Olin au pairina Espanjassa, siellä vanhemmat löivät lapsiaan
ei nyt ihan hakkaamista, mutta läimäys poskelle oli ihan yleistä.
Tuntuu kyllä ihan karseelta nyt, kun itselläkin on lapsi.
Kommentit (15)
osaa käyttäytyä paljon, paljon paremmin kuin suomalaiset... Hmmm..
Näin monta kertaa, kun äiti läpsäytti lastaan poskelle, jos tämä oli tottelematon tai vaikka yritti karata.
Ihme jos sielä ei sosiaaliviranpmaiset puutu tällaiseen kasvatustapaan.
Olisi kyllä melkein kaikki lapset huostaanotettu siellä.
haukkua Suomea junttilandiaksi ja vaikka miksi. Täällähän on kaikki huonommin kuin ah, niin eloisissa, värikkäissä ja lämpimissä Missä-Tahansa-Muissa-Maissa. Paitsi ehkä Somaliassa.
mutta tosiasia vaan on, että espanjalaiset lapset todellakin käyttäytyy keskimäärin paremmin kuin suomalaiset lapset.
Minä en usko edes huutamiseen, saati lyömiseen, enkä edellytä että lapseni käyttäytyvät kuin robotit.
Lapset ovat lapsia ja saavat olla äänekkäitä!
mutta tosiasia vaan on, että espanjalaiset lapset todellakin käyttäytyy keskimäärin paremmin kuin suomalaiset lapset.
Varmasti on hiljaa suomalainenkin lapsi, jos lyömällä ojennetaan.
Samaa touhua näin Italiassa kun olin siellä au pairina nuorempana.
Varmasti on hiljaa suomalainenkin lapsi, jos lyömällä ojennetaan.
vaikka säännöllisesti sain vähintään läimäyksiä. En usko tippaakaan lyömisen voimaan jotta lapset olisi kuuliaisia. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu esimerkiksi vanhempien kunnioittaminen mitä ei täällä edellytetä vaan lapsi on useimmiten perheen pomo ja kaikki tehdään hänen ehdoillaan.
Inhottaa jo ajatuskin, että lapseni pitäisi jotenkin nöyristelllä minulle! En ikinä huuda hänelle, enkä läpsäyttele. Kaikesta voi selvitä neuvottelemalla, jopa uhmaikäisen kanssa. Ja kyllä - olen ylpeä itsestäni etten ole milloinkaan menettänyt hermojani 3- vuotiaani kanssa.
vaikka säännöllisesti sain vähintään läimäyksiä. En usko tippaakaan lyömisen voimaan jotta lapset olisi kuuliaisia. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu esimerkiksi vanhempien kunnioittaminen mitä ei täällä edellytetä vaan lapsi on useimmiten perheen pomo ja kaikki tehdään hänen ehdoillaan.
En minäkään kannata pelolla kasvattamista, en lyömistä enkä huutamista. Ja tokihan lapset saavat olla lapsia ja ääntäkin heistä saa lähteä. Mutta heidän pitäisi silti totella vanhempiaan ja esimerkiksi olla hiljaa paikoillaan silloin kun niin vaaditaan.
Vanhempien tottelu paitsi opettaa lapsille käyttäytymissääntöjä ja luo turvallisuutta, se myös valmistaa tulevaisuuteen. Aikuisten maailmassakin on pitää totella yleisiä sääntöjä ja normeja ja kestää auktoriteetteja.
Tätä kaipaisin suomalaislapsillekin.
mutta suomalaiseen kulttuuriin ei ihmisten koskettelu (kättelyt, poskipusut, halaukset, selän tai käsivarren koskettelu) tunnu muutenkaan kuuluvan samalla tavalla kuin tiheään asutussa Keski-Euroopassa ja se on tavallaan vähän ikäväkin asia. Läimäyttelyynkin tämä tavallaan liittyy vaikkakin mutkan kautta, ehkä halutaan viedä sanomaa perille fyysisen kosketuksen kautta.
mutta suomalaiseen kulttuuriin ei ihmisten koskettelu (kättelyt, poskipusut, halaukset, selän tai käsivarren koskettelu) tunnu muutenkaan kuuluvan samalla tavalla kuin tiheään asutussa Keski-Euroopassa ja se on tavallaan vähän ikäväkin asia. Läimäyttelyynkin tämä tavallaan liittyy vaikkakin mutkan kautta, ehkä halutaan viedä sanomaa perille fyysisen kosketuksen kautta.
Enkä usko läimäyttelyn olevan kovinkaan traumatisoivaa lapselle, jos hän on tottunut siihen. Sehän ei juuri koske, aiheuttaa vain pienen säikähdyksen. Jos läimäyksestä jää jälki, silloin täyttyy sosiaaliviranomaisten pahoinpitelykriteeri (ainakin Englannissa). Tiedän läpsittyjä lapsia, jotka eivät ole sen pelokkaampia kuin ei-läpsitytkään, mutteivät myöskään vaikuta traumatisoituneilta. Se fyysinen kasvatustapa kulkee nimittäin käsi kädessä hellittelyjen, halien ja pusujen kanssa.
mutta suomalaiseen kulttuuriin ei ihmisten koskettelu (kättelyt, poskipusut, halaukset, selän tai käsivarren koskettelu) tunnu muutenkaan kuuluvan samalla tavalla kuin tiheään asutussa Keski-Euroopassa ja se on tavallaan vähän ikäväkin asia. Läimäyttelyynkin tämä tavallaan liittyy vaikkakin mutkan kautta, ehkä halutaan viedä sanomaa perille fyysisen kosketuksen kautta.
Enkä usko läimäyttelyn olevan kovinkaan traumatisoivaa lapselle, jos hän on tottunut siihen. Sehän ei juuri koske, aiheuttaa vain pienen säikähdyksen. Jos läimäyksestä jää jälki, silloin täyttyy sosiaaliviranomaisten pahoinpitelykriteeri (ainakin Englannissa). Tiedän läpsittyjä lapsia, jotka eivät ole sen pelokkaampia kuin ei-läpsitytkään, mutteivät myöskään vaikuta traumatisoituneilta. Se fyysinen kasvatustapa kulkee nimittäin käsi kädessä hellittelyjen, halien ja pusujen kanssa.
Tässä on täyttä asiaa!!! Ottaakaa opiksenne te, jotka ette kuulemma koskaan läimäytä tai korota ääntänne vaan annatte tehdä kaiken pahan kotona ja pihoilla! Kasvatusta normaalilla järjellä eikä lepsuudella tai uusavuttomuudella.
aika selväksi näistä tv-sarjoistakin, kuten Serranon perheestä.