Kun lapsesi on tyhmä ja saamaton lusmu :(

Hei vain. Olen kyllä yrittänyt saada heitä oppimaan. Olen ottanut aina projektiksi, että yhdessä luetaan kokeisiin, jotta saataisiin edes se vitonen. Osaan itse suunnilleen kaikki peruskoulun kirjat ulkoa. Tavallaan kai olen itsekin jo luovuttanut, koska kokeisiin tosiaan luetaan sitä vitosta varten. En pidä lapsiani vähä-älyisinä, mutta ajattelen, että heidät on päästetty liian helpolla. Aina ollut kaikkea kiinnostavampaa tarjolla, mopot, tietokoneet ym. Joskus sovittu, että jos kokeesta ei tule kutosta, niin nämä lähtee pois. Viimeisenä keinona siis. Ei ole auttanut. Lasten isä ei ole koskaan ollut koulukeskeinen. Antanut helposti periksi ja ihmetellyt tarvettani saada lapseni oppimaan. Ajattelee ilmeisesti, että työssä oppii. Nykyisin kun sinne töihinkään ei pääse ilman koulutusta. Olen sitä mieltä, että lapset on lellitty piloille eikä ole tarpeeksi kurissa kasvatettu, että olisivat oppineet tekemään jotain. Tämähän on minunkin vikani. Olen itse isosta perheestä ja tottunut tekemään paljon. Ihme kyllä en vaatinut lapsiltani tarpeeksi. En voi mitään, mutta viimeksi eilen tokaisin isännälle, että kylläpä nämä meidän pojat on vain laiskoja paskoja. Olen aina toivonut lapsilleni parempaa tulevaisuutta kuin itselleni. Näillä näkyminen heidän tulevaisuutensa ei hyvältä näytä. -Ap

otat ne tietsikat pois ja muut lelut. Ei niitä tarvita. Opiskelu on ykkösasia. Ei se kauhistelemalla parane. On ryhdyttävä työhön.

Tiedän, että tämä kaikki vaatii rutkasti työtä. En tiedä, miksi olen niin kypsynyt tähän työhön. Kun lapsista ei ole tullut tarpeeksi hyvää otetta, niin tuntuu tosi vaikealta alistaa heitä oppimaan enää tässä vaiheessa.



Ongelma on, että mies ei selkeästikään ota asiaa tarpeeksi vakavasti. Laukoo vain kommentteja kuten "älä stressaa, ehtiihän sitä myöhemminkin opiskella" tai "eivät kaikki jaksa lukea kaiken aikaa, meidän poikamme ovat käytännön osaajia".



Paskan marjat, ne ole yhtään mitään osaajia. En pysty nimeämään mitään muita asioista joissa olisivat hyviä kuin X-boxin pelaaminen ja mopolla ajaminen. Mua hävettää suunnattomasti, että he ovat lapsiani.



Olen väsynyt juu ja huomenna työpäivä :(

Tiedän, että tämä kaikki vaatii rutkasti työtä. En tiedä, miksi olen niin kypsynyt tähän työhön. Kun lapsista ei ole tullut tarpeeksi hyvää otetta, niin tuntuu tosi vaikealta alistaa heitä oppimaan enää tässä vaiheessa. Ongelma on, että mies ei selkeästikään ota asiaa tarpeeksi vakavasti. Laukoo vain kommentteja kuten "älä stressaa, ehtiihän sitä myöhemminkin opiskella" tai "eivät kaikki jaksa lukea kaiken aikaa, meidän poikamme ovat käytännön osaajia". Paskan marjat, ne ole yhtään mitään osaajia. En pysty nimeämään mitään muita asioista joissa olisivat hyviä kuin X-boxin pelaaminen ja mopolla ajaminen. Mua hävettää suunnattomasti, että he ovat lapsiani. Olen väsynyt juu ja huomenna työpäivä :(

unohda koko mies ja ota itse vastuu asiasta, jos miehestäsi ei siihen ole. Se, että vaadit lapsiltasi ihan normaaleja asioita, läksyjen opettelua ja koealueen osaamista, ei ole mitään alistamista. Heitä se x-box mäelle. Ei semmoista kukaan ihminen oikeasti tarvitse.

Ehkä kannattaa antaa kulua. Ei tuon ikäiset lapset ymmärrä koulutuksen päälle vielä, ja eivät vielä välttämättä ole löytäneet innostusta uuden oppimiseen. Ikävää että miehelläsi ja sinulla on eri käsitykset koulutuksen ja oppimisen tärkeydestä. Nykyään on onneksi mahdollisuudet aikuislukioon jne. jos tahtovatkin elämältä muuta mihin lyhyt opiskelu tiensä vei, jos eivät niin sehän on sitten heidän elämänsä:). Tärkeintä kai on että onnellisia ovat, silloin aikuisinakin. Mutta edelleen, yläasteikäisen opiskelu ei monissakaan tapauksissa siitä miten hän tulee opiskelemaan lukiossa tai ammattikoulussa. tuo aika on murrosaikaa jossa ei olla vielä sitä omaa minää löydetty.



ja vielä niistä tietokoneista, niiden alalle päädytään lähestulkoon aina harrasteiden vuoksi. se voi hyvinkin olla sinun lapsiesi ala. Itse antaisin omien lapsien puuhailla koneella, jos sen käyttö ei sairaalloiselta vaikuttaisi (ja tietysti olisi este koulunkäynnille). tosin jokainen äiti tietää parhaiten mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa. paha noihin on mennä sanomaan :/

Tämä vain tuntuu niin epäreilulta. Ehkä täytyy kokeilla tätä keinoa kiristys, eli X-box ja muut pelivermeet ja mopo pannaan, eikä niitä irtoa ennen kuin kokeesta tulee vähintään seiskoja.



Tuntuu vain niin väärältä, koska olen jo tähän asti käyttänyt suunnattomasti aikaa siihen, että yritän saada heidät oppimaan. Siskoni lapset lukevat itsekseen, ei heille tarvitse kenenkään sanoa, että tekee läksyt tai lukee kokeeseen. Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä, niin ei olisi tarvinnut näitäkään äitinä epäonnistumisen tunteita elää :(

ap itse syyn lastesi toiminnalle: et arvosta heitä etkä ole kannustanut heitä luovuuteen ja yksilöllisyyteen.



Mitkä ovat lastesi lahjat? Millaisiin harrastuksiin olet heitä ohjannut?



Koulu ei ole todellakaan maailman tärkein asia.



Onneksi muna on kanaa viisaampi.



yläkouluikäisten äiti ja ope

No mutta ei nuo mantrat poista niitä faktoja, että he ovat hyviä ainoastaan pleikkarin pelaamisessa ja mopolla ajelussa ja päätyvät tulevaisuudessa sossun eläteiksi, jos korjausliikettä ei tapahdu.



Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että en osaa enää arvostaa heitä. Joka päivä mietin, mitä pahaa olen tehnyt, kun olen saanut tuollaiset lapset :(

vertaa lapsiasi siskosi lapsiin.



Sinä olet omaan elämääsi katkera ja siirrät sen lapsiisi.



Kuulostaa kamalalta tuo vaatimus arvosanasta seiska! Meillä ei ole koskaan vaadittu tuollaista vaikka me vanhemmat ollaan akateemisia.

Olen surullinen lastesi puolesta. Asenteellasi pilaat heidän elämänsä. Kuri ei ole mikään pelastus. Lasta ei voi lelliä pilalle.



Muuta asennettasi myönteiseksi. Ennen kuin on liian myöhäistä. Lopputuloksesta saat syyttää itseäsi.

Eli nyt olen sitten liian tiukka, kun olen lukenut heidän kanssaan kokeisiin.



Meillä kotona mitään seiskoja ei suvaittu. Piti olla ysi vähintään. Muutoin oli turha viikkorahaa odottaa. Tosiaan omien lasten kohdalla olen huokaissut helpotuksesta jokaisen vitosen kohdalla. Koskaan eivät ole luokalle jääneet.



Pitäisi sitten varmaan suvaita se pleikkarin pelaaminen ja kannustaa heitä luovuuteen. En tiedä mihin pitäisi uskoa. Olen valvonut yökaudet, kun yritän toisen kanssa lukea, ettei jäisi luokalle.



-Ap

No älä ainakaan ala sitä luokalle jäämistä pelätä. Ei se pelkällä huonolla koulumenestyksellä onnistu (nimimerkillä kokemusta on) kyllä siihen vaaditaan jo huonoa käytöstä, se on sitten ihan toinen lukunsa jos sellaisia probleemia löytyy. Tuon tekstin perusteella vaikutat itsesäälissä rypeksivältä äidiltä, ja sellainen äiti ei todellakaan ole paras lapsia kasvattamaan. lopeta se säälinkeruu ja ala tutustumaan lapsiisi sekä kannustamaan heitä sellaisina kuin ovat. jos se ei koulumaailmassa tuloksia tuo niin ainakin säästää heidät traumoilta , kuinka äitia aina märeksi itsesäälissä että voivoi kun minun lapseni ovat tuollaisia ja kaikkien muiden niin ihania...... en siis todellakaan pahalla sano, mutta jos käyttäydyt noin kuin kuvaat ajattelevasi, tuottaa se varmasti enemmän vahinkoa lapsillesi kuin ne vitoset todistuksessa.

kaiken aikaa? Monet vanhemmat tekevät huomaamattaan niin. Onko lapsille luettu paljon varhaislapsuudessa? Onko kehittäviä pelejä? Saavatko tollata/pelata tyhmiä pelejä netissä? Mieti!



Tässä neuvo! Aloita pikkuasioista ja kehu hyväksynnän hymyllä ja sanoilla!

Nyt olen sitten itsesäälissä rypevä martyyri, kun valvon yökaudet ja stressaan lasteni tulevaisuudesta. Koskaan ei ole alle 12 tunnin lukemisella yhdestäkään kokeesta selvitty. Taitaapa tämä martyyri mennä nyt nukkumaan. Ei kai siinä. Ehkäpä se vapaa kasvatus, luovuuteen kannustaminen ja lasten piilevistä kyvyistä iloitseminen onnistuu huomenna paljon paremmin...

-Ap

Minulla vähän sama tilanne, vanhin poika on 6-7 oppilas, menee nyt viidennelle luokalle. Mieheni on ollut surkea koulussa, minä aina kiitettävän oppilas ja oppinut helposti.



En aiemmin ollut edes ajatellut, että jollekin oppiminen voisi olla vaikeaa tai hankalaa. Omat sisaruksenikin pärjäsivät koulussa hyvin. Myös minulla menee monesti illat pojan kanssa läksyjä vääntäessä, varsinkin enkun läksyt teettävät työtä ihan hirveästi. Arvosanat ovat lukuaineissa tuota 7 tasoa, mutta enkussa nipin napin 5, vaikka siihen käytämme ylivoimaisesti eniten aikaa. Itseä turhauttaa aivan suunnattomasti, että kovasta lukutyöstä ei tule palkintoa, vaan juuri ja juuri se 5. Välillä tekee mieli lyödä hanskat tiskiin.



Mieheni ei koulussa pärjännyt, mutta on aina ollut kova tekemään töitä, ja pärjännyt työelämässä hyvin. Suurin pelkoni on, ettei poikani pärjää edes käytännön työssä. Mitä sitten voi tehdä?