Epäonnistunut imetys=epäonnistunut äitiys?

jos olet koko lapsesi yhden ja ainoan vauvavuoden käyttänyt tuon asian märehtimiseen ja koet jatkuvasti vain epäonnistuneesi, etkä näe iloa muissa miljoonissa asioissa.



Pidän tärkeänä imetyksen tärkeyden korostamista, mutta rinnalle täytyisi saada yhtä tärkeä tieto, että maailma ei kaadu siihen, jos imetys ei onnistu.



Imetyksen pieleenmeno ja epäonnistumisen kokemus äitinä sai aikaan ystävälläni synnytysmasennuksen



että sillein

Siis millä tavalla koet sen epäonnistuneen? Olisitko voinut tehdä jotain toisin? Missä vika mielestäsi oli?

Mullakin meni ekan lapsen imetys täysin plörinäksi, ei vain tarpeeksi tietoa ja kannustusta, tokankin kans tökki, vasta kolmannen pystyin imettämään (ja nyt sitten kadun sitä tiedon ja ohjauksen puutetta ekan kanssa ;-)) Äityis on täynnä syyllisyyttä-

mulla on onnistunut osittaisimetys 6kk esikoisen kanssa ja 5kk kuopuksen kanssa, molemmille vauvoille maitoa on annettu lähinnä pumppaamalla/pullosta. En silti koe epäonnistuneeni sillä parhaani yritin. Aiemmin ehkä stressasin asiasta, mutta onneksi nuo asiat unohtuu kun lapsen kasvaessa tulee "isompia" huolenaiheita ;)



Meillä tuo pullomaito/osittaisimetyskuvio johti siihen, että molemmille tytöille on isä myös hirveän tärkeä ja rakas ihminen. Hän kun on heräillyt öisin pulloruokkimaan jne. vauvasta asti. Silti äiti on äiti joten tässä asiassa ollaan vanhemmuudessa miehen kanssa molemmat voittajia.

ravinnon, ei se tuleeko maito tissistä vai pullosta. Ei imetys ole ainoa hyvän äitiyden mittari, koska aina se ei ole itsestä/omasta halusta kiinni pystyykö imettämään. Minulla on kaksi lasta, esikoista ometin pitkään, tätä toista vain 4kk ja molemmat voivat hyvin!

Kaikkeni kyllä tein ja mieheni myös, että oltaisiin saatu imetys onnistumaan. Mutta vauva ei oppinut imuotetta (nänni huulipuikkona) ja siitä tai jostakin muusta (ehkä särkylääkitys? raskas synnytys ja siihen liittyvät erinäiset komplikaatiot?) johtuen heruminen oli tosi huonoa. Lypsypuuhiksi meni ja siitä johtuen 6 kk oli hirveätä hässäkkää, vaikka lapsi on ihana, terve ja nukkuu hyvin.

ymmärrän sen hyvin. Mutta nyt on kulunut aivan riittävästi aikaa siinä puuhassa, ja on aika kääntää uusi lehti.



Sinulla on tuhat muuta tapaa olla huono äiti tästä lähtien, ne epäilykset tuskin menevät ohi koskaan (tai ehkä se olen vain minä joka koko ajan jotain ounastelen), mutta se imetys on ollutta ja mennyttä, kaikki selvisivät siitä, ja nyt on syytä lopettaa vatvominen.



Hyvää jatkoa teille.

onneksi nykyään on olemassa tuttelia.



Ja kokemuskesta olen oppinut, että seuraavan lapsen imetys voi onnistua loistavasti.

Pahinta on se jossittelu, siis ventovierailta ihmisiltä, ja se tietynlainen kohteliaan ivallinen ilme, kun ne aprikoivat/tulkitsevat, mikä se OIKEA syy oli epäonnistumiseen (laiskuus, väsymys, ulkonäkö jne). Melkein jokainen toteaa mekaanisesti, että ai jaa, mutta ilme kertoo muuta. JOtkut sanovat kiireesti päälle, että minäpä en antanut sen epäonnistua mutta että olenkin tosi sinnikäs luonne...



Olen kuullut kaikenlaista ilkeilyä, ja välillä oikein joutunut miettimään, että tahallaanko yrittävät saada minulle jonkinlaisen masennuksen. Itseäni harmitti ihan mielettömästi imetyksen epäonnistuminen. Koin saavani olematonta tukea ensin sairaalasta ja sitten neuvolasta. Imetystukeen soittaminen oli ISO VIRHE. Sen takia ongelma pääsi pahenemaan siihen pisteeseen, että lapseni oli nälkiintynyt. Imetys loppui lopulta siihen, että vauva sen lopetti mutta myös lääkäri vaati, että en enää imetä vaan pumppaan maidon pulloon ja korviketta päälle. En täysimettänyt päivääkään ja osittaisimetin 6 viikkoa. Pumppasin maitoa aina siihen asti, että vauva oli 3 kk. Siinä vaiheessa pumppaamalla tuli maitoa todella huonosti, joten lopetus tuntui ainoalta järkevältä ratkaisulta.



En osaa sanoa, millä saisit olosi paremmaksi. Lapseni on nyt 1,5 v ja vieläkin mietin imetyksen epäonnistumista. Kyseessä on meidän perheen kuopus eli imetyksen olisi pitänyt sujua, koska kokemusta oli täysimetyksestä ja hyvin sujuvasta imetyksestä. Mietin, mikä meni vikaan, mutta en ole varma, että se imetys olisi onnistunut, vaikka olisin saanut kaiken maailman tuen alusta asti.

koko loppuelämäsi. Katso tulevana äläkä sure menneitä.

Itselläni on tubulaariset rinnat ja maito ei noussut niihin ollenkaan. Moni ihmetteli ja suorastaan päivitteli imettämättömyyttäni, enkä halunnut selitellä koko maailmalle epämuodostuneita tissejäni. Mutta surin kyllä itsekseni sitä, etten voinut tarjota äidinmaitoa lapsilleni. Mutta nyt aikaa on kulunut toistakymmentä vuotta ja asia ei ole enää niin herkkä ja olen tietenkin jälkeenpäin huomannut, ettei äitiys ole yhtäkuin imetys.

ihania, kannustavia viestejä, kiitos! Olin jo varautunut kaikkeen vittuiluun, av-palstan luonteen tuntien.

Harmittaa vain niin vietävästi, kun imettämättömyys useimmiten tulkitaan laiskuudeksi ja/tai tietämättömyydeksi ja "superäidit" estoitta syyllistävä niitä(kin), joilla imetys ei vain onnistu.

kaikkien kolmen lapsen kanssa. Ja erityisesti kuopuksen tapauksessa koin kovaa syyllisyyttä, vaikka yritin kaikkeni.



Nyt kun kuopuskin on jo isompi, koko touhu naurattaa. Imetyksellä kun ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa, vaikka se silloin siltä tuntuikin. Nyt naurattaa koko juttu ja se turha syyllisyys. Kukaan (enkä siis itsekään) ei ole enää vuosiin ollut kiinnostunut kauanko lapsiani on imetetty.



Ymmärrän sun tuskasi, kun itsekin olen sen kokenut, mutta kuten kerroin jälkikäteen asialla ei ole mitään merkitystä. Ei äitiyden eikä minkään muunkaan asian kannalta. Toivon, että tämä kirjoitukseni tuo sulle voimia kestää se pettymys, kun sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä lastesikaan elämän kannalta.

Ensin se imetys. Sitten se, milloin lapsi kävelee. Milloin puhuu. Milloin lukee. Miten pärjää koulussa. Meneekö lukioon. Millainen yo-todistus. Minne pääsee opiskelemaan. Mihin töihin opintojen jälkeen. Löytääkö oikeanlaisen puolison. Millaiset häät. Saako lapsia. Imettääkö vauvaansa... ai joo, tästä lähteekin uusi kierros...

2 ekan lapsen kohdalla epäonnistuin imetyksessä ja varsinkin nyt kun kahta viimeistä imetin pitkään niin koen todella epäonnistuneeni kahden ekan kanssa. suhde ei-imetettyihin ei ole niin läheinen kuin imetettyihin on.