kiintyykö pullovauva äitiin

Millainen se on?

olen siinä suhteessa päässyt helpommalla, että myös mies on voinut osallistua esim. yöruokintaan. Ei ole sen takia tullut univelkaa.



Kiintymisestä en tiedä. Esikoinen on minun perääni ja kuopus miehen. Mutta siis, ihan normaali kiintymyssuhde myös pulloruokituilla tulee vanhempiinsa, ei se lapsen hoito pelkkää syöttämisestä ole.

unohdin että täällä pyörii jotain saivartelijoita jotka luulevat olevansa nokkelia!



Sinä joka esittelet noita ihania kuvia, tarkoitin pullovauvalla pulloruokittua vs imetettyä vauvaa.



Sillä kyselen, kun meillä vauva on imetetty vauva, vielä melko pitkään täysimetetty, ja olen kasvattanu hänestä kovan tissitakiaisen, iltanukahtaminen on yhtä tissittelyä enkä mä sen takia voi olla iltasin missään. Mietin niitä äitejä joilla saman ikäsiä lapsia (6-12kk) jotka kuitenkin käyvät iltasin ulkona.



En siis pidä mitenkään erikoisena että ei imetetä, syitä voi olla monia, mutta mietin vaan että miten seuraavan kanssa, pitäskö 'pakottaa' pullolle imetyksen ohella.. tää eka ei meinaan pulloa koskaan hyväksyny.

joista toista en pystynyt imettämään: en ole huomannut eroa. Ihan on molemmilla ollut vaihe, jossa isä ei kelpaa mihinkään ja sittemmin vaihe jossa äiti ei kelpaa.



Minusta asia ei ole siitä tissistä kiinni vaan yleisesti siitä kuka lasta hoitaa, kuka vastaa lapsen tarpeisiin, muihinkin kuin syömiseen.Jos hoitovastuu on aina äidillä, tietysti lapsi silloin turvaa aina ensin äitiin, mutta jos isä osallistuu ihan yhtälailla arkeen, tulee isästä lopulta aivan yhtä tärkeä.



Toki varhainen kiintymys on tärkeä asia, mutta sen voi luoda muutenkin kuin rinnalla.

ärsyttää, että tehdään jonkinlainen jako pullo- ja tissivauvoihin, niin kuin se nyt olisi joku kovinkin olennainen asia. Totta kai lapsi kiintyy vanhempiinsa huolimatta siitä, miten sitä ruokitaan, jos vain vanhemmat osaavat luoda kiintymyssuhteen.

ärsyttää, että tehdään jonkinlainen jako pullo- ja tissivauvoihin, niin kuin se nyt olisi joku kovinkin olennainen asia. Totta kai lapsi kiintyy vanhempiinsa huolimatta siitä, miten sitä ruokitaan, jos vain vanhemmat osaavat luoda kiintymyssuhteen.

mutta miksi ei kiintyisi, jos kerran adoptiolapsetkin kiintyy??

Terv. sen kuvan linkittänyt

ihan muissa jutuissa kuin siinä, saako se vauva nyt ravintonsa tissistä vai pullosta



Todella typerä kysymys! Tätä se neuvoloiden imetyspropaganda saa aikaan! Samoin kuin masentuineita äitejä.



-kaksi lasta imetettyyli 1vuotiaaksi neuvolan imetyspropagandan uhrina. kuljin nuo ajat kuin unessa, oikeana zombina. Kolmannen kanssa olin viisaampi. Annoin ruuan pullosta, vauva oli tyytyväinen, samoin äiti ja isommat lapset (jotka kuitenkin olivat alle 5vuotiaita tuolloin), kun äitillä riitti aikaa ja voimia olla myös heidän kanssaan. Kolmas kasvoi hyvin ja oli terve, ja hänestä tuli todella sosiaalinen ja ihana ihminen. Samoin kuin kaksi muutakin. Se on vain erona, että kolmosen vauva-ajasta jopa muistan jotain muutakin kuin järkyttävän väsymyksen - jota siis silloin ei ollut. Kahden muun kanssa kyllä, ja heidän vauva-ajoistaan en muuta muistakkaan.

Kiintymyssyhde luodaan myös muuten kuin imettämällä. Ihan hyvin voi antaa ruokaa pullosta tiukasti sylissä pitäen, äiti keskittyy vauvaan 100 % eikä vilkuile muualle, juttele muille, vaan pitää vauvan maailmannapana sen ajan.



Meillä on pidempään imetetty lapsi ihan isin tyttö, vähemmän imetetty äidin tyttö. Ihan turha surkutella, ettei muka olisi erityinen omalle lapselleen.

Ku se vauva pohtii et "kehtaakin äiti antaa mulle maitoa PULLOSTA. Siis mä en kyllä koskaan tule tykkäämään äitistä, kun se tekee mulle jotain TÄLLÄSTÄ." Sit se sama vauva kelaa myöhemmin et se on ihan oikeessa et sillon tosi huono äiti, kun se itse haluis syödä sormin, mut se paha äiti syöttää sitä MUOVIHAARUKALLA!!!!

häntä silloin enemmän, niin kyllähän vauva pakosti kiintyykin isäänsä enemmän kuin muuten. Meillä esikoinen oli lähes aina mun hoidossa, koska halusi imeä tosi tiuhaan, alle tunninkin välein, myös yöllä. Mies ei juuri voinut osallistua hänen hoitoonsa, heidän oma yhteinen hetkensä oli lähinnä illalla, kun mies kylvetti ja hieroi esikoisen ennen kuin toi hänet mulle imetettäväksi uneen.



Toka vauvamme syntyi ennenaikaisesti enkä sen takia pystynyt imettämään häntä. Isä osallistui ja osallistuu edelleen vauvan hoitoon hyvin merkittävässä määrin, ruokkii ja hoitaa häntä myös öisin. Kyllä tämä kakkonen on selvästi kiintynyt myös isäänsä paljon enemmän kuin esikoinen tuon ikäisenä (nyt vajaan vuoden ikäinen) eikä suhteeni vauvaan ole niin symbioottinen kuin esikoiseen. Kyllä suoraan sanottuna olen pahoillani symbioosin puuttumisesta, mutta toisaalta olen helpottunut siitä, että joku voi auttaa minua valvomisessa.

vanhempiinsa vaikka ovat imetettyjä. Eiköhän siihen kiintymykseen vaikuta muut asiat kuin se saako maidon tissistä vai pullosta :D

´leimautui minuun enemmän koska minä olin se joka olin enemmän lapsen kanssa. Samanlaista oli kiintymys sitten kahden muunkin lapsen kanssa joita imetin...pakko kyllä vähän ihmetellä että miten joku aikuinen ihminen ajattelee kiintymyksen olevan siitä kiinni mistä saa ravintonsa. Kiintymys on ihan muista seikoista kiinni. Jotenkin putkiaivoista lapsellista ajattelua tällainen :D

Ei mulla muuta.

Minun isoäitini tuli hoidetuksi vanhoina vuosinaan vuorotellen niiden kahden lapsensa kodeissa, jotka oli pulloruokittu aikanaan, eli toinen näistä pulloruokituista oli äitini. Ne kaksi imetettyä lasta tuskin edes soittivat hänelle juhlapyhinä.

äiti haisee äidille ja hänen äänensä on se jonka eniten kohdussa kuuli. ei se kiintyminen pelkästä tissistä kiinni. tarkoitus on kai kiinnyttää lapsi myös isäänsä. imetys luo pakollisenkin symbioosivaiheen lapsen ja äidin välille jolloin mies jää vähän ulkopuoliseksi vaikka haluaisikin olla mukana alusta asti. tuttipullo vauva saa molemmilta huomiota mutta useinhan äiti jää kotiin jolloin tiukempi side häneen syntyy kuitenkin. myöhemmin tasoittuu jos iskä haluaa hoitaa.

koska maito ei yksinkertaisesti riittänyt. Ja kyllä toi on muhun kiintynyt yhtälailla kuin kaverin rintamaidolla kasvanut lapsikin. Ellei sitten enemmänkin, on niin mammantyttö toi lapsi kuin olla ja voi. :)

keskoisuuden vuoksi - ja hänet hoidimme ja syötimme mieheni kanssa lähes "puoliksi". Toista lastamme imetin joitain kuukausia. Molemmat ovat samaa sukupuolta.



Tulos: Esikoinen on selvästi ns. isän tyttö; hän ei ole koskaan ollut erityisesti perääni, ei vauvana, eikä taaperonakaan.

Kuopus taas palvoi minua, olin hänen kaikkeutensa, eikä kukaan muu kelvannut...toki se oli imartelevaa ja ihmeellistä esikoisemme jälkeen, jonka olin tottunut aina juoksemaan ohitseni, suoraan isän syliin minun ylini sijasta.



Näin meillä; ehkä kaikki on sattumaa, mutta kuitenkin itse uskon imetyksen/pulloruokinnan olleen merkittävä tekijä kiintymyssuhteen muodostumisessa.

keskoisuuden vuoksi - ja hänet hoidimme ja syötimme mieheni kanssa lähes "puoliksi". Toista lastamme imetin joitain kuukausia. Molemmat ovat samaa sukupuolta.

Tulos: Esikoinen on selvästi ns. isän tyttö; hän ei ole koskaan ollut erityisesti perääni, ei vauvana, eikä taaperonakaan.

Kuopus taas palvoi minua, olin hänen kaikkeutensa, eikä kukaan muu kelvannut...toki se oli imartelevaa ja ihmeellistä esikoisemme jälkeen, jonka olin tottunut aina juoksemaan ohitseni, suoraan isän syliin minun ylini sijasta.

Näin meillä; ehkä kaikki on sattumaa, mutta kuitenkin itse uskon imetyksen/pulloruokinnan olleen merkittävä tekijä kiintymyssuhteen muodostumisessa.

MITEN NIIN TYHMÄ KYSYMYS?? Kai sitä nyt saa kysyä mitä vaan mikä mietityttää, jos ei ole kokemusta tai tietoa?

ohhoh, en tajunnutkaan että sohasin arkaan paikkaan noin monella! veikkaisin, että yksikään vihamielisesti vastannut ei ole kovin pitkään onnistunut imettämään...

Mutta kuten sanoin, en mitenkään siis tuomitse enkä edes kyseenalaista pulloruokintaa, kunhan mietin IHAN TOSISSANI JA OIKEASTI. Lisäks taisin sanoa että harkitsen seuraavan vauvan pulloruokkimista, joten en taida ihan kauheasti olla imetyspropagandan uhri???

Ehkä mä käytin hölmöä sanaa kun kirjoitin 'kiintyä', kyllä mä nyt sen tajuan että lapsi kiintyy vanhempiinsa tai kuka sitä nyt ikinä hoitaakin, ja että imetys ei tosiaankaan ole ainoa tapa tätä kiintymyssuhdetta luoda.. Tarkotin siis sitä, että jos lapsella ei ole sitä rintasyytä pitää äitiä just sinä ruoan antajana, tuleeko siitä samanlainen äidin sylissä roikkuja kuin imetetyistä. En ymmärrä sitä, miten monen pienen äiti käy pari kertaa viikossa vauvan nukkumaanmenon aikaan ulkona esim keikoilla, kun meillä vauva ei suostu nukahtamaan yöunille ilman mua ja rintaa.

Onneks täällä jotkut tajusivat mitä hain takaa, kiitos heille. Jotkut taas on niin daijuja että pakko on vääntää riitaa joka asiasta.

Mä tosin nautin imetyksestä eikä mulla ole mitään univelkaa tahi muuta pulaa, en vaan pysty käymään vielä iltasin sosiaalisissa menoissa.