Hiljaiset, yksinäiset koulukiusatut taas demonisoitu

saa sitä enemmän pointseja nettiyhteisössä, mitä nopeammin tappaa suuren määrän ihmisiä!!??



Eli heitä yhdisti tuo väkivaltapeli - ehkä he alkoivat elämään livenä elää sen pelin kautta, jos ei ollut muuta elämää?



Itse olen ollut yksinäinen ja koulukiusattukin, mutta nykyisin autan muita kiusattuja aidosti:)

Itse ongelmaan ei koskaan puututa vaan sallitaan tämä "hiljainen syrjintä"

Arvaan vaan monenko koulussa ja työpaikoilla maanantaina kovaan ääneen kailotetaan miten syrjitty ja hiljainen ja outo hän oli ja miten väärin tuo oli ja miten kamalaa jne. samalla vilkaistaan naapuria joka samanlainen. Jeps.

saa sitä enemmän pointseja nettiyhteisössä, mitä nopeammin tappaa suuren määrän ihmisiä!!??

Eli heitä yhdisti tuo väkivaltapeli - ehkä he alkoivat elämään livenä elää sen pelin kautta, jos ei ollut muuta elämää?

Itse olen ollut yksinäinen ja koulukiusattukin, mutta nykyisin autan muita kiusattuja aidosti:)

Miten suhun voisi tutustua? Tarvisin oikeasti jonkun joka tietäisi asioista ja veisi eteenpäin koska olen hankalassa tilanteessa.

autatko mua?

saa sitä enemmän pointseja nettiyhteisössä, mitä nopeammin tappaa suuren määrän ihmisiä!!?? Eli heitä yhdisti tuo väkivaltapeli - ehkä he alkoivat elämään livenä elää sen pelin kautta, jos ei ollut muuta elämää? Itse olen ollut yksinäinen ja koulukiusattukin, mutta nykyisin autan muita kiusattuja aidosti:)

Miten suhun voisi tutustua? Tarvisin oikeasti jonkun joka tietäisi asioista ja veisi eteenpäin koska olen hankalassa tilanteessa.

Exäni taitaa olla samanlainen kuin sinä ja minä olen lasteni kanssa se uhri ollut.

autatko mua?

saa sitä enemmän pointseja nettiyhteisössä, mitä nopeammin tappaa suuren määrän ihmisiä!!?? Eli heitä yhdisti tuo väkivaltapeli - ehkä he alkoivat elämään livenä elää sen pelin kautta, jos ei ollut muuta elämää? Itse olen ollut yksinäinen ja koulukiusattukin, mutta nykyisin autan muita kiusattuja aidosti:)

Miten suhun voisi tutustua? Tarvisin oikeasti jonkun joka tietäisi asioista ja veisi eteenpäin koska olen hankalassa tilanteessa.

Exäni taitaa olla samanlainen kuin sinä ja minä olen lasteni kanssa se uhri ollut.

Eli sinä joka autat kiusattuja olet ollut ex-miehesi uhri? Eli et koulukiusattu? Miten se liittyy siihen että exäsi olisi samanlainen kuin minä? Et edes tunne minua.

kun kylmästi 1,5 tunnissa tappoi sata nuorta?

Eli mitä tarkoitat?

Että toimittjien mukaan hiljaiset ja koulukiusastut on tappajia. Tämä on syy minkä he aina suuressa viisaudessaan keksivät näille teoille

kertoivat näin olleet.



Nyt Norjan tapauksesta en ole moisesta lukenut?

Kukaan ihminen ei ole hiljainen kaikki puhuvat joskus! Paskaa sellainen: Mutta pitää joku motiivi keksiä ja luonne. Oikeasti nämä on ihan tavallisia ja puheliaita ja iloisiakin ihmisiä. Mutta sehän siitä tekeekin dramaattista kun emme tiedä kuka seuraavaksi tekee samanlaista.

kertoivat näin olleet.

Nyt Norjan tapauksesta en ole moisesta lukenut?

"Nettavisen-lehden haastatteleman lapsuudenkaverin mukaan epäilty viihtyi omissa oloissaan. Hän ei ollut suosittu, eikä hänellä ollut monia ystäviä."http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/07/1364458/tallainen-mie…

koulusurmiinhan liittyy tuo itsetuhoisuus, jota tässä ei ollut. Tavallaan surmissa yhdistyy viha entisiä kiusaajia kohtaan ja itseinho, kun ei kelpaa ikätovereille sellaisena kuin on.



Tämä tyyppi taas vaikuttaa vain kuvittelevan olevansa jotain ylempiarvoista lajia kuin nuo muut ihmiset.



Tuo koulukiusattujen demonisointi on kyllä totta. Sen sijaan, että estettäisiin kiusaaminen (vaikka kavereita ei kaikista ikinä tule, niin sellainen hiljaisuus ja henkisen ja fyysisen väkivallan pois saaminen on mahdollista; yksin jääminen on kuitenkin helpompaa kuin pelosta seuraavat traumat), jäädään jankuttamaan rataa, jossa "kiusattu" on sellainen määre, joka on ihmisessä sisäsyntyistä ja johtaa lopulta koulusurmiin.



Koulusurmien jälkeenhän ehdoteltiin pahimmillaan, että kiusattujen terveystietoihin pitäisi koulun terveydenhoitajan tehdä merkinnät kiusaamisesta ja sitä kautta esimerkiksi tulevaisuudessa aselupaa hakiessa löytää tieto. Kyllä siinä oli jo unohdettu, että ketkä näihin tekoihin ovat syyllisiä: yksittäiset henkilöt, ja millä surmat olisi estetty: estämällä heidän kiusaamisensa.



Näissä puheenvuoroissa tuo kiusattu on myös luokka, joka otetaan annettuna, staattisena tilana, johon ei voi vaikuttaa. Niissä ei ikinä käsitellä sitä, että voitaisiinko kiusaaminen lopettaa.



Suomeen pitäisi saada myös laki, joka laittaisi kunnat vastuuseen kiusaamisesta. Ei yksittäisistä teoista, mutta jatkuvasta kiusaamisesta. Silloin kiusatulla olisi laillinen tie saada korvauksia (no, nytkin on, mutta ei kovin selkeä) ja toisaalta jos kiusaamisen muoto, jossa toisesta tehdään perättömiä koulusurmaaja-ilmoituksia, olisi myös heti laitonta.



Tai ehkä voisin ihan lyhyimmin muotoilla asian: ensin kiusataan toiselta nykyisyys ja tulevaisuus, sitten soitetaan poliisille ja psykiatrille ja pyydetään viemään se pois, kun muu ei näytä auttavan. Lapsissa ja ihmisissä kaikkein pelottavinta on tuo, kun toisia ihmisiä ei tajuta ihmisiksi.

He toimivat primitiivisillä vaistoilla kun eivät ole kehittyneet tarpeeksi! Jääneet kehittymättä henkisesti. Niin ja muuten samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Oikeita sakkoja ja rangaistuksia kiusaamisesta jo lapsille ja sitten aikuisillekin! Eiköhän lopu pikkuhiljaa.

Minua on kiusattu koulussa. Nykyään ei enää kiusata, mutta tuttavat soittavat minulle lähinnä silloin kuin tarvitsevat talkoomiehiä. Saunailtoihin ei kutsuja tule. Olen myös yksinhuoltajaäidin kasvattama. Ja mieskin vielä... siis jo sukupuoleni perusteella potentiaalisesti väkivaltaisempi kuin noin puolet väestöstä. Minulla on myös tukku psykiatrisia diagnooseja. Lisäksi diagnoosi vaihtuu aina kun lääkärini vaihtuu, joten mitään pätevää hoitoa ei tietenkään voi löytyä.



Joko pelottaa?



Minulla on erittäin väkivaltaisia mielikuvia. Olen kristitty, joskin omasta mielestäni erittäin maltillinen. Minulla on poliittisia kantoja, tosin ei kovin äärimmäisiä eikä minkään olemassaolevan puolueen ideologian mukaisia. Tunnen olevani vakavasti syrjäytymässä ja taloudellinen tilanteeni on huono, joskaan ei katastrofin partaalla ainakaan vielä.



No joko viimein pelottaa?



Olen kokenut ymmärrystä näitä Suomen koulusurmaajia kohtaan. Ja nyt, arvoisa lukija, yritä edes erottaa käsitteet "ymmärtää" ja "hyväksyä". Jos et kykene, raivoa rauhassa. Minä en raivoa. Minä olen siitä surullinen, kuten toki lähes kaikesta muustakin...



MIKSI minä en aloita summittaisia kostotoimenpiteitä? Onko minussa jäljellä jokin omantunnon ripe tai mielenterveyden hitunen? Pitäisikö minun mennä polisilaitokselle ja pyytää vangitsemaan itseni ihan siltä varalta, etten vain vahingossakaan saisi iiliä muuttaa ilkeät mielikuvani todeksi? Voitteko mitenkään edes aavistaa, lukijat, että kaltaisiani on paljon. Pitäisikö meidät varmuuden vuoksi tappaa? Vai olisiko niin, että yhteiskunnassa vallitseva huono ilmapiiri sittenkin loisi tällaista tuhon ilmapiiriä? Jos jonkun päässä napsahtaa, montako ihmistä se palauttaa elämään, jos joku täysin sivullinen on oikeassa ja sanoo, että olisi ollut täysi mahdollisuus olla ryhtymättä julmuuksiin?



Lisätäänkö valvontaa ja säädöksiä vai ruvettaisiinko viimein katsomaan, mistä tällaiset pahan olon kärjistymät johtuvat?

Minua on kiusattu koulussa. Nykyään ei enää kiusata, mutta tuttavat soittavat minulle lähinnä silloin kuin tarvitsevat talkoomiehiä. Saunailtoihin ei kutsuja tule. Olen myös yksinhuoltajaäidin kasvattama. Ja mieskin vielä... siis jo sukupuoleni perusteella potentiaalisesti väkivaltaisempi kuin noin puolet väestöstä. Minulla on myös tukku psykiatrisia diagnooseja. Lisäksi diagnoosi vaihtuu aina kun lääkärini vaihtuu, joten mitään pätevää hoitoa ei tietenkään voi löytyä. Joko pelottaa? Minulla on erittäin väkivaltaisia mielikuvia. Olen kristitty, joskin omasta mielestäni erittäin maltillinen. Minulla on poliittisia kantoja, tosin ei kovin äärimmäisiä eikä minkään olemassaolevan puolueen ideologian mukaisia. Tunnen olevani vakavasti syrjäytymässä ja taloudellinen tilanteeni on huono, joskaan ei katastrofin partaalla ainakaan vielä. No joko viimein pelottaa? Olen kokenut ymmärrystä näitä Suomen koulusurmaajia kohtaan. Ja nyt, arvoisa lukija, yritä edes erottaa käsitteet "ymmärtää" ja "hyväksyä". Jos et kykene, raivoa rauhassa. Minä en raivoa. Minä olen siitä surullinen, kuten toki lähes kaikesta muustakin... MIKSI minä en aloita summittaisia kostotoimenpiteitä? Onko minussa jäljellä jokin omantunnon ripe tai mielenterveyden hitunen? Pitäisikö minun mennä polisilaitokselle ja pyytää vangitsemaan itseni ihan siltä varalta, etten vain vahingossakaan saisi iiliä muuttaa ilkeät mielikuvani todeksi? Voitteko mitenkään edes aavistaa, lukijat, että kaltaisiani on paljon. Pitäisikö meidät varmuuden vuoksi tappaa? Vai olisiko niin, että yhteiskunnassa vallitseva huono ilmapiiri sittenkin loisi tällaista tuhon ilmapiiriä? Jos jonkun päässä napsahtaa, montako ihmistä se palauttaa elämään, jos joku täysin sivullinen on oikeassa ja sanoo, että olisi ollut täysi mahdollisuus olla ryhtymättä julmuuksiin? Lisätäänkö valvontaa ja säädöksiä vai ruvettaisiinko viimein katsomaan, mistä tällaiset pahan olon kärjistymät johtuvat?

lopettaa nuo väkivaltapelien huutelut. Päivittäin väkivaltapelejä pelaa aivan varmalla tiedolla melkein 100 miljoonaa ihmistä (keski-ikä noin 30 vuotta) ja todennäköisten arvioiden mukaan noin 150 miljoonaa. Aikovatko he kaikki ruveta tappamaan, vai? Järki käteen.



Peli on peli siinä missä toimintaelokuva, jossa tapetaan raa'asti satoja vihollisia yhden rambon toimesta tai jännityskirja, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti viekkaasta murhasta. Yhtä turmiollisia ovat kaikki, eli eivät ollenkaan turmiollisia.



Pöpipää tappaa jos on tappaakseen, siihen eivät pelien pelaaminen tai niiden pelaamattomuus vaikuta mihinkään. Se on todettu tosiasia ja fakta, useiden arvostettujen yliopistojen tekemissä tutkimuksissa.



Sekin on totta, että joskus pelaaminen voi saattaa ihmisen agressiiviseen tilaan. Tämä kestää kymmenisen minuuttia, eikä suinkaan aiheuta pysyviä mielenterveydellisiä häiriöitä yhtään sen enempää, kuin suuttumus naapurin klopille joka potkaisi jalkapallon olohuoneen ikkunsta sisään.

Itseäni pelottaa joskus. Kyllä mieleeni on noussut, että entä jos joskus päässäni naksahtaa ja toteutan karmeat mielikuvani.



Suhtaudun kuitenkin niin, että koska edes jotenkin realistisesti arvioin tilaani, osaan hiukan myös varoa toimiani ja esimerkiksi lopettaa sellaisen keskustelun seuraamisen, jossa esitetään kohtuuttoman yksipuolisia näkemyksiä.



Surullisempaa on se, että olen tosiaan keskustellut joidenkin ihmisten kanssa, joilla on näitä samanlaisia tuho- ja murhamielikuvia. Viimeisimmästä keskustelusta ei ole täyttä viikkoa. Jokainen heistä on sanonut, että kukaan ei ole ottanut heitä vakavasti, ei edes ammattiauttajat. Ammattiauttajienkin käsittelykyvyssä on siis rajansa ja hekin auttavat mielummin niitä jotka kertovat joutuneensa hyväksikäytetyiksi nuorina kuin niitä, jotka pelkäävät toteuttavansa väkivaltaisuuttaan. Jopa ammattilaiset ovat syyllistyneet samaan kuin moukat näillä palstoilla: "Provoo!" Vaan kun muutamat tapaukset ovat johtaneet todellisiin tekoihin.



Jälkiviisaus ei oikein ole viisautta, mutta kysyn silti: entäpä jos joku olisi kuunnellut ja vielä USKONUT, että jollakin on niin paha olo, että mielessä liikkuu äärimmäisen väkivaltaisia ajatuksia? Kokemukseni mukaan kukaan noista mielikuviensa esittäjistä ei ole edes pyytänyt minua hyväksymään ne mielikuvat - joista jotkut tosiaan vaikuttavat jo pikemminkin suunnitelmilta kuin painajaisilta. Yhden kerran minulle on sanottu suoraan, että helpotti selvästi, kun joku kuunteli eikä oitis tuominnut tai työntänyt päätään pensaaseen.



Kohtuuden nimissä sanon, etten minäkään niiden juttujen kertomista mielelläni kuuntele. En minä ole mikään vapaaehtoinen keittiöterapian sankari. Kyse on vain ja ainoastaan vertaisten keskeisestä tuesta, ja joskus kannan noiden keskustelujen muistoja mielessäni ja ajattelen, että koskahan niitä uutisia alkaa kuulua. Ei ole kuulunut vielä. Onneksi.



-17-

Että veisin työpaikalle pommin tai myrkyttäisin heidät jollain leivoksella. Vituttaa nälviminen ja kaltoinkohtelu työpaikalla ja jos jotain kysyy niin ei mukamas tiedetä.

Nyt on selvinnyt ettei ollutkaan kiusattu eikä hiljainen, ja ystäviäkin oli. Varmaan nyt toimittajia vituttaa kun kun ei voi käyttää tätä korttia ollenkaan.



http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/ylpean-aidin-poika-suunnitteli-massa…