Mitä sanoa perheelliselle kaverille joka petti ja jätti aviomiehensä toisen miehen vuoksi ja nyt....

Silti on pakko ihmetellä, että ettekö te hyvät "tuomitsijat" itse koskaan tee virheitä tai virhearviointeja? Oletteko te niitä, joilla todella on varaa heittää se "ensimmäinen kivi"?



Itse tein 16-vuotiaana päätöksen, että minun pitää kokeilla erilaisia suhteita ja etten voi jäädä silloiseen suhteeseen roikkumaan ja myöhemmin sitten katua, kun jäi elämä elämättä ja kokemukset kokematta. Niin, päätöstä kaduin lähemmäs kymmenen vuotta, ikävä oli kova ja harmitti ihan tarpeeksi ilman näitä pyhimysten sanoja "mitä mä sanoin".. Huoh täyttä empatiakyvyn puutetta ja toisen draamalla mässäilyä..



Minäkin olisin miehen housuissa pysynyt päätöksessä, mutta en kyllä ymmärrä miksi täällä vahingoniloisena pitäisi nyt naiselle "naureskella".. Ja sädekehät kiiltelee! Onneksi minä omistin jo tuolloin OIKEITA ja AITOJA ystäviä, jotka tajusi minun virheen, muttei silti nauttinut ahdingostani..

kenties ystävänsä hyvästä menestyksestä miesmaailmassa? Se että hänestä ollaan kiinnostuneita. Se että olet ystävä tarkoittaa että tuet vastoinkäymisissä vaikka olisi itse aiheutettukin. Eri asia jos et halua tukea niin voit sen sanoa.

Ihmiset tekee virheitä et sinäkään täydellinen ole ainakaan ystävänä kun tälläisiä pohdit keskustelupalstoilla.

sitä ei moni nainen tajua miten iso apu miehestä on kotona. Naiset usein luulee hoitavansa kaiken. Sitten tuleeki järkytys, kun ei oo osannu antaa miehelle arvoa ajoissa.

Terveisin nainen.

toista, kolmatta tai ties kuinka monennetta isoa lasta vaivoina. Ainakin minulla kävi niin.

onko ap kateellinen

Mutta on olemassa virheitä ja virheitä. Jos valitsee asuun väärän väriset sukkahousut ja on siksi epämukava olo koko päivän, niin sellaisen virheen saa tehdä ilman, että siitä koituu mitään vahinkoa.



Ja jos räpeltää autoradiota ajon aikana, ja huomaa sen virheen siinä vaiheessa, kun ajaa suojatiellä lapsen päälle, niin ei kukaan suhtaudu siihen virheeseen samanlaisella ymmärrysellä kuin huonoon sukkahousuvalintaan.



Eli joo, tehdään me kaikki virheitä. Mutta ei me kaikki tehdä niin hölmöä virhettä, että petettäisi omaa puolisoa. Ihan turha jonkun yrittää lieventää omaa pettämistään sillä, että kaikkihan virheitä tekee.

Mutta on olemassa virheitä ja virheitä. Jos valitsee asuun väärän väriset sukkahousut ja on siksi epämukava olo koko päivän, niin sellaisen virheen saa tehdä ilman, että siitä koituu mitään vahinkoa.

Ja jos räpeltää autoradiota ajon aikana, ja huomaa sen virheen siinä vaiheessa, kun ajaa suojatiellä lapsen päälle, niin ei kukaan suhtaudu siihen virheeseen samanlaisella ymmärrysellä kuin huonoon sukkahousuvalintaan.

Eli joo, tehdään me kaikki virheitä. Mutta ei me kaikki tehdä niin hölmöä virhettä, että petettäisi omaa puolisoa. Ihan turha jonkun yrittää lieventää omaa pettämistään sillä, että kaikkihan virheitä tekee.

Nykyään vaan yritetään kovasti selitellä virheillä ja sillä, että kaikkea pitää kokeilla, eikä yksinkertaisesti kyetä myöntämään, että on käyttäytynyt itse tosi törkeästi ja saanut täsmälleen sen, mitä ansaitsi.



Jos ap:n ystävää olisi petetty, tottakai hän olisi ansainnut ystäviltään kaiken mahdollisen tuen. Mutta kun ap:n ystävä on itse pettänyt ja jättänyt miehensä ja itkee nyt sitä, kun hänelle tehtiin samoin eikä silti se oma aviomies huoli takaisin, on mielestäni jo täysin moraalitonta ja valheellista vain tukea ja lohduttaa. Kyllä juuri ystävän pitää olla se, joka sanoo, että käyttäydyit tyhmästi, nyt on vain lähdettävä alusta ja yritettävä oppia tästä jotain.



Missä vaiheessa ihmisten ei enää ole tarvinnut kantaa vastuuta ihan omista valinnoistaan? Kuka päätti, että asioita vain sattuu ja tekoihin vain ajaudutaan eikä pettäminen ole kenenkään vika?



Pettäminen on törkein teko, mitä parisuhteessa voi tehdä. On ihan oikein, että tällainen pettäjä saa itse kokea saman. Jos ei tajua, että sai, mitä ansaitsi, niin sitten jonkun pitää se hänelle rautalangasta vääntää.

ystävä kääntäisi tuolla tavalla veistä haavassa? Eikös ystäviä pitäisi tukea silloin kun niillä on vaikeaa, eikä masentaa entisestään. Olet pian entinen "ystävä" jos tuolle linjalle lähet. 12 puhuu asiaa.

Miksi toisella on oikeus loukkaantua siitä, että toinen koittaa hieman herätellä esim. ymmärtämään muidenkin näkökulmia asiassa, jos toisella ei ole oikeutta kuin vaieta ja taputtaa olalle? Ts. miksi vain sillä itsekkäällä mokaajalla on oikeus määritellä ystävät sen perusteella tukevatko nämä tuppisuina vaikka mokailisi kuinka?

Aikamoista ystävyyttä, vaikka niinhän se yleensä on, että ensin törttöillään ja sitten laitetaan välit poikki kun joku kehtaa sanoa ääneen, että tuli ehkä tehtyä hieman ajattelemattomasti. Niin toimivat umpi-itsekkäät ihmiset, joilla on myös tosiaan taipumusta mokailla muiden kustannuksella. Minä, minä ja minäminäminä.

ystävä kääntäisi tuolla tavalla veistä haavassa? Eikös ystäviä pitäisi tukea silloin kun niillä on vaikeaa, eikä masentaa entisestään. Olet pian entinen "ystävä" jos tuolle linjalle lähet. 12 puhuu asiaa.

Miksi toisella on oikeus loukkaantua siitä, että toinen koittaa hieman herätellä esim. ymmärtämään muidenkin näkökulmia asiassa, jos toisella ei ole oikeutta kuin vaieta ja taputtaa olalle? Ts. miksi vain sillä itsekkäällä mokaajalla on oikeus määritellä ystävät sen perusteella tukevatko nämä tuppisuina vaikka mokailisi kuinka?

Aikamoista ystävyyttä, vaikka niinhän se yleensä on, että ensin törttöillään ja sitten laitetaan välit poikki kun joku kehtaa sanoa ääneen, että tuli ehkä tehtyä hieman ajattelemattomasti. Niin toimivat umpi-itsekkäät ihmiset, joilla on myös tosiaan taipumusta mokailla muiden kustannuksella. Minä, minä ja minäminäminä.

Mutta miksi vitussa se pettäminen ja muu tuomitaan aina naiselta mutta mieheltä ei ja miehen pettäminen annetaan anteeksi...kuuluu miesten luonteeseen jne.

Ei miehet kavereitaan edes moralisoisi...naisten pitää toisilleen näpäyttää!

Se nainen tarvitsee sekä totuudentorvia että realistisen mutta myötätuntoisen ystävän. AP voi olla jompi kumpi. Jälkimmäiseen ei kaikilla rahkeet riitä. Riippuu paljon omasta elämänkokemuksesta ja peloista.

Mitä se kertoo sinusta?



Juu, ihmiset tekee virheitä ja väärin mutta että kaveri on tollanen?

Silti on pakko ihmetellä, että ettekö te hyvät "tuomitsijat" itse koskaan tee virheitä tai virhearviointeja? Oletteko te niitä, joilla todella on varaa heittää se "ensimmäinen kivi"?

Itse tein 16-vuotiaana päätöksen, että minun pitää kokeilla erilaisia suhteita ja etten voi jäädä silloiseen suhteeseen roikkumaan ja myöhemmin sitten katua, kun jäi elämä elämättä ja kokemukset kokematta. Niin, päätöstä kaduin lähemmäs kymmenen vuotta, ikävä oli kova ja harmitti ihan tarpeeksi ilman näitä pyhimysten sanoja "mitä mä sanoin".. Huoh täyttä empatiakyvyn puutetta ja toisen draamalla mässäilyä..

Minäkin olisin miehen housuissa pysynyt päätöksessä, mutta en kyllä ymmärrä miksi täällä vahingoniloisena pitäisi nyt naiselle "naureskella".. Ja sädekehät kiiltelee! Onneksi minä omistin jo tuolloin OIKEITA ja AITOJA ystäviä, jotka tajusi minun virheen, muttei silti nauttinut ahdingostani..

Päättää suhde 16-vuotiaana ja katua sitä, kuin parisuhteeseen sitoutuneena useamman lapsen äitinä lähteä hillumaan ympäriinsä, hajottaa oma perhe ja saada siinä sitten nenilleen. AIka typerä olet, jos et noissa mitään eroa näe.

Kun pariduhde on kahden ihmisen välinen, sen totta kai saa ja se pitääkin lopettaa, jos siihen ei voi tai halua sitoutua. Asia on täysin eri silloin, kun parisuhteen hajoamisesta tulee kärsimään eniten syyttömät osapuolet eli lapset.

Ja ap:lle, mulla on vähän vastaavanlainen kaveri, ja kyllä mä hänelle - neutraaliin sävyyn tosin -sanon asioita ihan suoraan. Sanon etukäteen ja sanon jälkikäteen. Jos hän puhuu minulle asioistaan, oletan että hän haluaa myös kuulla niistä mielipiteeni. Enkä mäkään voi ihan idiootiksi heittäytyä, esittää että olisin hänen kanssaan samaa mieltä asioista, joista en sitä todellakaan ole. Tai hänen tavoistaan hoitaa asioita. Ei se ole mitään ystävyyttä, että komppaa kaikkea ja tukee idioottimaista toimintaa.

Mitä se kertoo sinusta?

Juu, ihmiset tekee virheitä ja väärin mutta että kaveri on tollanen?

ap. on oikeudenmukainen ihminen. Pettäjä ja jättäjä ja oman perheensä hajoittaja ei ansaitse onnea.

Sitä mieltä minä olen.

SInäkö muuten toivoisit miehellesi oikein onnellista ja rakkaudentäyteistä loppuelämää, jos sinun selkäsi takana pettäisi sinua ja rikkoisi perheenne? Mitä se kertoo sinusta, jos et hänelle hyvää toivoisi?

T: Ohis

Mutta ei kaveri tiedä kaikkea toisesta!



Oma isä petti äitiä ja erosivat lopulta, Isä lähti uuden naisen mukaan ja tämä nainen jänisti ja otti vanhan miehensä takasin (molemmat siis sääti tahollaan). Isä ja äiti ei koskaan palanu yhteen. Ehkä äiti olisi ottanut takasin koska otti eron raskaasti eikä olisi halunnut erota.



Minusta ihmiset tekee virheitä ja niistä on julmaa saada ulkopuolisilta tai pahimmillaan läheisiltä tuomiota.

Mutta mitäs minä tiedän. Kai sinun mielipiteesi vaan on "oikea".



28

Silti on pakko ihmetellä, että ettekö te hyvät "tuomitsijat" itse koskaan tee virheitä tai virhearviointeja? Oletteko te niitä, joilla todella on varaa heittää se "ensimmäinen kivi"?

Itse tein 16-vuotiaana päätöksen, että minun pitää kokeilla erilaisia suhteita ja etten voi jäädä silloiseen suhteeseen roikkumaan ja myöhemmin sitten katua, kun jäi elämä elämättä ja kokemukset kokematta. Niin, päätöstä kaduin lähemmäs kymmenen vuotta, ikävä oli kova ja harmitti ihan tarpeeksi ilman näitä pyhimysten sanoja "mitä mä sanoin".. Huoh täyttä empatiakyvyn puutetta ja toisen draamalla mässäilyä..

Minäkin olisin miehen housuissa pysynyt päätöksessä, mutta en kyllä ymmärrä miksi täällä vahingoniloisena pitäisi nyt naiselle "naureskella".. Ja sädekehät kiiltelee! Onneksi minä omistin jo tuolloin OIKEITA ja AITOJA ystäviä, jotka tajusi minun virheen, muttei silti nauttinut ahdingostani..

Päättää suhde 16-vuotiaana ja katua sitä, kuin parisuhteeseen sitoutuneena useamman lapsen äitinä lähteä hillumaan ympäriinsä, hajottaa oma perhe ja saada siinä sitten nenilleen. AIka typerä olet, jos et noissa mitään eroa näe.

Kun pariduhde on kahden ihmisen välinen, sen totta kai saa ja se pitääkin lopettaa, jos siihen ei voi tai halua sitoutua. Asia on täysin eri silloin, kun parisuhteen hajoamisesta tulee kärsimään eniten syyttömät osapuolet eli lapset.

Ja ap:lle, mulla on vähän vastaavanlainen kaveri, ja kyllä mä hänelle - neutraaliin sävyyn tosin -sanon asioita ihan suoraan. Sanon etukäteen ja sanon jälkikäteen. Jos hän puhuu minulle asioistaan, oletan että hän haluaa myös kuulla niistä mielipiteeni. Enkä mäkään voi ihan idiootiksi heittäytyä, esittää että olisin hänen kanssaan samaa mieltä asioista, joista en sitä todellakaan ole. Tai hänen tavoistaan hoitaa asioita. Ei se ole mitään ystävyyttä, että komppaa kaikkea ja tukee idioottimaista toimintaa.

Tässä on nyt unohdettu että jokin oli varmaan suhteessa vialla jos pettämistä oli. Ei vain naisen vika. Suhde on molempien rakentamaa.

Ystävä ehkä ottaa opikseen. Mikä ei tapa niin vahvistaa!

Niin ja vähän aikaa sitten luin täältä juttua että on ystävien mielestä hyväksyttävämpää erota jos on löytänyt uuden kuin erota ilman ketään. Nyt kaikki tuomitsee! Ap:n ystävän vika oli ainoastaan ihastua väärään mieheen joka ei ollut mitä sanoi.

nää et "suhtees o jotain vikaa ku pettämistäkin oli"...



Mitä mahtaakin tarkoittaa tuo?

Ei parisuhde pettämällä parane, joten vikaa on turha hakea muualta kuin pettäjän korvien välistä...



Jos suhteessa ei kaikki pelaa, niin silloin on syytä ratkoa ne ongelmat puolison kanssa eikä kolmannen osapuolen. Jos tämä ei onnistu tai siihen ei ole halua niin kai sitä voisi edes sen verran arvostaa toista että jättää ennen kuin lähtee toisen matkaan?



Mulla ei riittäis pokka vonkaamaan exää takaisin edes siinäkään tapauksessa että olisin jättäny hänet ennen "uuden kokeilemista"....

nää et "suhtees o jotain vikaa ku pettämistäkin oli"...

Mitä mahtaakin tarkoittaa tuo?

Ei parisuhde pettämällä parane, joten vikaa on turha hakea muualta kuin pettäjän korvien välistä...

Jos suhteessa ei kaikki pelaa, niin silloin on syytä ratkoa ne ongelmat puolison kanssa eikä kolmannen osapuolen. Jos tämä ei onnistu tai siihen ei ole halua niin kai sitä voisi edes sen verran arvostaa toista että jättää ennen kuin lähtee toisen matkaan?

Mulla ei riittäis pokka vonkaamaan exää takaisin edes siinäkään tapauksessa että olisin jättäny hänet ennen "uuden kokeilemista"....

Pontsit sulle!

Mutta ei kaveri tiedä kaikkea toisesta!

Oma isä petti äitiä ja erosivat lopulta, Isä lähti uuden naisen mukaan ja tämä nainen jänisti ja otti vanhan miehensä takasin (molemmat siis sääti tahollaan). Isä ja äiti ei koskaan palanu yhteen. Ehkä äiti olisi ottanut takasin koska otti eron raskaasti eikä olisi halunnut erota.

Minusta ihmiset tekee virheitä ja niistä on julmaa saada ulkopuolisilta tai pahimmillaan läheisiltä tuomiota.

Mutta mitäs minä tiedän. Kai sinun mielipiteesi vaan on "oikea".

28

sen verran niitä faktoja, että ystävä saa oikean kuvan tilanteesta, eikö? Vai millaista ihmeen ystävyyttä se sellainen on, että tilitetään jostain tilanteesta kaverille, ei kerrota kaikkea, ja toisen kuuluu vaan hymistellä? Ei mun ystävyyssuhteet ainakaan sellaisia ole, enkä sellaisia haluakaan.

Tosin mun ystäväni ovat myös suoraselkäisiä ihmisiä, eikä mitään huonolla tavalla kännisekoilijoita. Tiedän itsekin, että jos törttöilisin pahasti ( ja olen törttöillytkin joskus, en tosin parisuhteessa), niin aivan varmasti ystäväni antaisivat minun kuulla kunniani, eivätkä vaan hymistelisi. Katson sen olevan ystävyyttä ja minusta välittämistä.

T:30

Jos sinulta ei kysytä neuvoa ja vaikka kysytäänkin, niin älä ihmeemmin kommentoi mitenkään. Et voi tietää kaikkia faktoja (vaikka olisit kuullut kaikkia osapuolia, joku voi silti pimittää tietoa). Kuuntele vain ja yritä ohjata keskutelua eteenpäin, jos kaverisi jää vellomaan tilanteeseen.



Ehkä hänelle joskus valkenee mitä tuli tehtyä. Sitten kun hän myöntää (sinulle), ettei ehkä olisi kannattanut miestä pettää ja jättää, niin tarjoa olkapäätäsi.. Kuuntele, älä neuvo.

Mutta ei kaveri tiedä kaikkea toisesta!

Oma isä petti äitiä ja erosivat lopulta, Isä lähti uuden naisen mukaan ja tämä nainen jänisti ja otti vanhan miehensä takasin (molemmat siis sääti tahollaan). Isä ja äiti ei koskaan palanu yhteen. Ehkä äiti olisi ottanut takasin koska otti eron raskaasti eikä olisi halunnut erota.

Minusta ihmiset tekee virheitä ja niistä on julmaa saada ulkopuolisilta tai pahimmillaan läheisiltä tuomiota.

Mutta mitäs minä tiedän. Kai sinun mielipiteesi vaan on "oikea".

28

mutta sen verran itsekunnioitusta minulla on että en missään olosuhteissa olisi ottanut pettänyttä ja jättänyttä miestä takaisin, toivottavasti sinunkin äidilläsikin. Ja toivottavasti sinäkin sitä jostain löydät vaikka anteeksi voi antaa kaikkea ei voi pelkällä anteeksi pyynnöllä hyvittää.

Läheisen virheet voi tuomita tuomitsematta ihmistä, minusta voi ap:n ystävän kaltaiselle ihmiselle sanoa suoraan että joskus olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä mitä on tehnyt toisille ihmisille.