Huomaa, että aika on raaistanut ihmiset
Tosi paljon näyttää olevan niitä, joiden mielestä Oslon tapahtumat olivat täysin yhdentekeviä tai jopa hyväksyttäviä jonkun tietyn aatteen kannalta. Onko ihmiset oikeasti jo niin paatuneita ja läpeensä väkivallassa marinoituja, ettei lähes sadan laspen/nuoren julma surmaaminen hetkauta yhtään?
Entä jos siellä olisi ollut sinun lapsesi?
Kommentit (8)
miksi tämä ei juurikaan hetkauta minua, lopulta.
Jos siellä olisi lapseni, olisin kuolla surusta, aika selviö?
jotenkin vähemmän raaka meininkiä?! Jo, ei ollu keskiaika mitään romanttista ritari ja linnanneitojutskaa...
Mitä helvettiä sitä pitäisi tehdä? Itkeä silmät päästä tuntemattomien vuoksi?
Mun mielestä tuollainen yltiö empaattisuuskin on sairasta.
-Shit happens-
Saisi itkeä ja surra joka päivä, jos surisi kaikkia maailman lapsia, jotka kuolevat raa'alla tavalla. Totta kai tuo tapahtuma on hirveä ja järkyttävä, mutta pyrin elämään tässä ja nyt. Olemaan läsnä ja iloinen omille lapsilleni ja läheisilleni. Tässä ja nyt. Se ei tätä maailmaa tai kenenkään läheiseni elämää paranna, että itken täällä päivät vieraiden lasten kuolemien takia ja huolestutan lapsemme. Kaikki osanottoni toki osoitan näiden lasten läheisille, aivan hirveää heille.
joten en ole mitenkään murheen murtama.
Surullinen tapaus toki.
Jos nyt mietitään niin ihmisiä kuolee päivittäin tuhansia väkivaltaisesti. Osalle niistä emme lotkauta juuri korviakaan - et sinäkään. Ei vaan jaksa itkeä silmiä päästään jokaisen ihmisen kohtalosta.
Jos se tekee minusta kovasydämisen, niin sitten kai olen sellainen.
Mun mielestä tuollainen yltiö empaattisuuskin on sairasta.
Ja sitten vielä "pakotetaan" muitakin olemaan sellaisia tai muuten ovat "empatiakyvyttömiä ja kovasydämisiä ihmisiä" jos ei itketä.
Mistä päättelet, ettei hetkauta? Taidat projektoida omaa tyhjyyden tunnettasi.
mitä pitäisi tehdä?