Lue keskustelun säännöt.
Nyt on sellainen tilanne, että ei ole enää ystäviä.Petollisuudesta.
30.07.2011 |
Tässä iässä on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Ja alan tulla siihen tulokseen, että parempi ollakin ilman. Ihan jokainen ystäväni, joista osan olen tuntenut teinistä asti, on puukottanut selkään, tehnyt täysin yllättäen hirveitä asioita, eikä selitystä eikä anteeksipyyntöä ole tullut. Muutaman vuoden välein. Ensin toinen kauhistelee, kuinka julma ja kauhea se minut pettänyt ystävä oli (levitteli minusta hirveitä, paikkansa pitämättömiä juttuja) ja sitten itse teki yhtä kamalan asian. Kumpaankin yritin pitää välit, eli ns. selvittää asiat, mutta mitään halua siihen ei ollut.
Sitten mies petti ja lähti, tosin itse vaikutin siihen lähtöön kun sain tietää miehen teosta. Tajusin, että huonossa suhteessa ei voi olla vain jotta olisi joku, tai edes se mies ystävänä.
Nyt olen ihan yksin. Vähän hämmästyttää, miksi kehenkään ei voi luottaa, miten ihmiset voivat vain puukottaa selkään ja hylätä täysin kylmästi, ja kaikki nämä sellaisia, jotka ovat aina antaneet ymmärtää, kuinka loistava kaveri olen ja kuinka ystävyys on ollut niiiin tärkeää. Olen tukenut heitä, auttanut kun tarvitsee, antanut itsestäni paljon ja luottanut täysin, he kiittävät tekemällä käsittämättömiä tekoja. Ihan kylmästi. Mitään selitystä en näille jutuille koskaan saa, viimeksi kun yritin, sain hirveän haukkumisryöpyn niskaani, en selvitä asiaa mitenkään, koska olet pelottava raivohullu jne! Tämä ei ole lainkaan totta, tälle ystävälle en ole koskaan suuttunut mistään, olen oikeasti varovainen ja arka konfliktien suhteen, mutta tuon raivohullun sain vastaukseksi kun kysyin, miksi hän on valehdellut vuosia.
Voisiko joku selittää, mitä ihmisten päässä liikkuu? Mä olen niin pettynyt kaikkiin, ja edessä on loppuelämä ihan helvetin yksin.
Työkavereille, niille jotka ovat jotenkin samalla aaltopituudella, olen ehdottanut tekemistä joskus, mutta eipä kukaan ole ehdotukseen tarttunut. Olen jättänyt asian auki, että soittele ihmeessä niin käydään vaikka kahvilla, mutta eipä ole soiteltu.
Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (14)
miettinyt,,että voisit itse soittaa työkaverille, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, ja ehdottaa/sopia jotain? Etkä vain jäisi odottelemaan toisen yhteydenottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on julmia,varsinkin kilteille ihmisille..
Haleja ja jaksamista, Oikeasti! :)
Ota rennosti ja koita saada uusia tuttavuuksia.. tsemppiä!
aivan hirvittäviä juttuja, ja toinen salasi erään todella ison asian. Hämmästelin, että mitä ihmettä, miksi et ole kertonut (asia ei liity mitenkään ystävääni vaan perheeseeni, ja asia on sellainen, että kuka tahansa puolituttukin olisi sen minulle kertonut, tärkeänä asiana) mutta ystäväni vain ilmoitti, ettei selitä mitään ja kivaa loppuelämää, raivohullu. Tämäntyyppisiä asioita on myös muita. Herää kysymys, olenko valinnut ystäväni joskus todella väärin, mutta koska näitä on kertynyt, mietin tietenkin, mikä mussa on vikana, että ihmiset voivat ja haluavat satuttaa niin pahasti. Kaikissa tapauksissa kuitenkin MINÄ olisin ollut valmis sopimaan asian, se toinen osapuoli ei. Eikä mitään selitystä. Ihan kuin mussa olisi joku leima, että saa satuttaa ja hylätä. Uskottava se on, kukaan ei rakasta, välitä eikä piittaa, ja herätän ihmisissä jonkun potkimistarpeen ja tarpeen olla petollinen. En oikeasti tajua. Enkä tuppaudu tuttujen seuraan väkisin, musta on todella selvä viesti, että olisi kiva käydä vaikka kahvilla, tekisin itsestäni vielä idiootimman jos vielä soittelisin perään ja aiheuttaisin kiusallisen tilanteen.
Se vielä on sanottava, että olen pitänyt kaikkia näitä ihmisiä rehellisinä, aitoina tyyppeinä, ja he tosiaan ovat itse korostaneet, kuinka tärkeä olen ja kuinka hauskaa meillä on, ihan pyytämättä. Ja sitten yhtäkkiä paljastuu ja tapahtuu todella ihmeellisiä juttuja, ja kaveri vain katoaa. :(
ap.
saattaa sattua monta paskaa ihmistä eteen,mutta kyllä mä oon aina luottanu,että niitä hyviäkin vielä löytyy ja niin on löytynytkin.
Tolla asenteella varmasti oletkin yksinäinen loppu elämän.Ei se auta kuin jatkaa tutustumista kun näyttää joku kiva eteen osuvan,eikä heittää hanskoja tiskiin.
Kaikesta selviää ja uutta kohti...
vain yhteen ystävääni, niin että lopetin vain yhteydenpidon kokonaan. Tämä ystävä oli todella pahasti luulosairas ja monta vuotta masentunut. Tiedän että hän olisi tarvinnut ystävää ja kuuntelijaa, mutta monen vuoden jälkeen en vain enää jaksanut hänen negatiivista asennettaan ja kummallista vertailuaan ja kyräilyään. Tunnen huonoa omaatuntoa, mutta olen myös helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...josta ihmettelin, kun hän kertoi muista ystävistään ja tuttavistaan, että kuinka hän liikkuukin niin sekopäisissä porukoissa. Vähän väliä oli joku tehnyt tälle ystävälleni jonkin kauhean petoksen, usein oli kyse todella rumasti sanomisesta ilman mitään syytä, tai tosiaan siitä ettei oltu kerrottu jotain, tai oli puhuttu kolmannelle osapuolelle täysin paikkaansa pitämättömiä juttuja. Ihmettelin tätä draamaa, kun itse olen rauhallinen ja tasainen ihminen, en sorru ylilyönteihin ihmissuhteissa enkä varsinkaan harrasta mitään pahanpuhumisia tai juonimisia.
No... kerran sitten olin tämän ystävän kanssa ulkona. Kaikki oli normaalia. Aamulla hän soittaa minulle ja itkee ja huutaa puhelimeen, että on "pakko ottaa tää puheeksi, sä loukkasit mua niin pahasti illalla, menin ihan jäähän koko loppuillaksi, kun sanoit suoraan että pidät mua mielisairaana".
Kun rauhallisesti kyselin, kävi ilmi, että kyseessä oli tämä sananvaihto: ystäväni oli epäillyt että soittaako hän minulle liian usein, onko häiriöksi. Mihin vastasin, että kyllä aina saa soittaa, vaikka joskus minulla onkin olo ettei jaksaisi kauheasti jutella ja käydä pitkään läpi hänen asioita, niin yleensä kyllä juttelen mielelläni ja pidän ystävyyttämme arvossa.
Eli tämä "joskus ei jaksaisi" (ihan niinkuin ei joskus jaksaisi jutella kenenkään muunkaan kanssa - tarkoitin sitä että joskus olisi mielummin hiljaisuudessa yksin) oli hänen mielessään kääntynyt väitteeksi, että hän on mielestäni mielisairas.
No, tämän keskustelun aikana - joka päättyi käsitätäkseni siihen että sain sanottua etten todellakaan ollut tarkoittanut sitä miten hän tulkitsi sanani - kävi ilmi myös, että MINÄKIN olen ollut osa hänen suurta draamaansa ja minusta oli yksi ja toinen ihminen ollut sitä ja toista mieltä, jopa ihmiset joita en ollut koskaan tavannutkaan - hän on siis puhunut minusta näille toisille ystävilleen ja luultavasti niissä jutuissa myös minä olen ollut arvaamaton, häilyvä, juonitteleva....
Tällä kokemuksella epäilisin, että ap:n kannattaisi katsoa peiliin. Ihmiset eivät aina ole niin dramaattisia kuin luulet, ja tilanteet eivät aina ole sitä mitä tulkitset. Luultavasti sinua ei ole kukaan aikonut puukottaa selkään, on vain nähnyt tilanteen toisella tavalla kuin sinä. Ja jos olet kovin taipuvainen dramaattisuuteen (jo sanavalinta "selkään puukotus" kertoisi siitä), niin ymmärrän hyvin, että sinun kanssasi on vaikea jutella joistain asioista. Tai "selittää" kun vaadit selitystä asiaan jonka ehkä näet aivan eri lailla kuin tuo ystäväsi.
enkä luulosairas, enkä sillä tavalla rasittava. Päin vastoin, kun ystävilläni on ollut vaikeaa, tai mietittävää elämässä, olen yrittänyt tukea ja keskittyä heihin. Tietty elämässä on omiakin ongelmia, kuten avioliiton vaikeudet/työasiat, joista olen puhunut heidän kanssaan, mutta vastavuoroisesti mielestäni. On ymmärretty, että kaikilla on joskus jotain. Ymmärtäisin myös jotenkin, jos vain lopettettaisiin yhteydenpito, mutta ehkä se on helpompaa niin että järkyttää toista kunnolla ja haukkuu, että taatusti loppuu? Voiko olla mahdollista, että ihminen pitää ITSE yhteyttä, mutta haluaa kuitenkin lopettaa ystävyyden kerralla ja kunnolla? Että kaikki on valhetta?Molemmilla näillä ystävillä on paljon omia ongelmia, myös mielenterveys.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisistä on vaan täysiä kusipäitä. Ennemmin tai myöhemmin. Kaveria tarvitaan kun itsellä on murheita, mutta ei se velvoita mihinkään kun itseä ei huvita ja elämäntilanne muuttuu sellaiseksi, ettei kaveria enää niin tarvita. Itsekkyyttä lopulta pelkästään. Ihan sama kuin ne pettävät miehet, niidenkin kohdalla ihmettelee, että miksi toi teki mulle noin? Kusipäisyyttään.
Eikä missään tuon puoleisessa. Muut ihmiset ovat se. Norjalaisesta murhaajasta paskoihin ystäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuollainen kylmyys ole ihan normaalia. ÄLÄ syytä itseäsi! Sun kohdalle on vaan tullu monta tollasta putkeen. Mullekin on tullu, oikeen paljon tällasta. Jättäydyin pois tällaisista suhteista ja oon mieluummin halunnu olla yksin sen aikaa kunnes löytyy parempia ystäviä. Ja niitä on sitten todellakin tullut.
Mua on auttanu se, että oon uskovainen, vaikka tietysti siitäkin huolimatta joutuu kokemaan elämän raadollisuutta ihan kuten kuka tahansa. Mulla on kuitenkin luottamus siihen, että Jumala haluaa antaa mulle kaiken mitä mä tarvitsen. Eli myös niitä hyviä ystäviä, vaikka niitä huonojakin oli tuutin täydeltä.
No, jotain oon oppinu niistä huonoistakin ihmissuhteista ja oppinu vähän vältämään niitä, vaikka oon just sellanen empaattinen, jonka luokse vaikeat tyypit hakeutuu.
Toivoa on.
nyt mietiskelemään hyvin tarkkaan itseäsi ja persoonaasi...Mikä on alunperin saanut sinut kiintymään noihin "ystäviin"?
Siellä on vastaus. Ihminen hakee tiettyjä asioita toisista ihmisistä, mitä sinä hait heistä? Tämä vaihtelee elämäntilanteen mukaan, eikä ole aina suinkaan positiivista.
Monethan hakeutuvat "tieten tahtoen" esim. ihmissuhteisiin joissa heitä kohdellaan huonosti..minun mielestäni oppiakseen jotakin!! Surullista kyllä kaikki eivät opi.
Esimerkkinä mainitsen itsestäni: riuduin 4 vuotta aivan helvetillisessä parisuhteessa, jossa mies hylkäsi minut milloin minkäkin syyn varjolla useita kertoja viikossa. Olin aivan palasina joka kerta, ja aina vaan jatkettiin. NIIN KAUAN KUNNES opin olemaan itsenäinen ihminen, joka ei ole riippuvainen oikuttelevasta häiriintyneestä kusipäästä.
Kun opit itsestäsi, kehityt ja lakkaat vetämästä puoleesi kusipäitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko olet törmännyt todella hankaliin ja vaikeisiin ihmisiin tai sitten olet itse sellainen.
Tunnen muutaman ihmisen jotka oikeasti ovat niin vaikeita (tekisi mieleni jopa käyttää nykyajan muotidiagnoosia eli narsistisia) että ystävät ja puolisot vaan katoavat heidän ympäriltään.
Nämä vaikeat ihmiset onnistuvat aina selittämään asiat niin (ja useimmiten jopa vilpittömästi uskovat selityksiinsä) että vika on siinä toisessa:( Olen katsellut vierestä tämmöistä ihmistä "toiminnassa" ja kyllä on karua katsottavaa. Toisaalta tämä ihminen on niin ihana ja hauska ja mahtava mutta sitten on se toinen puoli joka vaatii läheisiltä mahdottomia, käyttää hyväksi ja alistaa henkisesti:( En ihmettele että sellaisen ihmisen ympäriltä läheiset kaikkoaa, osa hitaammin ja osa nopeammin. Kyse ei ole siitä ettei haluttaisi olla kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä vaan on lopulta pakko lähteä että oma mielenterveys säilyisi.
En tunne sinua ap joten en tiedä mikä on sinun tarinasi ja millainen ihminen olet. Jotenkin vaan aina hälytyskellot alkaa pirisemään jos jonkun ihmisen ympäriltä läheiset kaikkoaa mutta mikään ei koskaan ole tämän ihmisen syytä vaan aina syy löytyy niistä kaikonneista ihmisistä.
Esim. kun joku muuttaa toiseen kaupunkiin niin yhteydenpito vähenee. Ja joillakin tiet eroavat muuten vaan, ei ole aikaa pitää yhteyttä kaikkiin kavereihin.
Lakkaa ap miettimästä, mikä ystävässä on "outoa" ja arvostelemasta hänen käytöstään. Ihmiset katoavat kyllä jos joku aina möksähtää helposti, vaikuttaa kateelliselta, alkaa valittaa ystävän käytöksestä (pikkuasioista) ym. Pahinta mitä voi tehdä on arvostella tyyliin "miksi et kertonut mulle siitä ja siitä" jos ystävä ei ole halunnut kertoa. Rasittavista kavereista pääsee aina eroon, ilmeisesti ap ystäväsi ovat kokeneet sinut rasittavana. Koita relata ja olla jatkosssa mukavampi uusille kavereille.
pystytkö yhtään tarkentamaan, MITÄ niin kamalaa ne ystävät on tehneet?