Apua lasten tapaamisasiassa, ov
Käytiin lastenvalvojan luona sopimassa elatusavusta ja lasten tapaamisista. Mitään tapaamisista ei kirjattu ylös koska ex-mies siellä suureen eleen vannotti että kaikki tulee sujumaan hyvin. Kesäisin lomaa pari viikkoa lasten kanssa ja joka toinen viikonloppu olisivat puheitten mukaan isällään.
Arvatkaa ovatko nämä toteutuneet, lomaltaakin isänsä lähetti lapset minulle ennen aikojaan. Ei siinä mitään, toki lapset saa ja voivat tulla, mutta vähän mua suoraan sanottuna sieppaa tämä.
Nytkin lasten pitäisi mennä isälleen viikonlopuksi, ei vastaa viesteihin, ei soittoihin. Mä en jaksa tätä tällaista enää kohta.
Uuden ajan varasin tänään lastenvalvojalle, aika on lokakuussa, mutta mitä tässä voi nyt tehdä? Yhtään mitään?
Kommentit (7)
Periaatteessahan noihin sopimuksiin kannattaa kirjoittaa tarkasti kaikki ylös, esim parittomien viikkojen pe klo sejase sunnuntai-iltaan kello sejase, mutta jos isä ei halua sitä noudattaa niin se on sitten voi voi =o( Etävanhemmalla on OIKEUS tavata lastaan/lapsia, mutta ei mitään VELVOLLISUUTTA.
että isällä ei ole velvollisuutta, vaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä. Jos tapaamisia kuitenkin peruuntuu, niin kannattaa säilyttää todistusaineisto. Siitä saattaa olla apua, jos haet jossain vaiheessa yksinhuoltajuutta yhteishuoltajuuden sijaan.
Kuten nro 2 vastasi.
Ei se sopimus isää sido millään tavalla.
Tapaamissopimuksella vahvistetaan LAPSEN OIKEUS TAVATA etävanhempaa (isää tässä tapaukswessa), ja lähivanhemman ON ANNETTAVA LAPSI TAPAAMISELLE halusi lapsi sitä tai ei. Mutta isän ei ole todellakaan mikään pakko tätä noudattaa. Se, jonka uhkasakon uhalla on paperia noudatettava, on se lähi, eli äiti.
Toinen asia on täydellisen väärintajuttu yhteishuoltajuus. Ei se velvoita etää yhtään mihinkään, mikä ei etää kiinnosta, elatusksiin tai tapaamisiin se ei vaikuta millään tavalla, onko yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus.
Tiettyihin asioihin vaan pitää olla myös etävanhemman allekirjoitus ja hyväksyntä, jos on yhteishuoltajuus.
tapauksissa se lasten OIKEUS tapahtuu, jos etä ei lapsia haluta tavata. Tuntuu että se oikeus on enemmänkin etällä eikä lapsella.
Velvollisuutesi on edistää lapsen tapaamisia toisen vanhempansa kanssa, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta painostaa häntä, hermoilla asiasta tai edes jaksaa. Sinuna en tekisi yhtään enempää. Purkaisin aggressioni hikiliikunnalla ja antaisin asian olla.
Tapaamiset ja huoltajuus ovat erilliset asiat. Ajattelu menee niin, että jos lähivanhempi hakee yksinhuoltajuutta, tapaamiset vähenevät entisestäänkin eivätkä suinkaan lisäänny. Tutkimukset nimittäin osoittavat selvästi, että yhteishuolto tukee etävanhemman läsnäoloa lapsen elämässä ja yksinhuoltajien lapset hylätään useammin kuin yhteishuoltajien.
TApaamisargumentista ei siis ole mitään hyötyä yksinhuoltajuutta haettaessa, vaan se toimii hakijaa vastaan. Yksinhuoltajuuden voi saada vain jos pystyy osoittamaan pitävästi, että yhteishuollosta on lapselle haittaa.
Ei se sopimuskaan sitä isää laita ruotuun ellei hän itse sitä halua, nimimerkillä kokemusta viiden vuoden ajalta kun eksä on tavannu lapsia miten sattuu. Nytkin viimeksi kuukausi sitten, seuraavan kerran ehkä ensi viikolla. Ehkä.