Onko n 30-vuotias liian vanha hakemaan yliopistoon ja luomaan uraa?

Satuinpa vielä löytämään vanhan aloitukseni. Jos jollain olisi vielä kommenttia.

Ei ole liian vanha, messiin vaan!

miten ne sujuu? Tai mitä muuta elämääsi kuuluu? ;)

miten ne sujuu? Tai mitä muuta elämääsi kuuluu? ;)

Tässä vaiheessa lähinnä lueskelen pääsykoekirjoja ja muuta alaan liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi käyn töissä, vaikka työmotivaatio laskee sitä mukaa kun luku-urakka etenee :) Tarkoitus olisi ensi keväänä hakea.

ap

Se malli, jossa kouluja käydään vain kerran elämässä, on auttamatta mennyt.



Minulla ainakaan ei ole edes vaihtoehtoja uudelleen kouluttautumiselle, koska en aiemmalla tutkinnollani vaan saa töitä. Kuten ei miehenikään, joka opiskeli juuri uuden tutkinnon ja valmistui nyt 35-vuotiaana. Sai heti töitä, ja vieläpä noin tuhannen euron paremmalla kuukausipalkalla kuin mitä aiemmissa töissään.



Oma tuttavapiirini muodostuu ihmisistä, jotka opiskelevat käytännössä monta tutkintoa. Ensin on hankittu tutkinto jonka luulisi työllistävän (kemisti, biologi, biokemisti tms.) ja huomattu että työpaikkoja on vähän ja kilpailu kovaa. Osa ehti opiskella uudelleen itc-alalle, ja on taas uuden työn tai kokonaan uuden alan etsimisen edessä. Aina vitsaillaankin, että lopultahan me kaikki ollaan kuitenkin hoitoalalla, teki tässä minkä ratkaisun tahansa.

Sinullahan on vielä 30 vuotta työaikaa jäljellä, eli paljon enemmän kuin nyt on takana.

Jos valmistuisit 45-vuotiaana, sinulla voisi olla vielä edessä enemmän työvuosia kuin takana.



Elämän realiteetit ovat tällä vuosisadalla sellaiset, että moni joutuu enemmän tai vähemmän pakosta vaihtamaan työuraa, ehkä useammankin kerran eri syistä. Moni joutuu myös opiskelemaan lisää, jopa korkeakoulussa, säilyttääkseen edes aikaisemman aseman työpaikassaan.



Vaikka periaatteessa jonkun vanhemman säädöksen mukainen kelpoisuus riittää virassa oleville ihmisille jatkossakin, vaikka uudet edellyttäisivät korkeampaa koulutusta, monelle voi olla vaikeaa tai vähintää noloa olla itseään paremmin koulutettujen esimiehenä.

itse kyllä menen opiskelemaan vaikka 40v mikäli siihen tarvetta joskus tulee.

Onnea matkaan. :)

valmistun maisteriksi 50-vuotiaana, tosin 15 vuotta olen tehnyt alani työtä, että kyllä ehdit ;)

Työvuosia on kyllä jäljellä vaikka kuinka, se on totta :) Pohdin myös sitä, että kannattaako nykyinen matalapalkkainen työ vaihtaa. Työpaikka on kuitenkin varma, toisin kuin kaupallisella alalla, jossa kilpailu työpaikoista on ilmeisen kova.



Taidan silti ruveta katselemaan niin pääsykoekirjoja :)

Kymmenen vuoden kuluttua olet saanut tutkinnon suoritettua ja ollut monta vuotta työelämässä. Ja sittenkin on vielä yli kaksikymmentä vuotta aikaa olla töissä.



Lukuiloa!

tuossa aloituksessasi tuohon valmistumisaika-arvioosi. Jos sinulla todella on takana vain ammattikoulu, siitä ei lasketa mitään hyväksi yliopisto-opinnoissa.



Maisteriksi ei tulla vuodessa, kolmekin vuotta on hyvin optimistinen arvio.



Kannattaa siis perehtyä tarkemmin siihen, miten sitovaa ja aikaa vievää tutkinnon hankkiminen on. Se vaikuttaa kuitenkin koko perheeseesi ja tulotasoonne monta vuotta.



Tietysti voit opiskella vain osan tutkinnosta, mutta kun nyt siis käytit sanaa valmistua... Vai oletko sittenkin selvästi ALLE 30 v?

Tietysti voit opiskella vain osan tutkinnosta, mutta kun nyt siis käytit sanaa valmistua... Vai oletko sittenkin selvästi ALLE 30 v?

Tuli vahingossa epätarkkuuksia tuohon aloitusviestiin. Mutta olen selvästi alle 30, joten tuo valmistumisaika on melko realistinen. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole valmstua edes kolmessa vuodessa maisteriksi :)

Riippuu hiukan ainevalinnoista, mutta se on hyvin mahdollista. Itsellä meni 2 vuotta 8kk ja maisterin paperit oli ulkona. Korvattavia sain vain hiukan.



Se on opiskelutekniikasta ja suunnitelmallisuudesta kiinni eniten. Pitää reippaasti tarttua heti niihin pullonkauloihin (ensin luettava tämä, jotta pääsee tuolle ja sitten vasta tuolle). Pohjatietovaatimukset kursseille on useimmissa tapauksissa ihan huttua.



Gradua aloin tehdä kahden vuoden jälkeen ja sen sain tehtyä puolessa vuodessa, vaikka samalla luin kovaa tahtia syventäviä kursseja rinnalla.



Ekaan graduuni vuonna nolla ja yksi sain tuhlattua tajuttomasti aikaa. Tämä toinen tuli ihan helposti.

Pakko kysyä oliko sinulla perhettä tuohon aikaan?

Nuorempi oli 8-16 hoidossa ja sen ajan tein tosi tehokkaasti töitä. Jätin luentoja väliin, kävin vain niistä oikeasti hyödyllisiä jne. Pääaine oli matematiikka, joten harjoitukset kävin kaikki. Käytin hyväkseni laskuharjoitusten tekemisessä ns. työpajaa, jossa oli mahdollisuus saada laitoksen henkilökunnalta apua. Pitkän sivuaineen luin aineesta, jossa lähinnä pystyi tenttimään.



Välillä jouduin myös iltaisin opiskelemaan lasten mentyä nukkumaan, mutta kokonaisuudessaan tehokkaalla 8h/pv tahdilla ja lomat (joita yliopistosta on todella paljon) hyödyntämällä täysillä ei tarvinnut kovinkaan paljoa ponnistella. Lomilla sai hyvin tehtyä kirjatenttejä, luettua niihin, tehtyä kirallisuustöitä, kandityötä jne. Ei se sen kovempi pala ollut kuin töissä, jossa ollaan joka päivä 8-16 ja vuosilomat on sen viisi viikkoa.



Lisäksi aikuisopiskelijana saa aina sovittua asioita enemmän kuin nuoret opiskelijat. Ensinnäkin osaa kysyä ja proffatkin on paljon joustavampia aikuisopiskelijoiden kanssa, kun ymmärtävät valmistumisen kiireyden.



Olen lukenut siis yhden tutkinnon jo aikaisemmin ja varmaan sekin valmisti tähän.

jolla ei ole yliopisto-opinnoista kokemusta. Sitä paitsi, sanoin itsekin, että kolme vuotta ON mahdollinen, mutta vaatii todella jo kovaa motivaatiota ja mahdollisuutta keskittyä.

kannattaa ehdottomasti! tsemppia!

anna palaa! riippuu tyystin alasta.