Vaihtoehdot: kotihoito=hyvä äiti, päiväkoti=huono äiti?

Itse olen kotiäiti ja saanut osakseen paljon ihmettelyä tyyliin meinaatko OIKEESTI olla kotona 3v?kunnon äiti pöyrittää perhettä tuosta vaan käy töissä,osallistuu sosiaaliseen elämään.Vielä parempi jos luovuttaa omasta vanheimpanvapaasta ainakin osan isälle! Ihmiset jaksaa jankuttaa ettei ole riittävästi virikkeitä ja omanikäistä seuraa lapselle.Tuon jos usein kuulee niin väkisinkin tulee mieleen että antaa olla täytyyhan meidänkin ruveta elämään taas " normaalia" elämää.Itse en raaskisi kyllä antaa päivääkään pois työvapaasta,ei edes mieheni hyväksi:) Yleensä olen kuullut väitettä ettei muuten pärjää jos ei ole töissä .Siiheen väliin täytyy kysyä että onko oikeesti näin?Olen nauttinut valtavasti ajasta lasten kanssa tavallista arkea pöyrittäessa.Tässä ei nyt tullut sitä välimuotoa käsitelty,jos joku toinen jatkaa?

Onko tosiaan niin, että perheissä ei mietitä vaihtoehtoja?! Enpä oikein usko...



Itse aloitan 6-tuntisen työpäivän teon, kun lapseni menee hoitoon (päiväkoti, jossa 15 lasta ja 3 hoitajaa) täyttäessään pian 3 vuotta. Ei siis ole vielä kokemusta miten sujuu. Kovasti olen ainakin yrittänyt ajatella asiaa lapsen kannalta, ja sopivan hoitopaikan löytämiseen panostin paljon.

Ekan vuoden ajan lasta hoiti mummi ja nyt lapsi on isänsä kanssa kotona, koska isä on työtön. Lisäksi minä olen jäänyt osittaiselle hoitovapaalle, koska olen ollut nykyisessä työpaikassani sen vähimmäismäärän eli 6 kk. Teen siis 6 tunnin päivää. Meillä nämä järjestelyt ovat toimineet hyvin.

Olisin mitä mieluummin jäänyt kotiin pojan kanssa kunnes 3-vuotias, mutta taloudellinen tilanne ei anna IHAN OIKEESTI myöten, en ymmärrä miten toiset voi epäillä kun näin sanotaan!?

Ostettiin keväällä omakotitalo ja sitä maksellaan toki miehen kanssa kimpassa. Itse olen hoitoalalla (epäsäännöllinen 3-vuorotyö) reippaasti alle keskitulon tienaava äitykkä ja iskä on perheyrityksessä töissä, jossa ei todellakaan minimipalkoista hänen työvuosillaankaan (17 v ollut jo firmassa, tekee aamusta iltaan-päiviä) ole tietoakaan, eli tienaa vielä vähemmän kuin minä.

Näillä eväillä sitten rakennetaan maailmaa meidän pikku kullanmurun ympärille. Pikku kakkonen syntyy keväällä. Nähtäväksi jää, jäänkö pidemmäksi aikaa kotiin kuin mitä vanhempainvapaa on.

Iso Ykkönen on ollut siis reilu 10 kk iästä lähtien ryhmäperhepäiväkodissa (max 12 lasta+3 hoitajaa), alkukankeudesta huolimatta (ei syönyt kunnolla, ei nukkunut päikkäreitä) alkanut viihtymään. Varsinkin kun alkoi kävelemään (en nähnyt ensiaskeleita kun olin iltavuorossa töissä) ja pysymään muiden perässä.

Muuten työn ja hoitoonviemisen/-hakemisen yhteensovittaminen on ollut tosi rassaavaa. Elämä on tosi epäsäännöllistä, isi vie ja äiti hakee, äiti vie ja isi hakee, jos äiti joutuu ylitöihin ja isi ei pääse töistä hakee, niin sitten vaivataan mummua joka hakee...Viikkovapailla poika on minun kanssa kotona, luksusta. Viikonloput mummu hoitaa jos isikin töissä tms. Itselläni kerran kuudessa vkossa yksi kokonainen viikonloppu vapaata. Et silleen. Olen todellakin miettinyt jääväni vakituisesta työstä pois, koska on joskus jopa yli vuorokausi (menen iltavuoroon ja seuraavana päivänä aamuvuoroon)etten näe lastani ja itkuhan siinä tulee...Ja jos tämä on yhden lapsen kanssa näin henkisesti vaikeaa, mitä se on sitten kahden kanssa!!??

Alkoi suorastaan V*********N!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Onko kohtalotovereita?

Meidän kaunis ajatuksemme oli, että puolittaisimme hoitovapaan, jolloin kumpikin saisi nauttia ajasta lapsen kanssa kotona. Tämä kaatui Kelaan.



- Espoon Kelassa ei osattu ohjeistaa hakemuksen täyttämisessä.

- Kela ei ymmärtänyt, että hoitovapaan puolittaja voi olla freelance-yrittäjä (minä) eikä ollut olemassa käytäntöjä, miten tuloni kuvattaisiin.

- Kela ei osannut yhdistää yrittäjiä ja adoptiovanhempia koskevia säädöksiä, koska joissain kohdissa yrittäjien säädökset puhuivat vain vanhemmista eivätkä ottovanhemmista (ette usko miten inhoan tuota sanaa), ja ottovanhempien säädökset puhuivat pelkästään palkansaajista.



Päädyimme sitten klassisempaan äiti-kotiin-ratkaisuun, koska emme rahapulassa voineet alkaa tappelemaan oikeuksiemme puolesta vaan tarvitsimme rahaa *pian*. Kun Kelan tädit olivat pohtineet ja palaveeranneet asioistamme pari kuukautta, jätimme uudet, valtavirtaisemmat hakemukset.

Tassa nyt ihan erilainen kuvio. Asumme ulkomailla, jossa ihan tavallista, et vaikka aiti on kotona niin lapsi kay kindassa. Niimpa meidankin 1v8kk aloitti nyt puolipaiva kindan 3 x vko. Itsesta tuntuu viela ihan omituiselle tama oma-aika, mutta ehka kun kunnolla paastaan alkuun, alan nauttimaan siita et voi kayda edes kaupassa ilman pipanaa. Ehka Suomessa menisin toihin, tai ainakaan tama vaihtoehto ei olisi mahdollinen, mutta taalla se ei ole mahdollista.



Mutta nyt hakemaan se pipana kotiin paikkareille;)

Ehkä tuo hyvä äiti=lapset kotihoidossa lähtee asiantuntijoiden suosituksesta 3v kotihoidosta? Eli sinänsä järkevä lähtökohta tuolla oletuksella. Sen jälkeen sitten asiantuntijat suosittelevat lyhyempiä hoitopäiviä (nyrkkisääntö että niin monta tuntia päivässä, kun lapsella ikää). Eli olisiko tämä meidän yhteiskunta jossa arvostetaan tutkimustuloksia ja asiantuntijoita, joista tuo oletus/arvot lähtee?



Meillä lapset ovat olleet koko ajan kotihoidossa ja haluaisinkin hoitaa heidät kotona kouluun asti (nuorin tosin luultavasti joutuu menemään osapäivähoitoon 3,5v:na). Siitä huolimatta olen aina välillä ollut töissä. Se onnistui kun mies hoiti lapsia päivisin ja minä olin töissä ja illat minä hoidin lapsia ja mies oli töissä. Oli kyllä ehkä hieman raskasta vanhempien näkökulmasta (lisäksi olin yleensä raskaana sinä aikana ja mies rakensi taloa), mutta lapset sai olla kotona. Ja talous pysyi kunnossa. Eli meillä yhtälö että lapset kotihoidossa ja silti äiti on ollut töissä. Nyt viimeisen lapsen kohdalla ajateltiin nauttia helposta elämästä että äiti on kotiäitinä tuon 3v ajan (kun töistä ei tarvitse käydä hakemassa työtuloihin pohjautuvaa äitiyspäivärahaa). On varmaan aika luksusta!

Se pitäisi aina ihmisten muistaa että töitä on niin erilaisia. On oikeasti paljon töitä joita on vaikea tehdä lyhennetyllä työajalla esimerkiksi, eikä kaikissa työpaikoissa ole liukumia tms. Esim. itse teen kyllä 6h päivää mutta kyllä se usein tiukkaa tekee ja aiheuttaa sotkuja sekä kotona että töissä. Projektit on saatettava loppuun ja se tehdään sitten vaikka yöllä jos ei muuten ole ehtinyt. Useinmiten mies joustaa ja joutuu sitten tekemään tunteja sisään omassa duunissaan. Kuvaavaa ajan käytön ja erilaisten työkäytäntöjen suhteen on esim. se että minä ja eräs toinen äiti käymme hakemassa lapsemme tarhasta samaan aikaan, mutta minä teen 6h päivää ja hän ns. koko päivää. Hänen koko päivänsä vaan sattuu olemaan vain hieman yli 7h eikä sekään aina täyty (eikä siihen kukaan kiinnitä huomiota).



Juuri muuten luin lehdestä että LYHENNETTYÄ TYÖAIKAA käyttää vain MUUTAMA PROSENTTI vanhemmista. Olin aika yllättynyt. Mutta luulen että asia johtuu ainakin siitä että palkkapussi pienenee, ja että käytännössä on asiaa vaikea järjestää.



Lapsen lisäksi pitäisi myös katsoa mielestäni perheen parasta. Kyllä itseä välillä korpee ettei mitään yhteistä aikaa viikolla ole kun isä vie ja äiti hakee jotta lapsen päivät on mahd. lyhyet. Lapsen vuoksi olen valmis tähän mutta kyllä se silti välillä ottaa päähän ettei mitään ehdi illalla tehdä.



Tuota en ole muuten aiemmin kuullut että hoitotunteja olisi yhtä paljon kuin lapsella on ikää. Kuulostaa lähes vitsikkäältä. Eli esim. 3-vuotias voisi olla hoidossa 3 tuntia - voi olla aika mahdoton järjestää vaikka molemmat tekisi 6h työpäivää (joka taas taloudellisesti voi olla monille mahdottomuus).



Nostan tosi paljon hattua niille jotka hoitavat lapsensa kotona ja jaksavat pyörittää sitä arkea. Toisaalta en halua heiltä kuulla kritiikkiä omasta valinnastani enkä myöskään ymmärrä sitä että ollaan tosi kärkkäitä arvostelemaan miksei joku muka taloudellisista syistä voi olla kotona. Niin voi oikeasti olla. Ja vaikka esim. itse voisin taloudellisesti ehkä olla kotona, olisin varmaaan äärettömän kireä koska rahaa olisi tosi vähän. Eli mielestäni pitää ottaa muitakin asioita huomioon kuin lapsi.

Minun mielestäni on tärkeintä, että jokaisessa perheessä pohditaan sitä, mikä on juuri siihen perheeseen ja siihen elämäntilanteeseen paras ja sopivin ratkaisu. Meillä esim. neiti oli kotona hoidossa 1v4kk ikään asti ja nyt on ollut pari kuukautta päiväkodissa. Tämän viikon lopulla lopettaa hoidon, kun minä jään äitiyslomalle, eli päiväkotiaikaa kertyi tosiaan 2 kk. Oikeasti ihan harmittaa, kun tyttö jää kotiin, sillä hän on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin. Kuitenkin katson, että on parempi ja järkevämpi, että tyttö on kotona minun kanssani kuin hoidossa, se olisi hassu ratkaisu koska minä voin kuitenkin todella hyvin ja jaksan touhuta lapsen kanssa. :)



Meillä neiti on tehnyt pidempää päivää kuin me vanhemmat, eli viemme hänet päiväkotiin matkalla töihin ja otamme mukaan kotimatkalla. Meidän kohdallamme ei olisi järkevää, että me vanhemmat menisimme töihin eri aikoina ja tyttö olisi lyhyemmän päivän hoidossa, sillä olemme töissä samassa paikassa ja bussit kulkevat vähän huonosti. Sen lisäksi se tulisi myös kalliiksi ja koska kummallakaan ei ole kummoinen palkka, rahanmenoa pitää miettiä. Toki jos tyttömme ei olisi viihtynyt hoidossa, olisimme kehitelleet jonkun muun systeemin, mutta nyt se ei onneksi ollut tarpeellista. Ehkä jonkun asiantuntijan mielestä lapsemme kärsii yli 8 h päivähoitopäivistä, mutta se on sitten sen asiantuntijan murhe. Itse uskoisin tuntevani lapseni parhaiten ja näkeväni, onko hänellä mukavaa vai ei. ;) Hän on sosiaalinen tapaus ja siinä missä pari päivähoitoryhmään hänen jälkeensä tullutta lasta itki kaksi viikkoa aina aamuisin (ja ilmeisesti myös päivisin jonkin verran), meidän neitimme tirautti ekan viikon aikana vähän kyyneliä niin pitkään kun olimme näkyvissä ja heti eteiseen päästyämme lähti iloisena leikkimään (katsoimme ikkunasta että jaahas, taisi olla pelkät protesti-itkut). Sen jälkeen itkut jäivät pois ja neiti tuskin malttaa antaa äidille ja isälle heihei-halaukset, kun pitää jo päästä leikkimään, ja iltapäivällä taas ei malttaisi lähteä kotiin jos on vielä muita kavereita leikkimässä. ;) Enpä siis pode huonoa omatuntoa sen vuoksi, että lapsemme on ollut hoidossa tämän ajan. :) Mutta mukava on silti saada hänet kotiin.



Ymmärrän, että nuo suositukset tehdään lapsen parasta ajatellen. Mutta pitää aina muistaa, että siinä on kyse keskiarvosta. Jollekin lapselle hoito ennen 3 vuoden ikää on ihan mahdoton juttu, jollekin se sopii erinomaisesti jopa alle vuosikkaana. Lapset eivät ole kaikki samanlaisia. Ja lisäksi täytyy tosiaan muistaa se, että joskus on pakko tehdä kompromisseja. Esim. taloudellinen tilanne ei aina salli sitä, että jompikumpi vanhemmista jää kotiin. Se ei ole kenenkään etu, jos perheen talous on kuralla, on ihan turha ajatella että taloudelliset huolet eivät heijastuisi lapsiin. Eiväthän lapset rahasta ehkä ymmärrä, mutta ymmärtävät sen jos äiti ja isi ovat koko ajan kiukkuisia ja stressaantuneita. Ja henkilökohtaisesti en usko, että suurin osa lapsista mitenkään kärsisi siitä, jos ovat hoidossa alle 3 v. koko päivän. Näitä suosituksiahan riittää ja kuinkahan moni niistä, joiden mielestä lapsi on ehdottomasti hoidettava kotona 3 v. ikään asti, ovat esim. täysimettäneet sen 6 kk ja osittaisimettäneet vähintään vuoden, olleet antamatta vellejä, aloittaneet (hapan)maitotuotteet vasta 10 kk iässä jne... ;) Suosituksia on hyvä olla ja niitä on hyvä seurata sen mukaan, mikä on mahdollista, mutta ei niistä kannata mitään riippakiveä kaulaan ottaa.

siihen kuuluu myös lapsen toiminnallisten ja sanallisten viestien tulkinta.

Hyvään äitiyteen kuuluu myöskin kyky muuttaa omaa virheelliseksi osittautunutta toimintaa tarvittaessa.



Ensimmäisen puolen vuoden ajan lasta on syytä hoitaa kotona, jotta lapsi saisi tarpeeksi henkilökohtaista huolenpitoa. Vauvojen hoitaminen suuremmissa yksiköissä ei aina takaa riittävää määrää aikuisen läsnäoloa. Äitiysloman pituus on suunniteltu tätä ajatellen ottaen huomioon myös keskosina tai sairaina syntyneet lapset.

Aivan pikkuvauvojen hoitaminen laitoksissa ei ole taloudellisestikaan järkevää, yhtä vauvaa kohden kun vaaditaan yksi vanhempi. Jos taasen ajatellaan, että koulutettu vanhempi hyödyttäisi yhteiskuntaa enemmän työpaikallaan, on syytä ottaa huomioon vauvan omaksuvan myöhemmin valitsevat käyttäytymismallit läsnäolevalta aikuiselta.



Kirjoituksesi on mielestäni vihjaileva:

yrität sanoa, että vanhemmuuteen liittyvät lomat tulevat kalliksi yhteiskunnalle. Tämä on mielipide, jonka toki voi ilmaista. Mutta se on syytä ilmaista selvästi eikä kiertäen. Tekstistäsi tulee hymähtelevä vaikutelma:" no, te yrititte olla hyviä vanhempia ja kaikki yhteiskunnan rahat kuluivat lasten hoitoon "



Lasten hyvä hoito (normaali huolehtimien, opetus ja hyvä terevydenhoito) ehkäisee myöhempiä ongelmia kuten vakavia sairauksia ja niihin liittyviä käyttäytymisongelmia. Alkuvaiheen hyvään hoitoon ollaan Suomessa valmiita käyttämään yhteiskunnan rahaa ja tulokset näkyvät:lasten vaikea allergiaepidemia saatii taltutettua ja lapset kuten hiedän samoin lapsena hyvin hoidetut vanhempansa pystyivät reagoimaan (valitukset) koulu-ja neuvolaitokseen ilmaantuneisiin ongelmiin.

Jos kirjoitukseni on vihjaileva, niin ainakaan ei ole ollut tarkoitus vihjailla siitä, että vanhemmuuteen liittyvät lomat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Rivien välistä voi tulkita mitä vain omassa päässä sattuu liikkumaan.

Mikä tekee vanhempainvapaastasi omaa?



Eikö se ole tarkoitettu lapsen hoitoo, eikä ole mitenkään sidottu sinuun?





Omituista.

Harkitsen lyhennetylle työviikolle jäämistä (1 pv kotona) 2 ja 4 tyttöjeni kanssa (lapset 1 vuotiaasta lähtien kunnallisessa päivähoidossa täysipäiväisesti).



Onko muilla kokemusta lyhennetystä työviikosta ja varsinkin siten että lapsi on aluksi ollut täysipäiväistä viikkoa hoidossa mutta sitten olette siirtyneet lyhennetylle työviikolle?



Sain vuosia kestäneen projektin päätökseen ja nyt haluan olla enemmän aikaa tyttöjeni kanssa, mutta kokopäiväiseksi kotiäidiksi minusta ei ole.

Niille, jotka väittävät, ettei raha riitä kotona olemiseen. Riittää se, jos asennoituu siihen, että haluaa olla kotona tuon 3 vuotta ja elää sen mukaan. Meidän perheeseen tulee miehen palkka ja minun kelan tuet (miniminä) ja hyvin saadaan vuokra ja laskut maksettua ja ostettua ruoat. Rahaa tulee kaikkineen yhteensä kuukaudessa 1500 euroa. Tällä rahalla elää siis vanhemmat ja 2 lasta + 2 isoa koiraa ja kissa.

Ja Lilli80:lle sanoisin, että näin yh:na ei oikeesti rahat riittäisi jos olisin jäänyt kotiin. Okei, en halua itsekkään tinkiä elämänlaadustamme ja miettiä ostanko reiman peuhurin vai reimatecin..heh. (vitsi vitsi). Toki sitä voisi pihistää mutta mutta mutta...



No anyway, menin töihin kun lapsi täytti vuoden ja nykyisin teen 6 h työpäivää. Oma lapseni on varmaan aika omituinen 2 v koska todella viihtyy päivähoidossa. Hän kaipaa niin paljon virikkeitä ja minä huono äiti en jaksa niitä hänelle antaa. Tämä on meille hyvä vaihtoehto ja jokaisella on varmaan omansa.



Silti pidän itseäni hyvänä äitinä:)

Omassa esimerkissäni oli 2 vanhemman tulot. En väitä että yh pärjäisi pelkillä tuilla.



Nimim. yh:n tytär.

Sinimari jos ilmaisu sinua ärsytti niin sanotaan vaikka näin että aika minkä laki sallii minun käytettäväksi.Jokainen tekee oman ratkaisun totta kai. Tilanteen mukaan ja olosuhteet vaihtelee sen takia ei kannattaisi käyttää mitään luokittelua hyvä/huono jos kerran vaihtoehtoja haettiin? esikoiseni ollessaan 2kk appiukko alkoi kysellä milloin lähden töihin ja ollaanko mietitty hoitopaikkoja.Siinävaiheessa ei todellakaan ollut miettinyt mitään sellaista.Toinen lapsi on vielä suht pieni hetkellä mutta pidän silmät ja korvat auki mahdollisuuksille ja parasta olisi jos pystyisi yhdistämään työn ja lastenhoidon.Hyvänä vaihtoehtona pidän puistotoimintaa jossa lapsi tai lapset ovat 1-4h ja silläaikaa voi tehdä hommia. Tässä yksi vaihtoehto.

Meillä on sellainen tilanne, että tyttö on nyt 1v9kk ja minä opiskelen yliopistossa. Aloin kesällä kysellä osa-aikaista hoitopaikkaa päiväkodista. Hoidon tarve olisi ollut luentojen ajan 1-2 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan, ja mun mielstä se on hyvin kohtuullinen hoitoaika alle 2-vuotiaalle. Kävi ilmi, että osa-aikaisen hoitopaikan voi saada, mutta jos lapsi on päivänkin päiväkodissa, niin menetän koko kotihoidon tuen. Eli yksinkertaisesti olisi tullut liian kalliiksi. Onneksi sitten sukulaiseni voi hoitaa tyttöä luentojen ajan. Kotipalvelusta hoitajaa ei meinaa saada opintojen takia (kerran olen saanut) ja MLL:stakaan ei lähes aina saa hoitajaa...



Eli opinnot kyllä joustaa, mutta mä en ainakaan ole keksinyt järkevää hoitokuviota, joka järjestyisi yhteiskunnan taholta, kun hoido ntrve on vähäinen.

Mutta toiset meistä ovat ostaneet omistusasunnon ja maksamme lainoja, ne nyt vaan on kertakaikkiaan joka kuukausi maksettava. Pitäisikö meidän myydä omakotitalomme ja muuttaa kerrostaloon vuokralle, jotta voisin jäädä kotiin lapsen kanssa? Kumpikohan vaihtoehto loppujen lopuksi olisi lapsen kannalta parempi?



Olen menossa töihin noin kuukauden päästä, lapsi on silloin 1 v. 2 kk. Ja sydän on särkynyt jo nyt, mutta kai siitä selvitään. Ja vuoden alusta aion jäädä 4-päiväiselle työviikolle. Parempaan ei meidän lainoilla ja tuloilla pystytä. Ja ihan taatusti jäisin vielä kotiin, jos vain pystyisin, joten loukkaa suunnattomasti, kun joku väittää, että ihan hyvin voi jäädä kotiin jos vain haluaa.



No tämä keskustelu nyt osui vähän arkaan paikkaa...

kun en todellakaan mieti onko joku hyvä äiti vai ei sen perusteella miten on elämänsä järjestänyt.



Meillä on ollut aina itsestään selvää (mallit jo lapsuudenkodista), että töissä käydään. Ei olisi tullut mielenkään jäädä vanhempainlomien jälkeen kotiin. Olisi ollut mukava, jos mieheni olisi jäänyt, mutta pakottaakaan ei toista voi.



Nytkin alkaa jo hyvinvointivaltio repeillä (mm. kouluja ja päiväkoteja lakkautetaan), joten joidenkin _pitää_ tehdä töitä, kaikki ei voi vaan olla kotona.



Teen 4pv/vko töitä, joten 43 % viikosta lapset saavat olla kotona.



Todella kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista kohtuudella ajatellen jäädä kotiin vuosiksi. Jos asuu pääkaupunkiseudulla ja on hyvätuloinen, niin vuosia ennen lasten syntymää on ostettu asunto ja otettu lainaa. Sen mukaan pitää sitten elellä. Terveiset teille omakotiasujille kunnasta, jossa tontit (jos niitä on) maksavat 80 000-100 000e.