Vaativatko vanhempasi sinulta hyvää koulumenestystä aikoinaan?

ainakaan haulikolla

Olen sitä mieltä, että kultakin lapselta pitää vaatia kykyihin suhteutettua menestystä. Eli pitää yrittää ja tehdä parhaansa.

Samalla asialla oli koko suku. Etenkin ne, joilla oli edes jonkinlainen koulutus.

Olin kuitenkin hyvä koulussa. Peruskoulun päätin luokkani priimuksena, mutta äitini yritti kovasti painostaa minua ammattikouluun. Se harmittaa vieläkin. Onneksi pidin pääni ja menin lukioon. Olen nauttinut opiskelusta niin paljon, että keväällä minusta tulee tohtori. :)

Jo toka luokalla itkin kun luulin eräässä aineessa opettavan kirjoittaneen kuutosen tekstin loppuun vaikka se olikin joku muu harakanvarvas. Keskiarvo peruskoulusta lähtiessä 9,5.

Jossain vaiheessa saimme myös pienen rahapalkkion kiitettävistä koenumeroista.

Todellisuudessa koulunkäyntini ei kiinnostanut heitä pätkääkään, kaverini olivat heidän mielestään ärsyttäviä " vieraita pentuja" ja koulua olisi pitänyt käydä silti intensiivisesti ja ongelmitta. Jokaisen ongelmatilanteen kohdalla tuli marinaa siitä kuika minun takiani piti " aina hypätä koululla" tai " olla soittelemassa vaikka kenelle" . Heillä ei ollut aavistustakaan lukujärjestyksestäni tai edes siitä missä oppikirjojani säilytin. Ei kovin kannustavaa...