty" "vaölitus, riitely, syytökset.."



No jaa.



Meillä oli samaa, että valituksen määrä kasvoi vuosi vuodelta. Mies huomasi, että voisi elää edullisemmin, ellei minun lapsiani olisi, eli minun lasteni takia hän joutui ostamaan ja maksamaan isoa asuntoa ja isoa autoa, laskettelulomat pitää suunnitella etukäteen ym. Minä en maksanut kovinkaan paljon asuntoa, koska meillä oli avioehto miehen nimenomaisesta vaatimuksesta. Tilanne oli miehen kannalta helppo. Koska meillä ei ollut yhteisiä lapsia pitämässä meitä yhdessä, hän nakkasi minut lapset ulos elämästään, ja sai sitten sen vapaan sinkkumiehen paremman elämän.

ja koska mies ei halua elää pikkulapsiarkea osallistuvana "isänä" pyydänkin aina mummoja ja kummeja jne lapsenhoitotehtäviin, jos en itse pysty lapsiani hoitamaan. mies kuitenkin suurinpiirtein onneksi hyväksyy lapseni..



hänen mielestään lapsilla on jo isä, eikä hänen roolinsa ole sitä ottaa.



eronneen miehen ajatusmaailmassa on paljon lojaaliutta oikeille isille, koska onhan hänkin, useimmissa tapauksissa, potkaistu pois omien lapsiensa arjesta. jos ei saa omiensa arkea jakaa, miksi jakaisi jonkun toisen lapsen?



nämä on älyttömän vaikeita kysymyksiä, eikä ollenkaan niin yksikertaisia, että samaa perhettä ollaan ja kaikki lapset on lapsia riippumatta alkuperästään.

Miksi miehen pitäisi vahtia lapsia, jotka eivät ole hänen?



En minäkään koe, että mieheni edellisen suhteen lapset ovat minun perhettäni. He ovat mieheni ja yhteisen lapsemme perhettä, eivät minun.



En koe olevani heistä vastuussa. Eihän minulla ole mitään oikeuksiakaan heidän suhteensa. En hae heitä hoidosta, en vie harrastuksiin, en vahdi heitä, jos miehellä on menoa, kun lapset ovat meillä.



Mies on järjestänyt menonsa niin, että voi pyytää oman äitinsä tms. sukulaisen lapsenvahdiksi.



Tämä on ollut alusta asti selvää. Ei ole tarvinnut edes keskustella asiasta sen kummemmin.

Minun mieheni hoitaa lastani kuin omaansa, eikä asiaa ole tarvinnut ikinä edes sen kummemmin pohtia. En olisi edes ryhtynyt suhteeeen miehen kanssa, joka ei kohtelisi lastani kuin omaansa.

Ja on joskus väittänyt, että on minut halunnut ja siinä sivussa lapseni myös, mutta valituksen määrä on minusta siihen nähden kohtuuton. ap

saman katon alle muutetaan.. Lapsia on 2 + 2 (ei yhteisiä) ja etukäteen kauhistuttaa ajatus. Tuskin kuitenkaan aikoihin on mitään "perheenyhdistämisiä" edessä..

että käsittää heidän perheeseensä vain yhteisen lapsen, ei vaimon entisestä liitosta olevia lapsia :(

kun ensimmäinen lapsesi oli 1-vuotias?



Jos olisit koko sen vauvavuoden käynyt lisäksi töissä ja taloosi olisi ilmaantunut mies, jolla on mukana kolme uutta lasta. Hän toisi ne lapset sinulle itkien, että voisit edes joskus antaa minullekin vapaaillan, etkö rakastakaan meitä?!

ajatella miehen näkökulmasta näitä juttuja.

ajatella miehen näkökulmasta näitä juttuja.

Naisille tiedoksi, että mies ei ole töissä teillä.

En voi ymmärtää.

Kakaroita vaan kaikkien kanssa ja uusi mies pitää saada edellisen kaikottua.



A I V A N .. K Ä S I T T Ä M Ä T Ö N T Ä !!



Ovatko ne lapsilisät, jotka siinä ovat suurin tekijä?

Onko kellään yhtä hankalaa? Miestä rasittaa minun lapset. Neljän vuoden yhdessäolon jälkeen rasittavuus on vain lisääntynyt. Minulla on vähän menoja, mutta silloin valittaa joutuvansa lastenvahdiksi minun lapsille, yhteiselle lapsellemme on isä. Eikä tämän yhteisen kohdalla tarvitse neuvotella, voinko minä käydä jossain. Eikä hän väsytä, vaan ne minun lapset. Ja olen kysynyt, että miksi piti alkaa tämmöiseen, olivathan lapseni jo silloin olemassa, mutta ei ole vastannut mitään.