Onko ketään muuta joka joutuu jo nyt

meillä molempien äidit on sairaita, isät ei.



Omat vanhempani ovat eronneet, joten oma äitini asuu yksin. Minun pitäisi auttaa ja huolehtia enemmän, mutten vain jaksa. Olen huolehtinut äidistäni 10-vuotiaasta, mutta nyt en vaan enää jaksa. Sairaus on skitsofrenia ja olen tehnyt periaatepäätöksen, että keskityn oman perheeni elämään. Tarvitsisimme siihenkin jo apua, mutta meillä ei tosiaan ole mitään tukiverkostoja.



Joten kivahan se olisi, mutta niin kauan kuin kaikki voimani menevät tämän oman perheen pyörittämiseen, en voi tehdä muuta.

Nyt juuri psykoosi. Ja isä on alkoholisti ja huonossa fyysisessä kunnossa lisäksi.



Välillä oikein ahdistaa, kun pitää revetä tuhanteen paikkaan. Ja isä soittelee joka toinen päivä, kun pitää päästä äitiä katsomaan ja kauppaan yms.

-ap

Miten ihmeessä jaksat? Montako lasta sinulla on?



Meillä on neljä lasta ja molemmilla vanhemmila vaativa työ. En vain jaksa enkä ehdi. Ja nykyään psykoosikaan ei tunnu oikein riittävän sairaalahoitoon pääsyyn. Asuuko äitisi siis itsekseen?



Onko teitä muita sisaruksia?



Pystyisitkö jotenkin vähentämään tuon isäsi hyysäämistä? Onko sinun mahdollista sanoa, että nyt et vain ehdi?



T. 2

nyt siis sairaalassa. Ollut pari kuukautta.

ja isän olisi päästävä joka toinen päivä kaupaan ja sairaalaan.

Siellä on siivoiltava edes vähän, että asunto on jonkunlaisessa ihmismäisessä kunnossa.



Kun palaan töihin, olen suunnitellut että sanon, etten ehdi kuin 1-2 krt viikossa käymään.



Isällä ei ole mitään muuta elämää ja kun äiti ei ole kotona, niin haluaisi seuraa ja rypee itsesäälissä, kun ei pääse mihinkään jne.

Tv:tä tuojottaa päivät pitkät.



On meitä sisaruksia 2, mutta minä vain samalla paikkakunnalla.



Tiedän, että on opeteltava sanomaan, että ei ehdi. Isä ei tunnu muistavan/ymmärtävän miten kauan menee aina siellä käymiseen+sairaalakeikkaan ja sitten ne omat hommat pitäisi vielä saada tehtyä.



Kiva kuulla edes täällä, että jollain muulla on samantapaisia ongelmia, kun tosiaan tutuilla homma menee toisinpäin tossa autettavuudessa.

-ap

Meitä on kolme sisarusta ja kaikki asumme samalla paikkakunnalla. Minä olen ainoa, jolla on lapsia.



Myönnän olevani katkera ja kateellinen kaikille pikkulapsiperheille, joilla on lastenhoitoapua.



Me olemme olleet yhden illan kahdestaan joulukuussa, joten kyllä tässä olisi tarpeen joku hoitoapu. Mutta en yksinkertaisesti jaksa alkaa hoitajan palkkaamiseen.



Tsemppiä sinne! Toivottavasti sinulla helpottaa, kun äitisi pääsee sairaalasta. Minä taas toivon, että saisimme omamme sairaalaan, mutta pitää olla tosi sekaisin, että sinne pääsee.



T. 2