Lue keskustelun säännöt.
Uusi vauva ja tunteiden sekamelska -- masennustako?
25.07.2011 |
7 viikon ikäinen poikani oli todella toivottu ja pitkäänkin odotettu tapaus. Raskausaika oli ihanaa ja olin onneni kukkuloilla. Nyt huomaan kauhukseni, ettei tämä olekaan niin auvoista kuin kuvittelin - ja luulin, että kuvitelmani elämästä vauvan kanssa olivat realistisia. Ei kai tässä vauva-arjessa sinänsä mitään yllättävää, vauva on rinnalla suurimman osan päivästä, välillä nukkuu, nyt on jo pieniä hetkiä hereillä ja seurusteleekin. Tempperamenttinen vauva hän on ja huutaa kovaa ja korkealta jos asiat eivät mene kuten hän haluaisi. Koliikkia on, mutta osasin varautua myös siihen.
Omien tunteitteni vuoristorataan en sitten osannutkaan varautua. Olen huutanut ja tiuskinut vauvalleni, kun hän välillä vain huutaa ja mikään ei kelpaa, vaikka ymmärrän kyllä ettei näin pieni vauva vielä osaa huutaa "turhaan", vaan hänellä on aina jokin hätänä. Turhaudun vaan niin hulluna, kun en osaa tehdä mitään. Syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet ovat suuria.
En voi rehellisesi sanoa, että tuntisin mitään suurta äidinrakkautta. Haluaisin vain olla rauhassa. Vaikka en kyllä osaa jättääkään poikaani yksin, mutta haaveilen siitä että lapsi nukkuisi vaikka 2 tuntia putkeen joskus, että saisin kotihommat tehtyä ja syötyä. Äskenkin lämmitin kolmannen kerran lounaani, koska vauva herää aina kun saan ruuan eteeni. Mies on töissä, joten on vaan pärjättävä. Kun mies on kotona, elämä hymyilee ja vauvakin on rauhallisempi, hän varmaan vaistoaa että äitiä hermostuttaa olla kahden pojan kanssa. Arkisin ja varsinkin iltaisin tuntuu että seinät kaatuu päälle, kun poika huutaa koliikkiaan. Väsyneenä ja nälkäisenä en jaksa olla kovin hyvä äiti ja huomaan vaan toivovani että lapsi olisi hiljaa ja nukkuisi, että saisin olla rauhassa!
Onko tällaiset tunteet normaaleja ja meneekö ne ajan kanssa ohi, vai pitäiskö mun ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon? Luulin, että olisin vauvan kanssa auvoisessa symbioosissa enkä edes osaisi kaivata aikaa itselleni, kun vuosia lasta toivoin ja ajattelin että elämästäni puuttuu jotain ja nyt... tuntuu joskus jopa siltä, että jos olisin todella tiennyt miten rankkaa tämä on, en olisi koko hommaan ryhtynytkään. Ainakaan viiteen vuoteen.
Siis, kuvittelin että saisin edes syötyä kunnolla. Ainakin raskauskilot katosi pian...
Saa kertoa vinkkejä arjesta selviämiseen jos sellaisia on!
Kommentit (26)
ehkäpä mutta en mä lapselleni huuda. Vaikka aikuinen olisi nukkumatta vuoden niin ei se oikeuta edelleenkään huutamaan vauvalle!
AP, on juttelukaverin tarpeessa kuten jo heti kirjoitin alkuun. Mikä ihme teitä vaivaa kun haluatte hänet kääntää pois neuvolan suunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vaan kolmen itkuisen, vähäunisen tissitakiaisen kokemuksella että syödä voi myös vauva tissillä, itse söin vauva-aikoina lähes aina niin että vauva söi sylissä tissiä samalla, jos vauva on ensimmäinen lapsesi niin voit vauvan tankatessa maitoa ja nukkuessa rinnalla/kainalossa katsoa leffoja ja rentoutua, torkkua itsekin vauvan kanssa jos nukuttaa..itse tein esikoisen kanssa semmoisen pesän sänkyyn missä pötköteltiin suurin osa päivästä tissitellen ja itse katselin telkkaria..eipä onnistunut enää seuraavalla kerralla taaperon ja vauvan kanssa. Ei se helppoa ole ja jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen tai vauvanhoitokyky niin ilman muuta neuvolaan.Sanon vaan kolmen itkuisen, vähäunisen tissitakiaisen kokemuksella että syödä voi myös vauva tissillä, itse söin vauva-aikoina lähes aina niin että vauva söi sylissä tissiä samalla, jos vauva on ensimmäinen lapsesi niin voit vauvan tankatessa maitoa ja nukkuessa rinnalla/kainalossa katsoa leffoja ja rentoutua, torkkua itsekin vauvan kanssa jos nukuttaa..itse tein esikoisen kanssa semmoisen pesän sänkyyn missä pötköteltiin suurin osa päivästä tissitellen ja itse katselin telkkaria..eipä onnistunut enää seuraavalla kerralla taaperon ja vauvan kanssa. Ei se helppoa ole ja jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen tai vauvanhoitokyky niin ilman muuta neuvolaan.
Vaikka aikuinen olisi nukkumatta vuoden niin ei se oikeuta edelleenkään huutamaan vauvalle!
Näinhän se tietysti täydellisessä maailmassa onkin mutta harvapa meistä sitä on. Paitsi nämä kruunupäät tietenkin. Kukaan ei ole tässä ketjussa liputtanut sen puolesta, että "joo, huuda vaan, se helpottaa", mutta aika moni onneksi ymmärtää olla nostamatta itseään jalustalle kehuskelemalla itseään. Jokainen kyllä ymmärtää, että vauvalle huutaminen ei ole hyvästä, mutta ei siihen myöskään kukaan kuole tai vaurioidu jos näin joskus tapahtuu.
se pitää paremmin nälkää. siirry vaikka osaimetykseen. Se että saat tarpeeksi lepoa on koko perheen etu. mielestäni imettävä ja kiukkuinen äiti on suurempi paha kun antaa vauvalle silloin tällöin äidinmaidonkorviketta, jotta saisi omaa aikaa ja lepoa.
Nuo tuonteet on vissiin ihan tavallisia. Mulla on 9kk vauva ja ekat 6kk olin masentunut, vaikken siihen mitään diagnoosia saanut. Kerroin kuitenkin avoimesti tunteistani neuvolassa ja sekin jo helpotti. Mut se olo menee ohi... Mua helpottaa pienet hetket ilman lasta, vaikka puolen tunnin oma kävely illalla, vaikka puhelimen kanssa. Ja se, että sovittiin miehen kanssa, että kotityöt saa jäädä vähälle, tärkeintä on, että mä saan unta. Eli saan nukkua aina silloin kun vauvakin nukkuu. Lisäksi huomasin, että virkeystilaan vaikuttaa positiivisesti se, ettei roiku täällä netissä/tv:n ääressä. Heti, kun jää töllötysputki päälle, niin on paljon väsynnempi. Niinkuin nytkin.
Jos imetys ei ole ongelma, niin älä lopeta, on paljon helpompaa, kun ei tarvi lämmitellä vauvalle eväitä vaan on ne omasta takaa.
Tsemppiä!
ruuat valmiiksi pakastimeen pariksi viikoksi? Entä siivooja? Eli tarkoitan sitä, että sinun kuuluukin nyt keskittyä vauvaan, ja jos vauva vie kaikki voimat, olisi hyvä jos joku toinen tekisi muut hommat. Kai tapaat äitiäsi/anoppia/ystäviäsi edes viikottain? Pääset ulkoilemaan?
En osaa edes kuvitella miten vaikeaa tuo on, kun omat lapseni ovat aina syöneet ja nukkuneet hyvin.