Voiko elää niin ettei ole tekemisissä miehen suvun kanssa?
Voiko olla kunnon perhe-elämää niin? Kertokaa jos kokemuksia? Kirjoitin tänne aiemmin aiheesta... :/ mä olen niin totaalisen kyllästänyt siihen että miehen suku aiheuttaa meille riitoja. Mies ei aina sitä huomaa tai ei halua huomata. Meidän lapsi kyllä sen näkee.
Miehestä en halua erota tai rikkoa perhettä lapselta sen takia, mutta meneekö kuinka hankalaksi olla ilman miehen sukua? joulut, synttärit yms...
Kommentit (27)
Kun rupesin seurustelemaan aikoinaan nykyisen mieheni kanssa, oli minulla takana pitkähkö avoliitto
ja erittäin hyvät välit ex-mieheni sukulaisiin. Varsinkiin anoppiin. Tässä uudessa suhteessa lähdin siis
tältä pohjalta positiivisesti liikkeelle. Nyt on vuosia kulunut, eikä mitään välejä miehen pieneen sukuun.
Anoppini haukkui minut kaikille ja mieheni sisko ja isä jatkoivat samaa vielä anopin kuoleman jälkeen.
Olen tavallinen työssäkäyvä nainen ja äiti. Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen työpaikalla ja muualla.
Ei ole liioittelua sanoa, että minusta tuli suvun ulkopuolinen, jota kiusattiin häpeilemättä. Tämä alkoi
heti seurustelun alettua ja negatiivisesti suhtautuivat sellaisetkin ihmiset, jotka eivät koskaan ole edes
jutelleet kanssani. Mieheni isä, sisko ja edesmennyt äiti myrkyttivät kaikki minua vastaan.
Aina puhutaan koulukiusaamisesta yms. mutta myös suku voi harjoittaa samaa yhtä vastaan.
Mieheni onneksi valitsi puolensa heti, ja on tukenut minua tässä asiassa. Mieheni suvun jäsenet ovat
itse epäonnistuneita ihmissuhteissaan ja ehkä juuri siksi pitkä avioliittomme aiheuttaa kateutta ja vihaa
niin paljon. Harmittaa tietenkin, että lapsillani ei ole isän puoleisia sukulaisia ollenkaan. Mieheni isä ei tue
poikaansa pätkääkään, vaan on kiusaamisessa täysillä mukana. Kertoo miehelleni ihan pokkana, että nyt oli nekin suvun juhlat, joihin meitä ei siis oltu kutsuttu.
Minulta anoppi on yli 30 vuoden jälkeen kieltänyt osallistumasta hänen monttubileisiinsä. Kuka on sanonut että olen menossa?
Minulla on kunnon elömä ilman miestä ja ilman omaa sukua. On helpompaa olla ja elää,kun ei ole riitaa tai vinoilua;)
Meillä on suvussa tämä tilanne. Vähän oudoksuttaa, ettei aikuinen ihminen osoita alkeellistakaan kohteliaisuutta osallistumalla edes juhliin. Ei veljenikään pidä hänen vanhemmistaan, mutta on tietysti kasvatettu paremmin ja pystyy olemaan ne pakolliset asiallinen.
Mutta toisaalta täytyy myöntää, että olemme tyytyväisiä. Tunnelma menee aina pilalle, jos käly ilmestyy paikalle. Ei estä veljeäni ja lapsia tulemasta. He käyvätkin normaalisti vanhemmilla ja ollaan tekemisissä. Veli on mukava ja avoin, kun vaimo ei ole paikalla. Vaimon ollessa paikalla on nälvivä ja kireä.
Monilla miehillä on outo naismaku, naivat itsekeskeisiä narsisteja jotka eivät tule työelämässä eikä siviilielämässä kenenkään kanssa toimeen. Mutta kaitpa ovat sitten seksuaalisesti vireitä.
Vain jos lapsille on yhteydenpidosta haittaa (vaaraa), voi välit panna poikki. Aikuisten kesken pitää pienet naljailut oppia sietämään ja pistämään paremmaksi että jaksaa olla.
Lasten turvallisuudesta ja heille naljailusta on keskusteltava vakavasti mikäli sukulaisten kesken tässä ongelmia!