Kyseleppä sinua tällä hetkellä mietityttävistä asioista, niin minäpä neuvon! :)

Uskaltaisikohan sitä käyttää, jos nämä sitten lienevät jo menkat?



Kiitos omasta kokemuksestasi. Ainahan voi toivoa, että menkkakivut on synnytyksen myötä minulla lieventyneet. :)



Kireitä pikkareita käytän ja hyviä siivekkeellisiä siteitä, mutta välillä tulee imettäessä istuttua niin huonossa asennossa, että vuotaa silti ohi. :(



-"jälkivuotaja"

Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ole.



Jatkanko yhteiseloa pienten lasten tähden?



ap

Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ole.

Jatkanko yhteiseloa pienten lasten tähden?

ap

Kyllä ne kivut vielä ehtivät palata, valitettavasti ;).



Sinulle, joka ei rakasta miestään:



Rakastaminen on mielestäni osaltaan tahtotila. Jos antaa itselleen luvan kerätä toisen ympäriltä vain ne asiat, jotka eivät sytytä, sammuuttaa näin tunteenkin. Jos puolestaan päättää keskittyä niihin hyviin puoliin, voi tunne syttyä uudestaan. Parisuhteessahan mennään usein ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki -tyylillä.



Jos koet, että voit vielä herättää itsessäsi tunteita miestäsi kohtaan älä eroa. Lasten tähden opi rakastamaan uudestaan. Se on täysin mahdollista ja kaiken lisäksi vielä palkitsevaa. Elämä vain on välillä arkea, jolloin puolisokin voi hetken näyttää arkiselta ja tylsältä. Mutta niin se tulee helposti olemaan uusissakin suhteissa. Jos kunnioitusta, toveruutta ja naurua on vielä teidän välillänne, kaikki on hyvin.



ap

meidän vaihtaa 28- vai 30-jalkaiseen purjeveneeseen? Onko rulla-genoa mielestäsi ratkaisevasti parempi kuin perinteinen genoa?

Älä mieti, miten pitäisi toimia, miten pitäisi sanoa, vaivaantunut ja epävarma olo ovat ihan turhia. Ole normaalisti läsnä. Mutta annan ystäväsi aloittaa puheet miesystävästään. Älä ajattele, että sinun tehtäväsi on saada ystäväsi puhumaan. Pyydä ystävääsi sanomaan suoraan, jos hän toivoo sinun vetäytyvän hetkeksi tai olevan tavallista enemmän hänen kanssaan. Jokainen suree omalla tavallaan. Läsäolo omana itsenään riittää.



ap

käyttäytymisenne ja mieltymyksenne sekä tarvitsemanne tilan ja sen mukaan päättää, millaisen purjeveneen ja millä varusteilla vaihdatte. Nykyisen purjeveneenne ei paljastunut viestistäsi, joten vertailu ja suositusten antaminen ei ole kovinkaan hedelmällistä :).

Mukavia purjehdussäitä & sopivan tasaisia tuulia!

ap

Siitä kuukupista et halua neuvoa?



Enpä oo varma, onko sittenkään menkat. Äsken suihkussa tuli iso hyytymä, joka vaikutti joltain kalvolta. Kyllä, keräsin lattialta ja räpläsin.



Toisille oot antanut mielestäni parempia neuvoja. :P



-jälkivuotaja

miten löytää tasapaino järkevän ja liiallisen huolestumisen kanssa mitä tulee tartuntatauteihin. Pelkään esimerkiksi punkkien aiheuttamia tartuntoja, myyräekinokokkia, ihan tavallisia noroviruksia, aivokalvontulehdusta ynnä muuta. Mikä on oikea asenne kyseiseen seikkaan ja miten sen voi saada. Olen enemmän neuroottisen puolella, mutta en myöskään hyväksy vakavien tautien vähättelyä enkä aiheen leimaamista pelkästään neuroottisuudeksi. Kiitos jos vastaat. (tai joku muu)

Neuroottisuuden ja normaalin raja voi olla häilyvä, mutta jos huoli muodostuu noin suureksi kuin sinulla, ollaan mielestäni enemmän sairauden puolella. Tiedät varmasti, että normaalijärjellä ja järkevällä ajattelulla ei ole mitään vaikutusta asiaan, kun kyse on 'sairaanloisesta' huolesta.



Jos pyrit ehkäisemään noiden tautien tuloa, kuten neuvotaan (käsien pesu, punkkitarkastukset tarvittaessa jne.), olet tehnyt kaiken, mitä voit. Silloin voit myös ajatella, että olet tehnyt kaiken voitavasi ja jos joku noista osuu kohdallenne, sitten sille ei voi mitään. Toisaalta kaikki noista taudeista on sellaisia, joihin on olemassa hyvä hoito. Jos teet kaiken voitavasi ja edelleen podet kovaa huolta, joka vaikeuttaa elämästä nauttimista, tarvitset ammattiapua. Se on seuraava askel, joka sinun tulee hyväksyä.



Mehän emme omalla toiminnoilla voi ehkäistä kaikkea pahaa. Joskus kaikesta huolimatta sattuu, vaikka kuinka yritimme tehdä vaikka ja mitä. Mutta yleensä ei satu. Jos koko ajan huolehtii ja pelkää, menee elämästä iso osa hukkaan. Turha sitä on etukäteen murehtia, murehtii sitten, kun siihen todella on syytä.



Mutta kaikella lämmöllä neuvon sinua kuuntelemaan itseäsi kunnolla: onko kyseessä asia, joka vaikeuttaa elämästä nauttimista tai toimiasi (esim. et mene niitylle ulkoilemaan, vaikka haluaisit, et hakkaa puita risukossa, vaikka haluaisit jne.). Jos, ole itsellesi armollinen, hyväksy avuntarpeesi, pidä kynnys matalalla ja hoidata itsesi asian suhteen paremmalle tolalle.



Ap