Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! (lapsen kasvatusasiaa...)
21.07.2011 |
miten toimin kohta 6-vuotiaan, tulevan eskarin kanssa? Tässä faktoja:
-ei myönnä IKINÄ olevansa syyllinen mihinkään vaan aina kääntää kaiken muiden syyksi.
- ei osaa puhua, eikä kävellä, vaan AINA juoksee ja huutaa!
- jos ei saa tahtoaan läpi, lyö ja huutaa kuin hullu. MIKÄÄN selitys ei auta.
- ei tottele mitään käskyjä jos ei huvita. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei auta.
Nimim. hukassa :(
Kommentit (48)
jos on mahdollista ota perheneuvolaan yhteyttä. Viisas eskariopekin voi osata auttaa.
6-vuotias on kehitysvaiheessa, jossa välillä on iso ja mahtava ja välillä haluaisi olla vielä pieni vauva. Useat taantuvat jossain määrin juuri 6-vuotiaina.
Minusta lapsen ei varsinaisesti tarvitse tuntea olevansa syyllinen johonkin. Omista lapsistani on kasvanut ihan fiksuja lapsia, vaikka ovat saaneet peleissä voittaa aikuiset, eikä joka asiasta ole aina pistetty syyllistä tiukoille.
Jos esimerkiksi lapseni viskasivat kynät lattialle, kun piirustus tai kirjainharjoitukset eivät sujuneet, minulla oli tapana todeta että "mitenkäs tässä voi nyt oikein piirtää kun nuo kynät ovat/joutuivat/tippuivat lattialle." En siis suoraan torunut tai komentanut tai sellaista. Olin tosi rauhallinen.. Kyllä hetken päästä lapsi sai idean, että hänhän voisi ne kerätä, jotta voitaisiin jatkaa piirtämistä.
Lyömiset ja muut sellaiset sain kitketyksi jo parivuotiaana, joten en osaa sanoa miten noin ison kanssa pitäisi toimia. Päiväkodissa olevat lapset valitettavasti huutavat, kun meluisassa ympäristössä se on ainoa tapa saada äänensä kuuluviin. Itse voi ruveta kuiskaamaan tai puhumaan oikein hiljaa. lapselle voi sanoa myös rauhallisesti, että olen ihan tässä lähellä, kuulen pienemmälläkin äänellä. tärkeää on myös se, että aikuinen sitten todellakin pysähtyy tarpeeksi usein kuuntelemaan lasta.
Lapsen ei pitäisi saada tahtoaan läpi koskaan huonolla käytöksellä. vaikka tekisi mitä. Aikuisen pitää vaan pysyä tiukkana. Kyllä lapsi huomaa ettei tietyt asiat kannata. Aloita vaikka lyömisestä. Sen jälkeen ei saa seurata mitään kivaa. IKINÄ. Olisi toivottavaa saattaa lyövä lapsi johonkin "jäähypaikkaan" rauhoittumaan ja keskustella ja huomioida lapsi vasta kun ei enää lyö. En ole koskaan kokeillut näitä tv:ssä nähtyjä minuuttisääntöjä jäähypenkillä, mutta kai niitäkin voi kokeilla.
Tärkeää on, että lapsi saa huomiota silloin kun on rauhallinen eikä silloin kun lyö ja huutaa. Sinun pitää vaan aina yrittää itse pysyä rauhallisena ja viedä lapsi rauhoittumaan ennalta sovittuun paikkaan. Ei kannata raivoavalle lapselle esittää mitään torusaarnaa. Lapsen kanssa voi puhua sitten, kun hän on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aion tulostaa nämä ja lukea ajatuksella paremmalla ajalla. AP
tosin vaihtelevasti se että
Kehun lasta usein, monta kertaa päivässä kun hän tekee jotain hyvin. Antaa huomiota hyvästä käyttäytymisestä, ei vain huonosta.
Koitan ilmaista selkeästi lapselle mitä odotan häneltä. Ei siis "ole kiltti" vaan "ruoan jälkeen haluan että sanot kiitos ja viet oman lautasen tiskikoneeseen". Lapsi tarvitsee paljon toistoa. Ei liian montaa uutta asiaa kerralla.
Koitan välttää huutamista. Se kun ei oikeasti auta. Nykyisin oon kai tullut vanhemmaks kun en enää jaksais huutaa. Ajattelen että jos jonku pitää huutaa niin karjukoon lapsi jos haluaa, minen jaksa.
Koitan välttää tunteenilmaisua ja puhetta silloin kun alkaa ottaa päähän. Mitä vähemmän puhetta (vihaisena) sen parempi. Monesti on parempi olla hiljaa.
Jos lapsi esim. huutaa tai uhkailee lasken hitaasti kolmeen (neutraalilla äänellä). Lapsi tietää että jos ei lopeta ennen kolmosta tulee seuraus. Seuraus on esim. jäähy omassa huoneessa, jälkiruoan menetys tms. Pääasia että lapsi tietää sen mitä häneltä odotetaan ja mikä on seuraus jos tekee toisin.
Toivotan sulle pitkää pinnaa. 6v sanotaan olevaan pieni murrosikä. Lapset on erilaisia joten ei kannata vertailla naapuriin tai kavereiden lapsiin. Ei meilläkään aina kaikki suju helposti, mutta jos pidän näistä kiinni niin auttaa. Ai niin, aikuisenki pitää nukkua tarpeeks, väsyneenä ei tuu mistään mitään!
eli se, että sinun lapsesi ovat kilttejä ja temperamentiltaan rauhallisia voi johtua ihan hyvistä geeneistä eikä sinänsä siitä, miten sinä olet häntä kasvattanut. Vilkas, äänekäs ja vauhdikas ei ole yhtä kuin huonosti kasvatettu.
Eli hyvät geenit = rauhallinen temperamentti?!
eli se, että sinun lapsesi ovat kilttejä ja temperamentiltaan rauhallisia voi johtua ihan hyvistä geeneistä eikä sinänsä siitä, miten sinä olet häntä kasvattanut. Vilkas, äänekäs ja vauhdikas ei ole yhtä kuin huonosti kasvatettu.
Eli hyvät geenit = rauhallinen temperamentti?!
tässä maailmassa ei kiltit ja rauhalliset pärjää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen nyt pari päivää soveltanut näitä teidän neuvoja ja hyvin on mennyt. Olen lopettanut huutamisen ja kehunut aina kun siihen on vähänkin aihetta. Poika on paljon kiltimpi ja rauhallisempi. Mutta jos hetkeksikin herpaantuu, niin vanha meno jatkuu... eli pitkää pinnaa todellakin vaaditaan. AP
Se ei tarkoita (tässä) huonon vastakohtaa. Tässä maailmassa vaan pärjää paremmin rauhallisemmalla tempperamentilla kuin haastavalla. Toinen ääripää (hitaasti lämpenevä, ujo) ei ole myöskään "toivottava" tempperamentti.
eli se, että sinun lapsesi ovat kilttejä ja temperamentiltaan rauhallisia voi johtua ihan hyvistä geeneistä eikä sinänsä siitä, miten sinä olet häntä kasvattanut. Vilkas, äänekäs ja vauhdikas ei ole yhtä kuin huonosti kasvatettu.
Eli hyvät geenit = rauhallinen temperamentti?!
ja luonteeltaan fiksua sorttia. Yrittää vedättää kaikkia aikuisia; vanhemmat, tarhantädit, ystävien vanhemmat yms. Käyttäytyminen oli minusta jo huolestuttavaa keväällä. Meillä on myös kaksi pienempää, jotka olivat kotihoidossa, mutta esikoinen päiväkodissa. Päätin sitten ottaa hänet pois päiväkodista ja alkaa keskittymään ihan kunnolla tähän villikkoon.
Noh, 5 kuukautta on nyt mennyt ja poika on ihan eri tyyppi. No ei nyt ihan, mutta keskittyminen häneen ja tilanteiden ennakointi sekä runsas huomio mitä hän on saanut on todellakin auttanut. Otin heti päivähoidon päätyttyä hänet "puhutteluun". Kerrattiin kodin säännöt, "pomo on täällä äiti" ja "sanktioita tulee tippumaan sitten jokaisesta virheestä", ei taas ihan joka pikku höpsötyksestä, mutta kun tavallaan näytin kuka on pomo ja pysyin jämptinä niin tulos oli kyllä hyvä! Nyt olen ylpeä siitä, että meillä menee hyvin, yhteinen aika on ollut ihanaa ja hyvillä mielin laitan pojan alkavalle koulutielle.
p.s. äiti on myös hänen mielestään nyt jopa joskus ihana, ennen kun olin vaan tyhmä
AIKA, KESKITTYMINEN TILANTEISIIN, ENNAKOINTI JA RUNSAS RAKKAUS siinä taikasanoja