Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä niin moni äiti valittaa, että
20.07.2011 |
kaverit, kummit, isovanhemmat jne eivät hoida hänen lapsiaan?
Eikö ole itsestäänselvää, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Jos isovanhemmat, kummit jne haluavat hoitaa lapsia, ihan kiva mutta ei se kyllä ole mikään velvollisuus. Jokaisella on oikeus valita, hoitaako muiden lapsia ja jos hoitaa niin kuinka paljon.
Kommentit (37)
ei siihenkään ole mitään velvollisuutta! Se että saattaa lapsen maailmaan ei tarkoita sitä että sen lapsen pitäis sit huolehtia sut hautaan saakka paapoen!
sen lapsensa paapomiseen? Ja jos ei kykeke, on ongelmajätettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINÄ en mene katsomaan kun MINÄ en saa apua. Ja samaan aikaan syytetään isovanhempia itsekkäiksi...
ovat ilmainen lastenhoitoautomaatti, joka tekee kaiken kurjan ja tylsän ja rutiinin. Jopa kasvattaa ne lapset! Jos lapsi ei soinnu kodin väreihin, se hylätään mummolaan.
kun ei ole ollut mahdollisuutta. isovanhemmat on olleet liian vanhoja ja onhan se raskasta etta lapsi on pian 9v ollut aina vaan tassa, mutta en ole ikuna valittanut. en tosin ikina myoskaan halunnut useampaa lasta kun yhden kanssa hyvin jaksaa ja parjaa.
Se sanontaan, jonka mukaan jos on lapsia tehnyt, niistä pitää huolehtia ei tietääkseni kuulu mitään ikärajaa. Kyllä se nyt vain on vanhempien osa olla lastensa tukena vielä silloinkin, kun nämä saavat omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta isovanhemmille antaisin kyllä hoito-oikeuden. Jotkut sitä käyttävät, toiset eivät. Meillä neljä lasta on kyllä hoidettu aivan itse. Jos kuudentoista vuoden aikana olen hoitoapua pyytänyt ehkä viisi kertaa, niin en sanoisi sen olevan taakka isovanhemmille. Lapset käyvät isovanhemmilla kylässä.
... lapsemme tehneet ja hoitaneet ja kaikesta on selvitty. Mutta ap:n kysymys kuului "miksi äidit valittavat tästä", niin pyrin vastaamaan tyhjentävästi, miksi itse ko. asiasta valitan.
Ja tosiaan meidän molempien vanhemmat nauttivat aikanaan ihan mielellään meidän isovanhempiemme tarjoamasta avusta. Minä, sisarukseni ja serkkuni esim. olimme viikkoja putkeen kesäisin maalla isoäitini luona, samoin mieheni oli kokonaisia viikkoja sukulaisissa kun vanhempansa reissasivat jne.
Vastaavaa apua ei kuitenkaan ole seuraavalle sukupolvelle herunut. Esim. kun lähdimme aamuyöstä laitokselle kuopusta "hakemaan" , äitini huokaili, miten rasittavaa äkillinen hälytys esikoista vahtimaan oli HEILLE... :-)
Vastaaja nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... lapsemme tehneet ja hoitaneet ja kaikesta on selvitty. Mutta ap:n kysymys kuului "miksi äidit valittavat tästä", niin pyrin vastaamaan tyhjentävästi, miksi itse ko. asiasta valitan.
Ja tosiaan meidän molempien vanhemmat nauttivat aikanaan ihan mielellään meidän isovanhempiemme tarjoamasta avusta. Minä, sisarukseni ja serkkuni esim. olimme viikkoja putkeen kesäisin maalla isoäitini luona, samoin mieheni oli kokonaisia viikkoja sukulaisissa kun vanhempansa reissasivat jne.
Vastaavaa apua ei kuitenkaan ole seuraavalle sukupolvelle herunut. Esim. kun lähdimme aamuyöstä laitokselle kuopusta "hakemaan" , äitini huokaili, miten rasittavaa äkillinen hälytys esikoista vahtimaan oli HEILLE... :-)Vastaaja nro 12
Kuulostaa siltä, että vanhempasi eivät erikoisemmin pidä lapsista. Eivät minunkaan vanhempani pidä. Se on aika tavallista. 30
... vanhempamme perusterveitä, vasta kuusikymppisiä, asuvat samassa kaupungissa.
Toisella puolen meidän lapsemme ainoat lapsenlapset, toiselta puolen lapsilla 1 serkku jonka perheessä sama tilanne.
Sama 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska itse olen kysynyt kummeilta,haluaako olla osa lapsen elämää,arvostan enemmän yhdessä oloa kuin lahjoja,joita ostetaan sit ne muutamat pakolliset.
Olen hoitanut kummilastani ja myös hänen sisarustaan ihan vapaaehtoisesti. Olen ehdottanut tapaamisia ja vienyt huvipuistoon, elokuviin jne.
Nykyään yhteydenpito kummilapsen perheeseen on täysin meikäläisen varassa. Halutaan kyllä pitää yhteyttä, mutta MINUN pitäisi aina kutsua tämä perhe kahville, syömään tai saunomaan. Minut kutsutaan kylään vain lapsen syntymäpäivinä, jolloin tietysti ostan naperolle myös lahjan...
Vastavuoroisuuden puute on tappanut innostukseni enkä enää viitsi pitää yhteyttä koko porukkaan. Mitä te annatte vastalahjaksi isovanhemmille, jotka ovat ensin kasvattaneet teidät aikuisiksi ja nyt oletatte heidän vielä huolehtivan lapsenlapsistakin? Entä kummit, mikä on kummin palkka?
ihan omasta halustaan. Mun isovanhemam ton hoitaneet mua ja sisaruksiani paljon.
Äitini on hoitanut myös sisarukseni lapsia paljon. JAtkuvasti siivosi heillä, vei ruokaa, osti vaatteita jne. Mutta vastapainoksi sai vain sieltä paskaa niskaansa. Äidilläni ei ole paljoa rahaa ja vähistään heille osteli. Sisarukseni puoliso kehtasi sanoa äidilleni, että on kamalan itsekäs kun ei heitä mitenkään auta, hänen vanhempansa antavat niin ja niin paljon rahaa.Eivät enää ole väleissä, mut vanhemmea lapset sen verran vanhoja että käyvät mummulla itsekseen.
Me taas autamme äitiäni missä voimme, tapaamme paljon. Samoin leskeksi jäänyttä kummitätiäni.
Me otamme paljon kummilapsia kylään, ostelemme heille kaikkea muulloinkin kuin synttärinä ja jouluna.
Kyllä elämä olis ankeaa jos ei olis anna ja saa systeemiä. Ilman hoitoapuakin pärjäisimme, mutta on ihanaa kun lapsilla on läheiset välit mummuun ja mummu rakastaa ehdoitta lapsenlapsiaan. Samoin kummitätini. Hän on lapseton omasta tahdostaan, mutta nauttii nyt mummoudesta täysillä meidän lasten kautta. Lapset kutsuvat häntä kummimummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muiden pitää auttaa ?
Meillä oli vuosia kestäneet lapsettomuushoidot ja niinä aikoina kyllä parisuhde todellakin tuli kuntoon. Ei haittaa vaikka ei päästä kaksin ulos.
Kaikki isovanhemmat käyvät ahkeraan kylässä ja usein äitini sanoo käy nyt vaikka kaupassa. Tai lähtee lapseni kanssa kaksin puistoon.
Mutta itselläni tuntuu todella vieraalta ajatukselta että mun pitäis pyytää joku ottamaan lapseni vaikka viikonlopuksi.
Kun olin viimeisillään raskaani sen sijaan kummilapseni vanhemmat olisivat halunneet lähteä kaksisteen risteilylle ( 2 yötä ) ja suorastaan loukkaantuivat kun ei ottanut lasta hoitoon. No, hyvä etten ottanut, sunnuntaiaamuna tuli isot poltot ja siinä ei olis tarvinnut ketään ylimääräistä katsomaan tilannetta. Lapsikin syntyi parin pv päästä.
Nyt en tarkoita mitään viikonlopun hoitoruljanssia vaan esim. jos äiti on kipeä, on monta lasta, paljon hommia ja mies vaikka töissä. Mä itse olen apua saanut tuollaisessa tilanteessa ja ihan pyytämättä ja niin se vaan on että hyvä kiertää. Itse autan tottakai, jos joku oikeesti apua tarvitsee, ihan sama onko kyse lastehoidosta tai jostain muusta.
Niin, ei ole velvollisuutta, mutta ihan voi toista lähimmäistä kohtaan olla ystävällinen ja auttavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin haluaisin, että lapsilla olisi elämässään muitakin kuin me vanhemmat. Isovanhemmat ja kummit rikastuttavat lapsen elämää eivätkä ole pelkkä hoitoapu. Mutta jos kerran kuussa/kahdessa näkee muutaman tunnin, niin eipä siitä kauheasti taida iloa olla kenellekään..
että hänelle riittää 1 lapsenlapsi eli jos enemmän teette, hän ei ota hoitaakseen. Minusta se oli hyvä asia sanoa ääneen, sillä jos saa valita, mintako lasta hankkii niin saa valita lastenlastenkin määrän oman jaksamisensa mukaan. Se on sitä yhteisöllisyyttä, että me kunnioitamme isoäidin päätöstä ja lapsiluku jää tähän yhteen.
ne, jotka sanovat että miksi kenenkään pitäisi koskaan ketään auttaa. En ymmärrä sellaista ajatusmallia, että itsellä ei ole velvollisuutta auttaa ketään. Mitä sitten kun itse tarvii apua, tukea tai seuraa? Eikö kenenkään kuulu auttaa?
Meillä ei ole ainakaan varaa palkata lastenhoitajaa niin usein, kuin on tarvetta. On ollut tosi tärkeää, että isovanhemmat ovat ottaeet lasta välillä yökylään sellaisena aikana kun on ollut kipea tai huonosti nukkuva, että olen itse saanut "ladata" yhden yön. Samoin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa olisi ollut lähes mahdotonta saada(nytkin kyllä tosi harvinaista), jos ei kaverit ja isovanhemmat olisi välillä ottaneet lasta. Kummit eivät ole hoitaneet yhtään, mutta halutessaan tottakai saisivat. En keltään edellytä mitään tällaista apua, mutta tosiasissa en olisi kovin hyvin selvinnyt, jos sitä ei olisi koskaan ollut tarjolla. Olen myös yrittänyt itse auttaa näitä samoja tyyppejä silloin kun ovat jotain apua tarvinneet (autoa lainaan, juhla-apua, kukkien kastelua matkan ajaksi yms.), selvähän se. En olisi hankkinut lasta, jos olisin oikeasti maailmassa yksin, ilman tukiverkkoa.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että järkevää ennen suuren katraan hankkimista olisi miettiä etukäteen omia voimavaroja, rahatilannetta ja tukiverkkoja, ettei sitten tarvitsisi "valittaa".
palkkaamme hoitajan. Minun vanhempani asuvat toisella puolen maapalloa ja näemme kerran vuodessa tai harvemmin. Mieheni isä sairastaa kuolemaan johtavaa tautia ja vaimonsa hoitaa. Käymme auttamassa ja tapaamassa aina mahdollisuuksien mukaan. Lastemme hoitajaksi anopilla ei tietenkään nyt ole voimavaroja mutta ilahtuu aina lapsemme nähdessään. Tuovat hälle iloisia hetkiä päiviin.