Lue keskustelun säännöt.
Mä en taida saada enää ikinä töitä
29.07.2011 |
Alkaa näyttää siltä, että mun työt on nyt tehty. Kahteen vuoteen ei ole enää kukaan kelpuuttanut.
Täytyy nyt sitten myydä omistusasunto pois ja muuttaa vuokralle. Ei täs muukaan auta. Sitten kyllä en enää haekaan töitä vaan menen vaan sossuun valittamaan rahattomuuttani.
En olisi kyllä ikinä uskonut, että mulle näin käy.
Kommentit (49)
(joista saisi 200 e/kk lisärahaa työttömyysturvan päälle) mene 1-6 kk harjoitteluun/työelämäperehdykseen. Firman voit valita itse ja miettiä alanvaihtoa. Pääset pois kotoa ja se auttaa jo hiukan masennukseen. Eihän se ole ratkaisu työttömyyteen, mutta auttaa hiukan miettimään tulevaa. Kun tiput 500 e/kk työttömäksi niin työ kuin työ josta saa rahaa enemmän käteen kuin tuon alkaa houkutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 53 ja valmistun vielä kerran uuteen ammattiin . Opiskelu on piristävää, vaikka onkin ollut tällä iällä vaativaa.
Erittäin todennäköisesti tulen työllistymään välittömästi valmistumisen jälkeen. Työ on sellaista, että jaksan sitä eläkeikään saakka.
vai mikä se nyt olikaan jo pari vuotta sitten mutta ei sieltä irtoa työtä. Yhden kerran soitin sinne kun niillä oli joku sopivan tuntuinen paikka haussa mutta ei sitä sitten todellisuudessa ollutkaan.
Mulla oli jopa työkokemusta ja se koulutuskin siihen alaan mutta ei.
Helsingissä oli myös yksi vuokrafirma, joka haki ihmisiä erääseen tehtaaseen ja lupasivat mut palkata ja käskivät soittamaan sinne tehtaaseen suoraan myös mutta ei ne siellä huolineet mua.
Tulee osoituksia niihin pilipalikursseihin kyllä. Ja joskus jos nyt tuleekin työhonosoituksia, niin ne on pelkkää vittuilua.
Esim. haastattelija sanoo, että meidän entinen työntekijä on sitten etusijalla. Just, miksköhän ette sitten palkannut häntä ihan suoraan.
Ja haastattelija ei kysele mitään olennaista, mistä sais mitään kuvaa millainen olen työntekijänä.
Työkkärin kautta ei saa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laiska sika? mene töihin
*menee väkisin valintataloon töihin ja alkaa järjestellä hyllyjä ja rahastaa kaikilta asiakkailta ostokset jo varmuuden vuoksi kaupan ovella*
Oletko epäsiisti, haisetko viinalta tai näytätkö holistilta tai mielenterveysongelmaiselta? Luuhaatko pitkin nurkkia vai oletko reipas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko epäsiisti, haisetko viinalta tai näytätkö holistilta tai mielenterveysongelmaiselta? Luuhaatko pitkin nurkkia vai oletko reipas?
Olen siisti, puhdas ja huoliteltu (vaatteet tosin vanhoja ja lähinnä klassisia sillä ei ole varaa ostella uusiakaan), en haise viinalle enkä hajuvesille sillä kumpiakaan en käytä, en tiedä miltä mt-ongelmainen näyttää, joten siihen en osaa vastata. Puhun asiallisesti, katson silmiin ja kättelen mennen tullen. Istun vasta kun pyydetään ja olen ajoissa paikalla.
Hain paikkaa, haastateltiin ja sitten mut palkattiin. Nyt vaan yhtäkkiä en saa enää mitään. En mitään. Ennen sain aina jonkun pätkän jostakin.
Ja selvisin taas eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mäkin teen
maksaako ne oikeasti palkkaakin? Saatko mitään myytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä kauan olen itsekin ollut työttömänä. Kouluja ja olen käynyt ja hakenut huonompia paskahommiakin siinä toivossa, että edes niihin pääsisi. En ole päässyt. Olen yrittänyt lukea itselleni uuden ammatin, mutta johtuuko sitten siitä, etten ole tarpeeksi terävä, mutta en ole päässyt yhdestäkään pääsykokeesta läpi. Jo työpaikkahaastatteluun pääseminen tuntuu olevan pienen luokan lottovoitto. Työpaikkahakemuksia on lähetetty mittava pino.
Toinen ihmettelee sitä, miten tässä maassa ei muka saa töitä. Minä ihmettelen sitä, että millä ihmeellä porukka täällä saa niitä töitä. Osalle se tuntuu olevan niin helppoa. Toisille ei anneta yrittämisestä huolimatta edes mahdollisuutta. Erityisen kurjaa siksi, että en ole kahdessa vuodessa lainkaan passivoitunut ja laiskistunut, vaan virtaa piisaa ja olisi kova halu tehdä töitä tai opiskella kokopäiväisesti.
Yhtä kauan olen itsekin ollut työttömänä. Kouluja ja olen käynyt ja hakenut huonompia paskahommiakin siinä toivossa, että edes niihin pääsisi. En ole päässyt. Olen yrittänyt lukea itselleni uuden ammatin, mutta johtuuko sitten siitä, etten ole tarpeeksi terävä, mutta en ole päässyt yhdestäkään pääsykokeesta läpi. Jo työpaikkahaastatteluun pääseminen tuntuu olevan pienen luokan lottovoitto. Työpaikkahakemuksia on lähetetty mittava pino.
Toinen ihmettelee sitä, miten tässä maassa ei muka saa töitä. Minä ihmettelen sitä, että millä ihmeellä porukka täällä saa niitä töitä. Osalle se tuntuu olevan niin helppoa. Toisille ei anneta yrittämisestä huolimatta edes mahdollisuutta. Erityisen kurjaa siksi, että en ole kahdessa vuodessa lainkaan passivoitunut ja laiskistunut, vaan virtaa piisaa ja olisi kova halu tehdä töitä tai opiskella kokopäiväisesti.
yhdessä vaiheessa vähän yritin kun kaverit kehuivat miten kivaa on olla lomalla täydellä palkalla eli ansiosidonnaisella. Mut ei, aina tuli tarjolle joku kiva mielenkiintoinen työ, johon mut haluttiin ja kun työnteosta tykkään, en malttanut olla ottamatta haastetta vastaan.
Kyllä se useimmilla on kiinni ihan omasta itsestä, saako työtä vai ei. Valitettavasti vain ihmisten valmiudet vastaanottaa työtä alkavat olla aika rapautuneet mikä taas on enemmänkin järjestelmän kuin yksittäisten ihmisten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset jakautuvat työmarkkinoilla kahteen (tai useampaankin) ryhmään. Toiset saavat töitä tuosta vaan ja selittävät sitten kuinka työnsaanti on niin helppoa, en minäkään ole ollut päivääkään työttömänä joten mene sinäkin työhön. No varmaan niitä töitä saakin jos on katkeamaton kokemus sopivalta alalta ja on se niin sanottu mystinen "hyvä tyyppi".
Toiset taas eivät kovasta motiovaatioista ja hakemisesta huolimatta saa koskaan mitään, koska heillä on sitä työttömyyshistoriaa eivätkä he halustaan huolimatta osaa olla näitä "hyviä tyyppejä". Ilmiönhän näkee tilastoista tälläkin hetkellä siitä että työttömyyden laskiessa pitkäaikaistyöttömien joukko vain kasvaa.
Parempiosaisten ryhmälle te-toimiston toiminta on tuntematonta, he luulevat että noita avoimia paikkoja tarjotaan työttömille aktiivisesti ja niistä saa pari kertaa kieltäytyä. Kyllä parin kuukauden karenssi tulee heti ja se ikuinen seuraavasta. Osoitukset koskevat usein palkatonta harjoittelua/työntekoa ja kursseja, niille osallistuminen voi parantaa tai heikentää työnsaantimahdollisuuksia tai sitten ne ovat samantekeviä. Avoimiin paikkkoihin otetaan mieluummin työpaikan vaihtaja tai opiskelija, ei työtöntä.
Itse olen valmistunut yliopistosta yhteiskuntatieteelliseltä (juu juu) alalta 2008, jonka jälken pisin työsuhteeni on kestänyt viisi päivää (määräaikaisia kaikki). Hyvän palautteen olen aina saanut työstäni. Kokemuksen puute estää työllistymisen (työelämävalmennus/ilmainen työnteko ei auta (saattaa olla jopa negatiivinen meriitti monin paikoin), vaikka työkkäri niin tuntuu uskovan) ja vastaavalla kokemuksella olevia nuoria valmistuu oppilaitoksista ilman työttömyyshistoriaa. Enkä kyllä ennen eläkeikää opi hyväksi tyypiksi, vaikka halua on. Olen hakenut koulutusta vaatimattomiin ja alemman koulutuksen vaativiin tehtäviin myös vuokrafirmojen kautta, mutta korkeasti koulutettuna minussa ajatellaan olevan jotain vikaa (myös työttömyyskokemus) kun haen näitä töitä tai sitten minun uskotaan lähtevän heti parempiin töihin.
Kyllä se useimmilla on kiinni ihan omasta itsestä, saako työtä vai ei.
Jos nyt epäsuorasti viittaat minuun, niin toin juuri esille oman haluni tehdä töitä/opiskella. Minä en tiedä, millä tavalla se on konkreettisesti vain minusta kiinni, jos
1. haluan tehdä töitä
2. haen niitä aktiivisesti
3. kelpuutan huonommatkin työt
Työpaikan saaminen on monen tekijän summa. Vääränlainen olemus haastattelussa saattaa tappaa työnantajan mielenkiinnon, vaikka hakemus ja CV olisivatkin olleet lupaavia.
Myönnän ja tiedän sen itsekin olevani sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Ymmärrän toisten sanomiset ja kysymiset jo arkielämässä usein väärällä tavalla ja suoraan sanoen en pidä lainkaan ihmisten seurasta. En ole oikein kenenkään kanssa "samalla aaltopituudella". Siitä huolimatta teen haastatteluissa parhaani. Olen kohtelias ja ystävällinen. Yritän myös olla sulava ja sujuvasanainen.
Sitä en tiedä, mihin minun yritykseni sitten aina kaatuvat. Työnantajat kun eivät kerro, miksei kelvannut.
Kyllä se useimmilla on kiinni ihan omasta itsestä, saako työtä vai ei.
Myönnän ja tiedän sen itsekin olevani sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Ymmärrän toisten sanomiset ja kysymiset jo arkielämässä usein väärällä tavalla ja suoraan sanoen en pidä lainkaan ihmisten seurasta. En ole oikein kenenkään kanssa "samalla aaltopituudella". Siitä huolimatta teen haastatteluissa parhaani. Olen kohtelias ja ystävällinen. Yritän myös olla sulava ja sujuvasanainen.
Sitä en tiedä, mihin minun yritykseni sitten aina kaatuvat. Työnantajat kun eivät kerro, miksei kelvannut.
En ymmärrä kuinka joku onnistuu pysyttelemään työttömänä vuosikausia, jos on edes jonkinlainen koulutus ja saanut sentään asunnonkin hommattua. Eikös siitä saa karenssia, jos tarpeeks monta kertaa kieltäytyy töistä?
Muu osa maata kamppailee vielä korkean työttömyyden kanssa.
Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä pk-seudulle. En usko että kovinkaan moni on valmis hajoittamaan perhettä työn takia.
ihmiset jakautuvat työmarkkinoilla kahteen (tai useampaankin) ryhmään. Toiset saavat töitä tuosta vaan ja selittävät sitten kuinka työnsaanti on niin helppoa, en minäkään ole ollut päivääkään työttömänä joten mene sinäkin työhön. No varmaan niitä töitä saakin jos on katkeamaton kokemus sopivalta alalta ja on se niin sanottu mystinen "hyvä tyyppi".
Toiset taas eivät kovasta motiovaatioista ja hakemisesta huolimatta saa koskaan mitään, koska heillä on sitä työttömyyshistoriaa eivätkä he halustaan huolimatta osaa olla näitä "hyviä tyyppejä". Ilmiönhän näkee tilastoista tälläkin hetkellä siitä että työttömyyden laskiessa pitkäaikaistyöttömien joukko vain kasvaa.
Mukava, sosiaalinen kaveri, joka jää kaikkien mieleen ja joka tuntee ihmisiä, jotka tuntevat muita ihmisiä, tuntuu saavan niitä töitä. Näiden suusta sitten kuulee tätä "menisit sinäkin töihin"-kukkoilua. Niin kuin me kaikki muutkin pystyisimme nappia painamalla muuttumaan yhtä sosiaalisiksi ja meneviksi kavereiksi. Sitä työpaikkaahan ei tarvitse ensin saada, vaan sinne mennään tuosta vain.
hakuja oon tehnyt mutta mihinkään ei kelpaa kun on yli 45 on jo liian vanha.
Ammattejakin on kolme joten luulis että ois töitä, mutta eipä vaan ole!
Ahistaa ja vi**uttaa
moniin kauppoihin, toimistoihin, sairaaloihin, päiväkoteihin, varastoihin, pariin tehtaaseen, leipomoonkin, päiväkoteihin, mm. en edes enää muista kaikkia