onko muita eskariin menijöitä jotka ei osaa ajaa pyörällä?

Syksyllä 6 täyttävä poika ei osaa ilman appareita ja ehdoton EI myös harjoitteluehdotuksille. Enpä ota tuosta paineita.

6v täyttävä tyttö oppi vasta keväällä polkemaan pyörää (ennen ei ole pyörää ollut) joten ei vielä aja ilman apupyöriä. Viime aikoina on tullut tosi vähän pyöräiltyä muutenkin, en ota mitään stressiä asiasta, kyllä se oppii aikanaan. Lapsen 9v serkku ei osaa ollenkaan ajaa pyörää, ei ole koskaan vaan kiinnostunut asiasta. Pyörällä ajamisesta tehdään kummallinen kynnyskysymys, mikä ihmeen pakko ihmisen on muka pyöräillä?

Harjoittelee parhaillaan ajamista ilman appareta. Hän pysyy jotenkuten pystyssä, mutta lähteminen ja pysähtyminen on vaikeaa. Häntä ei kiinnosta pyöräily ollenkaan ja saan hänet puoliksi pakottamalla harjoittelemaan.

Kyllä teilläkin on vielä aikaa :)

Varmasti on paljon maita joissa suuri osa ihmisistä ei pyöräile mutta kyllä se taito Suomessa on syytä opetella. Kyllä meillä ainakin tehdään koulustakin pyöräretkiä ja aivan varmasti lasta nolottaa, jos ei siinä vaiheessa osaa ajaa pyörällä.



Ap:n kohdalla en nyt vielä olisi niin huolissani mutta kyllä minä nyt vielä loppukesästä yrittäisin harjoituttaa sitä pyöräilyä, vaikkei lapsi niin kiinnostunut olisikaan. Voihan se olla että ensi keväänä pyöräily onnistuu sitten jo ihan hyvin niiden tämän kesän harjoittelujen pohjalta. Mutta en siis ottaisi asiasta stressiä.

meilläkin likka oppi vasta tänä kesänä ja syksyllä kouluun. =) ei ollut myöskään halua edes opettelemaan, ensin vain harjoiteltiin pienessä mäessä tasapainoa ja sitten vasta polkimien käyttöä, aikaa menee ja monet hermot ;)

Ei tiedetä osaako edes.

On toki apupyörillä joskus ajanut.

Oli tosi paljon meistä vanhemmista kiinni, että ylipäätänsä oppivat. Asutaan maalla ja täällä ei ole pyöräteitä, pihassa on hankala opetella. Ostin tukikepin, jolla oli helppo työntää ja jarrutella, kun on paljon ala- ja ylämäkiä. Siitä se pikkuhiljaa lähti.



Helppo se on kaupungissa asvalttiteitä ajella, toista se on opetella kivikkoisella soratiellä ja asvalttitien reunassa, jossa autot kaahaa satasta. Kukin oppii omaa tahtia, eikä siinä pitäis ihmettelemistä olla.

ja kyllä se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Hämmästyttävää, että täällä on näin paljon eskari- ja kouluikäisiä, jotka eivät vielä osaa ajaa ilman apupyöriä. Lapseni luokalla oli eräs tyttö, joka ei osannut ekaluokalla ajaa ilman apurattaita. Luokka meni liikennepuistoon, jossa ajettiin pyörillä. Arvatkaa miltä siitä tytöstä tuntui kun oli ainoa appareilla ajelija. Opettakaa ne lapsenne pyöräilemään!

6,5 vuotiaana. Ei sitä kukaan päivitelly...

nuorimmainen ei halunnut opetella ajamaan pyörällä. Mielellään potkutteli harjoittelupyörällä (= pyörä ilman polkimia), mutta polkupyörää ei halunnut edes kokeilla vaikka harjoittelupyörän ansiosta tasapaino oli jo pitkään ollut hyvä. Pyöräilyn kanssa käytettiin sitten lopulta lahjontaa. Luvattiin, että lapsi saa toivomansa lelun heti kun oppii ajamaan pyörällä. No, lapsi meni ulos ja lähti ajamaan pyörällä =) Sen jälkeen on ajellut tyytyväisenä pyörällänsä. En tiedä onko lahjonta kovin hyvä tapa, mutta ainakin tässä tapauksessa sillä päästiin toivottuun lopputulokseen.

ei mitään tapahdu ilman lahjontaa tai kiristystä.

Joten minusta ihan ok.

ja kyllä se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni.

ei kaikki aina ole vaan vanhempien viitseliäisyydestä kiinni, vaan myös lapsesta! esikoinen alkoi ajaan 3,5 vuotiaana, kun 10 minuuttia häntä opetin. Kuopus oppi ajamaan 6 vuotiaana, kun oltiin 2 KESÄÄ harjoiteltu! Sitä nuorempana kieltäytyi vakaasti edes kokeilemasta!

se harjoittelu kesti viikon.Vaikka pihalla asvaltti niin mentiin hiekkakentälle se oli parempi lopulta.

Ei se oppiminen kauan kestä,teidän jutuista saa kuvan,että ois joku helvetillinen projekti.

Myös vanhempien asenne vaikuttaa.Jos perheessä tykätään liikkua pyörällä niin kyllä se oppiminen käy käden käänteessä.

Tai herkkyyttäsi, valitse kumpaa tahdot käytettävän! :)



SINUN lapsi ei osaa pyöräillä ilman apareita niin otat itseesi jos joku sitä ääneen kanssasi keskustelee, päivittelee tai ihmettelee. Mitä väliä silläkään on?



Ei ole kyse siitä ettei lapsellasi olisi motoriikkaa, tuskin ihmiset ihmettelisi jos ei lapsi osaisi mitään muutakaan liikuntaa.



Kyllä poikaankin tartuttaa semmosen reppanatytlin, ei voi tehdä mitään kun paita menee sotkuun tyylisen ongelman. Selitin sulle tätä. Asenne vammaa toi on myös teidän puolelta: pojat oppii asioita koska niille ollaan erilaisia monessa perheessä kuin rinsessoille.



22

Jos lapsi ei opi tasapainoa (huom. paljon oleellisempi asia pyöräilyssä kuin polkeminen) kolmivuotiaana, voit ihan rauhassa odottaa seuraavaa apparienjättökautta just tonne 6-7-vuotiaaksi. Mikäs siinä, jos susta on normaalia, ettei tuon ikäinen vielä pyöräile sujuvasti (tai ei edes halua? tehdä sitä!)



Pari-kolme-vuotias lapsi ei vielä jännää, vaan oppii homman ihan luonnostaan, jos apparit jättää väliin ja siirtyy potkupyörästä suoraan oikeaan pyörään.



Eskari-ikäinen tai ekaluokkalainen oppii kyllä pakosta, jos viitsii siihen asti odottaa, mutta helevitin paljon kivampaa teillä on kun pysytte pyöräilemään jo pienten lasten kanssa!

ettei meidän tuleva eskarilainen poika ole ainut laatuaan :) Poika täyttää 6 vuotta syksyllä ja suostui vasta viime keväänä polkemaan apupyörillä, eikä todellakaan edes halua kuulla puhuttavan siitä, että apupyörät otettaisiin pois. Ei, vaikka näkee muiden samanikäisten pyöräilevän sujuvasti ilman apupyöriä.



Poika ei ole kömpelö tms, mutta hyvin varovainen ja arka. Nauttii uimisesta kunhan jalat ulottuu pohjaan, ja juoksemisesta ja hiitämisestä, mutta luistelua ei halua edes kokeilla.



En usko, että ketään voi pakottaa esim pyöräilemään, eikä pyöräily edes ole mikään välttämätön kansalaistaito kuten uiminen. Omasta motivaatiosta se oppiminen lähtee ja ehkä joillakin se motivaatio tulee myöhemmällä iällä.

mulla on tuttu lapsi joka menee syksyllä ekalle eikä osaa ajaa pyörällä. Tai pari kk sitten ei edes omistanut pyörää. Tänä kesänä on kai tarkoitus opetella jos sitä taitoa vaikka tarvisi koulussa. Mutta eihän yleensä alle 3-luokkalaiset edes tarvitse pyörää kouluun. Käsitteeäkseni liikuntatunneilla pyöräillään mahdollisesti vasta 3. luokalla koska nuorempien ei suositella tulevan kouluun pyörällä.



Tämän tapauksen pyöräilettömyys johtuu siitä että asuvat ison kaupungin keskustassa eikä äiti ole uskaltanut antaa lapsen pyöräillä siellä. Liikkuvat kävellen tai linja-autolla. Eli lapsella ei ole myöskään potkulautaa.

Asenne vammaa toi on myös teidän puolelta: pojat oppii asioita koska niille ollaan erilaisia monessa perheessä kuin rinsessoille.

22

tässä asiassa että miten me saamme sen pojan innostumaan - ja miten nuo rinsessat liittyvät tähän asiaan :) Tyttöä meillä ei ole eikä tuo poikakaan muuten mikään reppana ole.

ap

meidän 6v. pyöräilee edelleen appareilla, eikä mitään paineita ottaa niitä pois, koska ei voi juurikaan taitoaan hyödyntää. Asumme maalla, soratien varressa, piha on nurmea. Palvelut on kaukana, liikumme aina autolla. Mitä järkeä lapselle on väkisin opettaa taito, jota ei tarvitse (vielä) ? Mieluummin opetan vaikka lukemaan.

ja kyllä se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Hämmästyttävää, että täällä on näin paljon eskari- ja kouluikäisiä, jotka eivät vielä osaa ajaa ilman apupyöriä. Lapseni luokalla oli eräs tyttö, joka ei osannut ekaluokalla ajaa ilman apurattaita. Luokka meni liikennepuistoon, jossa ajettiin pyörillä. Arvatkaa miltä siitä tytöstä tuntui kun oli ainoa appareilla ajelija. Opettakaa ne lapsenne pyöräilemään!

Meillä ei ole paikkaa, missä luontevasti pyöräillä. Pieni autoparkki ja nurmikkoa sekä iso ja vilkas tie ilman jalkakäytävää. Lähdemme siis aina autolla harjoittelemaan, ja lapsi ei luontevasti pyöräile ja pitää sitä työläänä. Meillä otettiin apupyörät pois keväällä (lapsi siis 5-vuotias), ja ekalla kerralla ajoi pitkät pätkät nurmikolla ilman appareita. Sen jälkeen ei ole pyörään suostunut koskemaan. Kun lähdimme hiekkakentälle, suostui kerran kokeilemaan, kaatui ja talutti sen jälkeen pyörää, vaikka miten houkuttelin ja lahjoin. Tällä menolla meilläkin menee sinne eskarivuoteen, ennen kuin lapsi ajaa pyörällä - jos edes silloin.

On aivan eri asia, jos sen pyörän päälle voi hypätä omalta kotipihalta ja sillä voi polkea lähikauppaan. Lapsi kokee siitä hyödyn heti. Meillä kun pitää tehdä erikseen pyöräretki, tuntuu se lapsesta ylimääräiseltä vaivalta eikä edes opettelun arvoiselta. Tuntuma pyörään on myös aivan eri kuin sellaisella, joka päivittäin polkee.

Meidän lapselta on mennyt kaikkiin taitoihin oma aikansa. Kun jotain on opittu, sitä ei ole uskallettu käyttää. Näin myös esim. kävelemään oppimisen suhteen. Ekat askeleet ja kävelyt otettiin 6 viikkoa ennen kuin ryhtyi/suostui kävelemään. Piti olla niin varma osaamisestaan...

Nyt on uimisen kanssa sama juttu. Kellukkeilla ui ja tekee ihan oikeanlaisia liikkeitä eli periaatteessa voitaisiin kokeilla ilman kellukkeita, mutta ei suostu.

Hiihtämisessä sukset lensi kaaressa pois, kun ei heti onnistunut.

Lapset ovat erilaisia ja suhtautuvat eri tavalla opettelemiseen. Meidän lapsi haluaa aina heti jo osata tai muuten homma jää. Siinä ei auta vanhempien tuputtamiset ja harjoituttamiset.

Meidän oppi vuosi sitten heinä-elokuussa, juuri ennen eskarin alkua.

Kotipihalla oli hankala harjoitella (sorapiha), eikä motivaatiota löytynyt. Mentiin sitten isolle kentälle harjoittelemaan ja siellä alkoi sujua paljon paremmin.