Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies muuttaa ulkomaille, tuntuu etten vaan enää kestä.
20.07.2011 |
Sai unelmiensa koulutuspaikan, tieto tuli viime viikolla ja parin viikon päästä sen pitäis jo muuttaa. Paikka on kyllä sen verran lähellä että mies voisi käydä täällä ainakin joka toinen vkl ja itsekin voisin käydä siellä mutta silti. Olen ihan hajalla.
Pahinta tässä on se että mies on niin iloinen ja onnessaan, hän ei tunnu kaiken tän keskellä uhraavan yhtään ajatusta meidän suhteellemme. Sanoi vain että "kyllä muakin sua tulee ikävä" kun itse itkin. Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, mies ei kuitenkaan halua erota. Itseasiassa kukaan miehen perheestä tai kavereista ei ole kiinnostunut miten mun käy. Surettaa, luulin että ollaan hyvissä väleissä. Miehen äiti taisi salaa toivoa että erotaan nyt kun muutto tulee :(
Olen niin hajalla. Ahdistaa jokainen sekunti tässä kodissa jossa olen kohta yksin.
Haluaisin niin kovasti olla onnellinen hänen puolestaan mutten vaan pysty. Toivoin niin paljon ettei hän tuonne kouluun pääsisi, täytyy myöntää.
Kommentit (31)
Voittehan te nähdä vaikka joka vkloppu. Välillä siellä välillä täällä. Ikävääänkin tottuu.
Nykyään on sähköpostit, meset ja puhelinkin on, saa yhteyden toiseen vaikka joka tunti :)
Ota toi mahdollisuutena, positiivisena asiana. Alkuun tietty itkettää ja pelottaa, mutta ajan kanssa. Ei kukaan maailmasta katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos yhtään lohduttaa niin se kyllä se ikävä ajan kanssa helpottaa.
Itse elin kaukosuhteessa kolme vuotta niin, että näimme 1-2 kertaa vuodessa. Se hajotti, mutta joka toinen viikonloppu on jo aivan eri asia! Ei se välttämättä merkitse suhteenne loppua. Minäkin olen nykyään naimisissa kaukosuhdemieheni kanssa (ja asumme ihan yhdessäkin jo nykyään ;).
Miehen innostus uudesta koulutuspaikasta on inhimillistä ja ymmärrettävää. Tue miestäsi ja ole iloinen hänen puolestaan, niin saatte parhaan mahdollisen alun kaukosuhteiluun. Jos itket, raivoat ja näytät nyrpeää naamaa, mies tuskin malttaa odottaa pääsyä pois lähettyviltäsi.
Jos niin pystytkö kustantamaan nykyisen asunnon kulut yksin vai pitääkö sinunkin muuttaa? Siinä tapauksessa mies on aika ajattelematon, jos ei riemunsa keskellä jaksa uhrata yhtään ajatusta käytännön asioille.
Mutta kyllä etäsuhde voi toimia muutaman vuoden, nykyään kun on hyvät yhteydenpitomahdollisuudet, videopuhelut ym.
Mutta pyydä miestä olemaan sinulle rehellinen jos ei pystykään olemaan uskollinen.
Hankit harrastuksia, käyt töissä, hoidat koulun, hanki jokin eläin, tai vaikka kaloja.
Sanot miehellesi, että yritätte nähdä niin usein kun pystytte, mutta tee itsellesi selväksi, että alat hankkimaan omia mielenkiinnon kohteita..älä roiku menneessä, sillä niin surullista kuin se on, ero tulee varmasti joku päivä.
Mies voi löytää uuden kumppanin ulkomailta, ainakin tulee houkutus pettämiseen SUUREKSI. Ja sinä voit tavata mielenkiintoisia ihmisiä täällä, jotka ovat lähellä, päivittäin.
Voimia sinulle, ja kaikkea hyvää elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma suhteeni ei kyllä kestäisi... Mutta kaikki ollaan niin erilaisia. Tsemppiä ja toi "oman elämän" hankkiminen varmasti totta. Pidät itsesi niin kiireisenä, että pari viikkoa menee aina huomaamatta ;) Ja jos sullakin uusi työ ja opiskelupaikka niin siinähän sitä on! Jos suhteenne on tarkoitus kestää niin silloin se kestää vaikka vaikealta tuntuukin. Mies on varmasti ikävissään, nyt vain innoissaan omasta uudesta elämästään ;) Takuulla itkee ikävissään kun tilanteen tajuaa. Tsemppiä ja ajattele niitä positiivisia puolia ;)
Itse olin 4,5 vuotta kaukosuhteessa ja se vain lujitti suhdettamme. On tahdon asia pitää rakkautta yllä, ja vaatii kyllä vaivaa. Pitäkää aktiivisesti yhteyttä. Skype on hyvä väline, soitelkaa päivittäin. Nähkää niin usein kuin mahdollista, mutta älkää järjestelkö kaikkia menojanne tapaamisten mukaan. Kuten joku sanoi, ikävään tottuu. Luo omat rutiinisi ja omat menosi ettet ehdi ikävöimään niin paljon.
Muista iloita miehen onnesta hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tossa nyt ole mitään ongelmaa. Aikoinaan kun me tapasimme mieheni kanssa, tapasimme joka toinen viikonloppu juuri opiskeluiden takia, kolmen vuoden ajan. Hyvin suhteemme kesti :)
Se on omasta asenteesta kiinni. Ja loppujen lopuksi ihmisen on joka tapauksessa elämässään tultava toimeen ihan yksinkin.
Näimme joka toinen viikonloppu, tosin kaikki lomat olimme yhdessä esim. kesälläkin 3 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta se parkuminen.
Sanotaanko näin: jos teillä ei ole lapsia ja teidän suhde kestää tämän koulutuskeikan särkymättä ja ilman toisia naisia/miehiä, uskallatte varmaan tulevaisuudessa hankkia niitä lapsia. Aivan mainio keino katsoa, oletteko yhdessä aikuisen oikeesti vai lapsellisen leikisti.
Minunkin mieheni on lähdössä parin viikon kuluttua töiden perässä ulkomaille, näillä näkymin ainakin 7 kuukaudeksi, mahdollisesti pidempäänkin. Muuttaa "vain" Ruotsiin, joten pystyy kyllä tulemaan kotiin käymään ainakin melkein joka viikonloppu. Meillä on puolivuotias lapsi, jonka kanssa olen itse jäämässä Suomeen. Mieheni tekee pitkää työpäivää Ruotsissa ja kaikki tukiverkosto on täällä, joten sen puolesta itseä ei huvita lähteä toiseen maahan olemaan yksin lapsen kanssa. Lisäksi asunto, jonka mies on saanut vuokrattua on valmiiksi kalustettu pieni yksiö, jossa esim. vauvan sängylle ei ole tilaa. Surettaa jo valmiiksi ja mietityttää oma pärjääminen, mutta onneksi on täällä edes isovanhemmat ja lapsen kummit apuna. Itselläkin on hetkittäin vaikea iloita miehen puolesta hänen saamastaan työmahdollisuudesta, kun miettii vaan omaa jaksamistaan ja pärjäämistään. :( Ehkä ajan kanssa asiat lutviutuvat parhain päin, aika näyttää, mutta välillä pyörii itselläkin mielessä, että kaatuuko koko suhde tähän. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan, mutta kummallista valitusta. Oma mieheni on 3 kuukautta poissa putkeen (merimies) ja pärjään minäkin ihan hyvin, kahden lapsen kanssa vielä. Ja tässä ei ole kyseessä mikään opiskelupaikka vaan toivon mukaan jatkuu eläkeikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan, jos vaikka ap sattuisi olemaan linjoilla näin parin vuoden jälkeen.:)
Kiinnostaisi tietää, miten suhteellenne kävi!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2011 klo 12:42"]
Hankit harrastuksia, käyt töissä, hoidat koulun, hanki jokin eläin, tai vaikka kaloja.
Sanot miehellesi, että yritätte nähdä niin usein kun pystytte, mutta tee itsellesi selväksi, että alat hankkimaan omia mielenkiinnon kohteita..älä roiku menneessä, sillä niin surullista kuin se on, ero tulee varmasti joku päivä.
Mies voi löytää uuden kumppanin ulkomailta, ainakin tulee houkutus pettämiseen SUUREKSI. Ja sinä voit tavata mielenkiintoisia ihmisiä täällä, jotka ovat lähellä, päivittäin.
Voimia sinulle, ja kaikkea hyvää elämääsi.
[/quote]
Mies oletusarvoisesti tapaa ulkomailla uuden kumppanin ja alkaa pettämään, kotimaahan jäävä nainen tapaa vain päivittäin lähellä olevia mielenkiintoisia ihmisiä....
Voimia ja jaksamista teille stereotypioiden orjat - ehkä joskus saatte ihan omaperäisiäkin ajatuksia.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2011 klo 10:27"]
Katotaan jos onnistuis nyt :D ELI:
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä :) tarkoitus ei ollut valittaa vaan lähinnä purkaa tuntojaan.
Pointti oli kai että koko muutto olisi niin paljon helpompi kestää jos mies osoittaisi jotain myötätuntoa tai sympatiaa mua kohtaan ja vakuuttelisi että kyllä me pärjätään. Se tietää kuinka surullinen oon ja silti vaan hehkuttaa kuinka ihanaa on päästä muualle opiskelemaan :/
Mies on aina ollu mulle tuki ja turva, se tsemppaa mua hirveesti kun ite oon sellanen että saatan murtua pienestäkin vastoinkäymisestä ja otan muutenkin kaikki asiat tosi raskaasti. Siks just pelottaa toi oma koulunaloitus kun tuntuu ettei oo ketään kannustamassa.
Jotenkin sellanen olo etten oo tarpeeks vahva yksin :(
[/quote]
Mies on ehkä kyllästynyt tukemaan turvaamaan hoivaamaan ja ymmärtämään sinua ja pelkojasi, ja odottaa myös omaa aikaa ja vapautta niidEn unelmiensa opintojen lisäksi.
Olen pahoillani, mutta kuulostat taakalta, et kumppanilta jonka kanssa jaetaan elämä tasavertaisesti.
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä
Katotaan jos onnistuis nyt :D ELI:
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä
Alue: Aihe vapaa
Sain siis juuri itsekin opiskelupaikan plus uuden työpaikan, eli menettäisin paljon jos nyt lähtisin.
- ap