Lue keskustelun säännöt.
Kun täällä taas yksinhuoltajia kyseenalaistetaan, tulee mieleen kysymys
24.07.2011 |
minkälaisia lapsia kasvaa perheessä jossa on toinen vanhempi on tasapainoton tai vanhempien suhde on muutoin epäterveellä pohjalla? Itse uskon että moni yksinhuoltaja on valinnut tiensä nimenomaan lapsiaan ajatelleen, esim. suojellakseen lapsia toisen vanhemman vahingolliselta käytökseltä tai jatkuvalta vanhempien riitelyltä (mikä voi olla todella traumaattista lapselle).
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakin yritin monta vuotta saada parisuhdetta paremmaksi, kävimme avioliittoneuvojalla, muutin käyttäytymistäni niiltä osin kun mulle kerrottiin että sitä pitää muuttaa mutta eihän se toimi. Ei se toimi silloin kun vaan toinen muuttuu, toisen jatkaessa samaa, jo hieman sairastakin linjaansa.
Molemmat lapset oireilivat, olivat valtavan kireitä, nukkuivat huonosti, vanhempi muuttui epäluotettavaksi ja valehteli enemmän kuin ikäisensä, kyse oli muusta kuin vaan rajojen etsimisestä joka kuuluu normaaliin kasvuun.
Sen jälkeen kun eropäätös oli tehty ja asuin lasten kanssa eri osoitteessa kuin heidän isänsä, lapset toki ikävöivät isäänsä mutta käytös muuttui. Ei enää jatkuvaa kiukuttelua, valehtelua, huutoa ja tappelua.
Varmasti siihen vaikutti sekin, että minun ei enää tarvinnut teeskennellä olevani jotain mitä en ollut vain siksi, että mies olisi tyytyväinen. Mutta eniten siihen vaikutti se, että lapsetkin saivat olla vapaammin, ei tarvinnut heidänkään enää pelätä sitä hetkeä kun isältä menee hermot ja alkaa huuto ja mielipuolinenkin kiristys leluilla jne.
Minä valitsin lapsilleni elämän jossa ei tarvitse pelätä. Samalla valitsin sen itselleni.