Mä en taida saada enää ikinä töitä

Tulee osoituksia niihin pilipalikursseihin kyllä. Ja joskus jos nyt tuleekin työhonosoituksia, niin ne on pelkkää vittuilua.

Esim. haastattelija sanoo, että meidän entinen työntekijä on sitten etusijalla. Just, miksköhän ette sitten palkannut häntä ihan suoraan.

Ja haastattelija ei kysele mitään olennaista, mistä sais mitään kuvaa millainen olen työntekijänä.

Työkkärin kautta ei saa töitä.

Sama kokemus, ei ole 30 vuoteen tullut työmääräyksiä, ei edes ehdotuksia kuin viimeksi joskus 1992. Hakemuksia olen laittanut jo tuhansia, toisinaan tärppää, mutta yleensä ei.

Eläkepäiviä kai tässä on alettava odottelemaan, kun ikääkin on jo yli 50 v.

Yhtä kauan olen itsekin ollut työttömänä. Kouluja ja olen käynyt ja hakenut huonompia paskahommiakin siinä toivossa, että edes niihin pääsisi. En ole päässyt. Olen yrittänyt lukea itselleni uuden ammatin, mutta johtuuko sitten siitä, etten ole tarpeeksi terävä, mutta en ole päässyt yhdestäkään pääsykokeesta läpi. Jo työpaikkahaastatteluun pääseminen tuntuu olevan pienen luokan lottovoitto. Työpaikkahakemuksia on lähetetty mittava pino.

Toinen ihmettelee sitä, miten tässä maassa ei muka saa töitä. Minä ihmettelen sitä, että millä ihmeellä porukka täällä saa niitä töitä. Osalle se tuntuu olevan niin helppoa. Toisille ei anneta yrittämisestä huolimatta edes mahdollisuutta. Erityisen kurjaa siksi, että en ole kahdessa vuodessa lainkaan passivoitunut ja laiskistunut, vaan virtaa piisaa ja olisi kova halu tehdä töitä tai opiskella kokopäiväisesti.

yhdessä vaiheessa vähän yritin kun kaverit kehuivat miten kivaa on olla lomalla täydellä palkalla eli ansiosidonnaisella. Mut ei, aina tuli tarjolle joku kiva mielenkiintoinen työ, johon mut haluttiin ja kun työnteosta tykkään, en malttanut olla ottamatta haastetta vastaan.

Kyllä se useimmilla on kiinni ihan omasta itsestä, saako työtä vai ei. Valitettavasti vain ihmisten valmiudet vastaanottaa työtä alkavat olla aika rapautuneet mikä taas on enemmänkin järjestelmän kuin yksittäisten ihmisten vika.

No siinäs näet! Ihan itsestä se on kiinni.

Jos syynä olisi silkka laiskuus, olisi vastaava kettuilu aiheellisempaa. Mutta jos syynä on mahdollisesti toisen persoona, luonne ja olemus, niin ratkaisuksi tarjotaan jotain utopistista tyyliin "No älä ole tuollainen". Sosiaaliseksi ja sujuvaksi ei muututa sillä, että "alat vain oleen sellainen".

No siinäs näet! Ihan itsestä se on kiinni.

Jos syynä olisi silkka laiskuus, olisi vastaava kettuilu aiheellisempaa. Mutta jos syynä on mahdollisesti toisen persoona, luonne ja olemus, niin ratkaisuksi tarjotaan jotain utopistista tyyliin "No älä ole tuollainen". Sosiaaliseksi ja sujuvaksi ei muututa sillä, että "alat vain oleen sellainen".

pitäskö kuitenkin pikkuhiljaa alkaa koulia itseään? Tässä tapauksessahan nimittäin fakta on, että työnsaanti on täsmälleen itsestä eli näistä ei-toivotuista ominaisuuksista kiinni.

Kyllä se useimmilla on kiinni ihan omasta itsestä, saako työtä vai ei.

Jos nyt epäsuorasti viittaat minuun, niin toin juuri esille oman haluni tehdä töitä/opiskella. Minä en tiedä, millä tavalla se on konkreettisesti vain minusta kiinni, jos

1. haluan tehdä töitä

2. haen niitä aktiivisesti

3. kelpuutan huonommatkin työt

Työpaikan saaminen on monen tekijän summa. Vääränlainen olemus haastattelussa saattaa tappaa työnantajan mielenkiinnon, vaikka hakemus ja CV olisivatkin olleet lupaavia.

Myönnän ja tiedän sen itsekin olevani sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Ymmärrän toisten sanomiset ja kysymiset jo arkielämässä usein väärällä tavalla ja suoraan sanoen en pidä lainkaan ihmisten seurasta. En ole oikein kenenkään kanssa "samalla aaltopituudella". Siitä huolimatta teen haastatteluissa parhaani. Olen kohtelias ja ystävällinen. Yritän myös olla sulava ja sujuvasanainen.

Sitä en tiedä, mihin minun yritykseni sitten aina kaatuvat. Työnantajat kun eivät kerro, miksei kelvannut.

Sinullekkin löytyy sopiva työ, usko pois. Olen työnantajana harmissani sinun tilanteesta.

Psykologisissa testeissä välillä etsitään sopivan epäsosiaalisia ihmisiä sellaisiin töihin joissa ei sosiaaliset ihmiset viihdy. Eli jos tiedät että ihmisten kanssa työskentely ei ole sun juttus, mikset hakisi lehdenjakoa, tuotantotöitä, ja jotain hyvin erikoista hommaa... mieti mikä olisi niin ankeaa ettei sitä kukaan tekisi alle kymppitonnin kuukausipalkalla??? sinähän voisit sopia tehtävään 5000e palkalla ;)

Välillä tulee palkattua vääriä ihmisiä, ihmiselle pitää löytyä sopiva homma. Muuten työstä ei tule mitään.

Jokaiselle löytyy sopiva työ, ei välttämättä helpoisti.

Hain paikkaa, haastateltiin ja sitten mut palkattiin. Nyt vaan yhtäkkiä en saa enää mitään. En mitään. Ennen sain aina jonkun pätkän jostakin.

Ja selvisin taas eteenpäin.

Kun olin alle kolmekymppinen, sain aina työpaikan jos pääsin haastatteluun.

Kolmekymppisenä perustin perheen ja hoidin lapsia kotona muutamia vuosia. Sitten kun lähdin takaisin työelämään tuli taloustaantuma (v 2008) ja se iski pahiten juuri minun alalleni. Firma, johon olin päässyt töihin lakkautti kaupunkini toimipisteen ja jäin työttömäksi niinkuin moni muukin. Sen jälkeen tilanne on ollut semmoinen, että jokaista avointa työpaikkaa hakee n. 200 ammattitaitoista, pätevää henkilöä.

Hain (ja onnekseni pääsin) jatkokoulutukseen. Työpaikkoja hain koko ajan yli 1 vuoden ajan, myös opintojen aikana. Hakemuksia lähetin satoja, ja kävin kymmenissä haastatteluissa ennen kuin sain uuden työpaikan.

Koskaan aikaisemmin ei työpaikan löytäminen ole ollut minulle yhtä vaikeaa. Oikeasti töiden hakeminen oli raskaampaa työtä kuin oikea töiden tekeminen. Vaikka en pitkään ollut toimettomana työttömyysaikana koin itseni kovin tarpeettomaksi ja arvottomaksi.

Tsemppiä kaikille työtä hakeville. Yrittäkää uskoa itseenne ja löytää mielekästä tekemistä jolla ylläpitää omaa henkistä hyvinvointia =)

Jos nuo ovat syitä siihen, ettei saa töitä, niin pitäskö kuitenkin pikkuhiljaa alkaa koulia itseään?

Mene asian ytimeen ja kerro miten.

Tämä kömpelyys ja epäsosiaalisuus on asia, jonka olemassaolon itsessäni tiedostan. Ymmärrän teorian tasolla, mitä pitää tehdä. Käytännössä minulla ei kuitenkaan ole mitään hajua, mitä pitäisi tehdä. Se on kuin nuorallakävely: Kävelet vain eteenpäin ja pidät tasapainosi, ei sen kummempaa. Käytännössä sillä nuoralla ei kuitenkaan pysy, kun ei ymmärrä, miten se tasapaino pidetään. Tätä teoriaa kuitenkin tykätään tuputtaa: "Älä ole tuollainen, ala sosiaaliseksi, teet vain näin ja näin".

Olen päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä, mutta minun on jotenkin vaikea "ymmärtää" keskustelujen rytmiä, tyyliä jne. Muutama ihminen on haukkunut töykeäksi. Kyseessä on ollut aina tapaus, jossa minun olisi pitänyt ymmärtää tehdä/sanoa tai olla tekemättä/sanomatta jossain tilanteessa jotain. Nämä jälkipyykit ovat aina tulleet puun takaa, sillä en tiedosta toimivani "väärin".

tehtävät ovat niitä, joihin näitä epäsosiaalisia ihmisiä haetaan. Lehdenjakajaksi ei ole testejä eikä juuri haastattelujakaan, mutta ala huonosti palkattu ja osa-aikainen. Kerrö mitä tarkoitat, jos vaikka saisin ideoita?

39

Sinullekkin löytyy sopiva työ, usko pois. Olen työnantajana harmissani sinun tilanteesta.

Psykologisissa testeissä välillä etsitään sopivan epäsosiaalisia ihmisiä sellaisiin töihin joissa ei sosiaaliset ihmiset viihdy. Eli jos tiedät että ihmisten kanssa työskentely ei ole sun juttus, mikset hakisi lehdenjakoa, tuotantotöitä, ja jotain hyvin erikoista hommaa... mieti mikä olisi niin ankeaa ettei sitä kukaan tekisi alle kymppitonnin kuukausipalkalla??? sinähän voisit sopia tehtävään 5000e palkalla ;)

Välillä tulee palkattua vääriä ihmisiä, ihmiselle pitää löytyä sopiva homma. Muuten työstä ei tule mitään.

Jokaiselle löytyy sopiva työ, ei välttämättä helpoisti.

työkkärin sivuilta alkavia työvoimapoliittisia koulutuksia.



T: juuri valmistunut alalle, jossa tällä hetkellä krooninen työvoimapula