Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvisin oikeasti tukea ja vinkkejä lapsen painonhallintaan!
24.07.2011 |
Tyttö on nyt 13v, esikoisemme. Meillä on 3 muutakin lasta, joista 2 ns. "ihannepainoista" ja yks tosi hoikka, joka on varsinainen "läpipaskuri" eli ihan sama mitä ja kuinka paljon syö, ei tule varmaan koskaan lihomaan. Ja on vielä aktiivinen ja liikunnallinen kaikin puolin.
Mutta siis tämä esikoinen. Hän on alkanut pyöristymään jo 8-vuotiaana, mutta paino on kuitenkin pysynyt normaalin rajoissa aina viime talveen asti. Joulu-huhtikuun välillä painoa tuli 4kg ja pituutta vain ehkä sentti. Tyttö on siis nyt 153cm ja 60kg. On selkeästi ylipainoinen, ei siis tietenkään mikään varsinaisesti kovasti lihava, mutta ylipainoinen. Kaikki ylimääräinen on kertynyt mahaan, tosin kasvoistakin huomaa eron puolen vuoden takaiseen. Fyysisesti murkkuikä vauhdissa, menkat alkoivat viime syksynä, rinnat löytyy, karvoitus jne. Pituuskasvua tuli viimevuoden aikana 9cm ja nyt se on lähes pysähtynyt. Tyttö ollut aina luokan pienimpiä ja ennustepituus aikuisena ollut 156-158cm. Ei polta (olen tästä 99% varma). Mitään sairauksia ei ole.
Tyttö kyllä liikkuu jonkin verran; pyöräilee koulumatkat (4km suuntaansa) ja muutenkin kulkee pyörällä paikasta toiseen. Käy uimassa 1-2x vkossa ja joskus, säännöllisen epäsäännöllisesti, pelaamassa tennistä tai sulkapalloa.
Syöminen on kuitenkin ISO ongelma. Tyttö on toivoton herkkusuu ja kielloista huolimatta ostaa päivittäin jäätelöä, karkkia ja suklaata. Olen sanonut, ettei viikkorahaa käytetä herkkuihin, mutta salaa ostaa. Olen puhunut painosta mahdollisimman hienovaraisesti mutta myös suoraan. Ja AINA terveydellisestä näkökulmasta, en ikinä ulkonäkökeskeisesti. Tyttö on itsekin huomannut lihomisensa, mutta asia on hänelle arka eikä hän halua mielellään asiaan puututtavan.
Eilen oikein seurasin hänen syömisiään, kun tyttö oli kotona koko päivän. Aamupalalla söi mannapuuroa ja keitetyn kananmunan. Tunnin päästä oli tekemässä keittiössä leipää. Sanoin, että justhan me syötiin, mutta söi kuitenkin yhden ruisleivän päälysteineen. Lounaalla tein kanasalaattia ja tyttö otti lisäksi kaks leipää! sitten kävi jossain välissä lähikiskalta jäätelön ja jo ennen päivällistä norkoili keittiössä, vaikka lounaan ja päivällisen väliä oli vain 4t ja söi tosiaan sen jäätelön.
Päivällisellä uunilohta ja kasviksia, söi kaks isoa annosta. Sitten sanoin siinä kaikille yhteisesti, että nyt ei sitten kukaan mene keittiöön ruokaa norkoilemaan ennen kuin on iltapala. 2,5t päivällisestä tytär oli lähdössä kioskille karkin ostoon, kun on niin nälkä! Kielsin ja otti sitten jugurtin ja ananasta (siis maustamatonta jugurttia). Sitten söi vielä iltapalalla mysliä, mansikoita ja lounalla ollutta kanasalaattia.
Aamulla kävin viemässä pyykkejä huoneeseen ja siellä oli pöydällä lähes kokonaan syöty suklaalevy, en tiedä missä välissä on sen ostanut.
Syö siis PALJON, usein, osittain epäterveellisesti (siis jos en katso perään, syö mitä sattuu)
Olen itse ollut aina ylipainoinen, pienestä lapsesta asti. Vasta aikuisena sain laihdutettua, 25kg vaati itkua, kyyneleitä, sisua ja miehen täydellisen tuen. En haluaisi, että tyttöni joutuu läpikäymään saman. Toisaalta mietin, miksi tämä on minulle niin iso asia. Mitä sitten, vaikka lapseni onkin ylipainoinen, niinhän moni muukin ikäisensä on? Käynkö tässä läpi omaa huonoa itsetuntoani?
Sanokaa, MITÄ TEEN? Koulun terkasta ei ole apua, laittaa vaan kotiin lappua ja puhelinkeskustelustakaan ei sen kummemmin irronnu muuta kuin "vähentäkää herkkuja". Se ois paljon helpompaa pienen lapsen kans, mutta ei kyllä enää teiniin päde. Ja tyttö vielä tienaa omaa rahaa hoitamalla lemmikkejä ihmisten lomien aikana jne.
Kommentit (14)
Pyydä aika ravitsemusneuvojalle tytön kanssa.
Lisäksi voisi olla hyvä keksiä jotain harrastuksia lisää, vaikka jalkapallo. Joukkuelaji, jossa treenit usein.
Minä olen ylipainoinen, Tyttäreni on hieman pyöreä, mutaa pitäää aika hyvin huolta siitä ettei syö liikaa.
Mutta tuo ravitsemusneuvonta alkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsesi vielä suorastaan lihava ole. Luultavasti hän eläisi onnellisempana, terveempänä ja luultavasti myös pitempään vähän ylipainoisena herkuttelijana kuin epätoivoisena laihduttajana.
Tiedäthän sinä itsestäsi, kuinka tuskallista laihduttaminen on. Pahimmillaan se johtaisi itsetunto-ongelmiin ja anoreksiaan.
Keksi lapsellesi jotain muuta tekemistä kuin syömisen. Tai siis sellaista tekemistä, että samanaikaisesti ei napostella mitään.
Toinen keino on viikkorahan käyttö johonkin muuhun kuin herkkujen ostoon. Annat siis viikkorahaa vain tiettyihin tarkoituksiin, laita se vaikka sellaiselle lapsen tilille, jolta sitten itse ostat hänelle jotain parempaa.
Aika harvoin ravitsemusterapiasta on apua, kun ei yleensä ole siitä kyse ettei oikeasti tietäisi, mikä on terveellistä ja kevyttä.
Tytöllä on yksi harrastus, ei liikunnallinen ja se on 2x viikossa 1,5t. Kavereita on, mutta ei heidän kanssaan päivittäin ole, enempikin arkisin.
ap
suunnilleen saman ikäisenä 162cm ja 60kg ja mun äiti alkoi silloin naputtaa mulle painosta, mikä johti jonkin asteiseen syömishäiriöön. Älä siis ainakaan ala vahtia lasesi syömisiä ja naputtaa niistä.
Hänelle sopii ruokavalio, joka koostuu rasvan kanssa laitetuista (raaoista ja kypsistä) kasviksista, joihin ei siis kuulu peruna, riisi tai vilja, normaalirasvaisesta eläinproteiinista ja muutamasta annoksesta punaista maitoa.
Näillä keinoin tarve syöpötellä aterioiden välillä häviää ja insuliiniaineenvaihdunta normalisoituu. Paino putoaa kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta!Tyttösi taitaa todellakin olla hiilihydraattiriippuvainen,ja tähän ei auta ns. normilaihdutuskuurit,vaan selkeästi hh rajoittaminen,jolloin ei tee niin mielikään enää hh.
En yhtään ihmettele, että tytöllä on nälkä...
Olen itse kamppaillut painoni kanssa teini-iästä asti ja vihdoin 30-vuotiaana tajunnut, että ratkaisu on riittävä kuitujen saanti. Eli kuvaamasi esimerkkipäivän ruuat olivat melko vähäkuituisia, joten ei ihme, että on hetken päästä taas nälkä, itsellänikin olisi.
Eli: vaalean mannapuuron tilalle aamupalalle pari ruisleipäpalaa, päälle vaikka vähärasvaista kinkkua ja kasviksia. Jos lounaana on salaattia, niin sen kanssa voi ihan hyvällä omalla tunnolla syödä runsaskuituista leipää, niin nälkä pysyy poissa - älä osta kotiin mitään vaaleaa "pullaa", hyviä vaaleitakin leipiä löytyy runsaskuituisina.
4h tauko ruokailujen välissä aika pitkä - siihen väliin voi laittaa välipalan. Ei sen välipalan tarvitse mikään ihmeellinen olla: vaikkapa pilkottuja vihanneksia (+ vähärasvaista kermaviilidippiä). Minulle laihduttaessani suositeltiin syömään 6 pientä ateriaa päivässä, niin ettei nälkä missään välissä ehdi yllättää, koska silloin sortuu helposti herkkuihin.
Uunilohen kanssa kasvikset ovat taas melko vähäkuituinen vaihtoehto... Eli kunnon peruna, tummaa makaronia tai vaikka ohralisäkettä, niin johan pysyy nälkä poissa.
Mysli voi olla joko hyvä tai huono vaihtoehto iltapalaksi - sokerihöttöä tai runsaskuituista ja terveellistä...
Ehkäpä näillä vinkeillä voisi päästä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mannahiutaleitakin saa muuten ostaa kuituisena versiona jos haluaa pysyä niissä mannapuuroissa. Lounaalle ja päivälliselle kannattaa lisätä kunnon ruisleipää lisukkeineen.
Ovat myös todella hyviä. Vaikka marjojen tai voipalan kanssa. Kasviksia puolet ruokavaliosta. Karkinhimo voi olla myös jonkin mineraalin puute. Käykää kävelylllä yhdessä jos nuori suostuu hengaa sun kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mannapuurot pois! Ja kuka sanoi, että kasvikset vähäkuituisia?? Kasviksissa on PALJON enemmän kuitua kuin missään täysjyväleivässä! Kasvikset ovat tästä syystä täyttäviä ja terveellisiä.
katso huoviksei perusteluja tältä sivustolta noiden viljojen poisjättämisestä, on ideaa:
tuolla sivustolla perustellaan mm. se, miksei täysjyvätuotteet ole yhtään sen terveellisempiä kuin mikään muukaan vilja. Gluteeni on se pahin nykyravitsemuksen vitsaus.
http://www.helsinkipaleo.com/
Meillä koko perhe syö karppaamalla ja kukin voi hyvin! Se on elämäntapa, ei mikään dieetti. Ja todellakin, tyttäresi on hiilarikoukussa, siitä olisi päästävä eroon. Viikkorahat kokonaan pois ja painotaulukko esille. Aina kun tippuu kilo, tienaa tyttö esim kympin. Anna vähän porkkanaa, jotain, mitä tavoitella. Lupaa vaikka ensi kesäksi tyttören reissu jonnekin, jos paino pysynyt samssa koko vuoden/tippunut vaikka 5 kiloa...ja perustelet nimenomaan terveyssyillä-ei ulkonäkö.
toimia. Mutta, 13 tai kuten miellä 14 vuotias ei ole enää koko ajan vanhempien kanssa. Ei voi mitenkään vahtia kaikkea syömistä tai pitää karkkipäivistä kiinni, kun kaikki kaverit syövät lähes päivittäin herkkuja. Olen tästä huomiosta ollut tosi tyrmistynyt ja mikä ikävintä, koulussakaan ei ole enää karkin syönti kielletty. Meillä on samaa ongelmaa 14-vuotiaan kanssa ja keinot on vähissä. Hän syö poissaollessamme hirveitä määriä ja selvästi salaa syömistään meiltä. Miten ihmeessä tähän puuttuu, ettei tosiaan seuraavaksi olla bulimian tai anoreksian kanssa silmäkkäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paras keino olis saada tyttö innostumaan jostain liikunnallisesta jutusta! Menkää yhdessä vaikka afrotunnille, joogaan, vesijuoksemaan...mitä tahansa! Vanhempien esmerkillä ja mallilla on suuri merkitys!!
Mannapuurot pois! Ja kuka sanoi, että kasvikset vähäkuituisia?? Kasviksissa on PALJON enemmän kuitua kuin missään täysjyväleivässä!
Ap kertoi että he söivät kanasalaattia. Oletettavasti siis salaattia, kurkkua ja tomaattia salaatissa. Kokonaiskuitumäärä tässä salaatissa oli 1g/100g.
Vertailun vuoksi: ruisleivässä (vaikka olisi vehnää mukana) on kuitua n. 8g/100g.
Mistä ihmeestä revit noita lukujasi?
Olisiko tyttö kenties ihminen joka täyttää vapaa-aikansa syömisellä? Itselläni oli nuorena aika vähän kavereita ja opin täyttämään hiljaisuuden/tekemisen puutteen sillä että söin. Pikkuhiljaa rupesin oikein odottamaan että olen yksin ja muut poissa/ei ole tekemistä koska silloin "oli lupa herkutella". En usko että tyttösi on tässä vaiheessa (vielä, jos nyt tästä on kyse) mutta saattaa olla menossa siihen suuntaan. Itse olen vasta aikuisiällä lähemmäs nelikymppisenä ymmärtänyt että toimin epäterveellisesti ja saanut voimia muuttaa tilannetta.
Eli onko lapsella harrastuksia? Kiinnostuksenkohteita? Sellaisia asioita jotka vievät hänen ajatuksensa kokonaan ja joihin hän uppoutuu tunneiksi? Jos ei ole niin kannattaa koittaa (lähes pakolla) löytää jotain. Tyttösi saattaa tosiaan täyttää elämänsä hiljaisuutta syömisellä, ruoan laittamisella ja ruoan ajattelulla. Nyt pitäisi keksiä jotain muuta tehtävää/ajateltavaa niin että "hups heijakkaa" nuorella ei vaan ole aikaa miettiä ruokaa/syömistä.