Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa ulkomaille, tuntuu etten vaan enää kestä.
20.07.2011 |
Sai unelmiensa koulutuspaikan, tieto tuli viime viikolla ja parin viikon päästä sen pitäis jo muuttaa. Paikka on kyllä sen verran lähellä että mies voisi käydä täällä ainakin joka toinen vkl ja itsekin voisin käydä siellä mutta silti. Olen ihan hajalla.
Pahinta tässä on se että mies on niin iloinen ja onnessaan, hän ei tunnu kaiken tän keskellä uhraavan yhtään ajatusta meidän suhteellemme. Sanoi vain että "kyllä muakin sua tulee ikävä" kun itse itkin. Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, mies ei kuitenkaan halua erota. Itseasiassa kukaan miehen perheestä tai kavereista ei ole kiinnostunut miten mun käy. Surettaa, luulin että ollaan hyvissä väleissä. Miehen äiti taisi salaa toivoa että erotaan nyt kun muutto tulee :(
Olen niin hajalla. Ahdistaa jokainen sekunti tässä kodissa jossa olen kohta yksin.
Haluaisin niin kovasti olla onnellinen hänen puolestaan mutten vaan pysty. Toivoin niin paljon ettei hän tuonne kouluun pääsisi, täytyy myöntää.
Kommentit (31)
Eli mies on opiskelemassa näillä näkymin 3 - 3,5 vuotta. Lapsia ei ole ja asutaan käytännössä yhdessä (miehellä myös oma kämppä mutta viettää täällä vähintään 5 päivää viikosta). Eli pystyn kyllä maksamaan vuokran itse, onneksi. Se tästä puuttuisikin että pitäis vielä muuttaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sitoudutteko te molemmat etäsuhteeseen. Itse olin kerran vastaavanlaisessa tilanteessa. Avopuoliso lähti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja käytännössä samantien kun perävalot lakkasi näkymästä, karkasi kuin pieru Saharaan.
ehka tama antaa sulle mahdollisuuden itsenaistya ja oppia loytamaan voima itsestasi tiukassa paikassa. Se on hyva juttu elamassa. Ja kuten muutkin sanoivat, etasuhdettakin voi yllapitaa ja joka toinen viikko tapaaminen on aika hyva juttu sekin. Ja viela lomat sun muut.
Sulla varmaan syksy menee sukkelaan kun on itsellaskin uudet kuviot opintojen ja toiden suhteen. Ymmarran silti surusi ja epavarmuutesi uuden tilanteen edessa. Tsemppia!
Itse on tuollaista suhdetta kestäisi enkä haluaisi. Kiva juttu, jos sulle tuo tyyli sopii, mutta itse en tuollaiseen alistuisi.
Sori vaan, mutta kummallista valitusta. Oma mieheni on 3 kuukautta poissa putkeen (merimies) ja pärjään minäkin ihan hyvin, kahden lapsen kanssa vielä. Ja tässä ei ole kyseessä mikään opiskelupaikka vaan toivon mukaan jatkuu eläkeikään asti.
kuulostaa siltä, että olet liian riippuvainen miehestäsi. Ei sellaista kukaan kestä, en minä ainakaan. Ei ihme, että mies on iloinen päästessään hengähtämään. Toisen jatkuva tukeminen ei ole suhteen tarkoitus. Molemmilla pitäisi olla omaa elämää, roikkuminen ja toisen kautta eläminen on hirveä taakka toiselle. Olen itse ollut sellaisessa suhteessa ja kun halusin opiskella toisella paikkakunnalla viikot, mies veti hirveät raivarit ja itki, miten hän pärjää yksin. Suhde loppui ja hoidin opiskeluni, joka olikin paljon helpompaa, kun sai lukea rauhassa, eikä tarvinnut pitää miehelle seuraa. Opintojeni jälkeen palasimme yhteen ,mutta suhde kaatui lopulta miehen pettämiseen. :( Opettele hyvä ihminen viihtymään yksinäsi, itse jouduin siihen tilanteeseen vasta 37-vuotiaana, eikä se ollut helppoa. Nykyisin nautin ,kun nykyinen mieheni menee työmatkalle ulkomaille pariksi viikoksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SUN opiskelupaikka ja SUN uusi työpaikka! Mitäs miehen UNELMIEN opiskelupaikka?
Säkö tässä olet se päätähti, jota miehem suvunkin pitäisi ajatella?!?!
KASVA AIKUISEKSI!
eli opiskelupaikka on kaukana toisella paikkakunnalla, kuten meillä oli 3v ja nähtiin viikonloppuisin joskus useammin ja joskus harvemmin... näin oli muuten muillakin opiskelukavereilla, joilla oli kumppani kotopuolessa
siis ihan normaali opiskeluajan käytäntö, hienoa, että saitte molemmat unelmienne opiskelupaikan, lopeta se märiseminen ja ala elää omaa elämääsi - suhde kestää tai sitten ei, näin se olisi myös samassa kaupungissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katotaan jos onnistuis nyt :D ELI:
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä :) tarkoitus ei ollut valittaa vaan lähinnä purkaa tuntojaan.
Pointti oli kai että koko muutto olisi niin paljon helpompi kestää jos mies osoittaisi jotain myötätuntoa tai sympatiaa mua kohtaan ja vakuuttelisi että kyllä me pärjätään. Se tietää kuinka surullinen oon ja silti vaan hehkuttaa kuinka ihanaa on päästä muualle opiskelemaan :/
Mies on aina ollu mulle tuki ja turva, se tsemppaa mua hirveesti kun ite oon sellanen että saatan murtua pienestäkin vastoinkäymisestä ja otan muutenkin kaikki asiat tosi raskaasti. Siks just pelottaa toi oma koulunaloitus kun tuntuu ettei oo ketään kannustamassa.
Jotenkin sellanen olo etten oo tarpeeks vahva yksin :(
miestä, joka lähtee sentään vieraaseen maahan ja kulttuuriin! Lopeta toi kakaramainen marina ja marttyyrin rooli!
Katso miten käy, aika näyttää. Itse kolmen lapsen äiti ja mies myöskin työnsä takia aina paljon pois. Tähän saakka ollut ainakin viikonloput kotosalla mutta nyt kun työ vie kauemmas niin on töissä 6vkoa putkeen. Täytyy olla hiukka itsenäisempi eikä "roikkua" toisessa. Elä omaa elämääsi ja harrasta, tapaa ystäviä yms. Jos suhde kestää niin kyllähän ne opiskelut loppuu mieheltä tai jos vaikka saat itse läheltä miestä työtä/opiskeluja. Eihän tuo ole maailmanloppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies lähti reissutöihin. Nykyään hypin riemusta, kun auton perävalot vilahtavat. Lohduttiko?
Katotaan jos onnistuis nyt :D ELI:
Ihanan kannustavia viestejä joiltain, kiitos siitä :) tarkoitus ei ollut valittaa vaan lähinnä purkaa tuntojaan.
Pointti oli kai että koko muutto olisi niin paljon helpompi kestää jos mies osoittaisi jotain myötätuntoa tai sympatiaa mua kohtaan ja vakuuttelisi että kyllä me pärjätään. Se tietää kuinka surullinen oon ja silti vaan hehkuttaa kuinka ihanaa on päästä muualle opiskelemaan :/
Mies on aina ollu mulle tuki ja turva, se tsemppaa mua hirveesti kun ite oon sellanen että saatan murtua pienestäkin vastoinkäymisestä ja otan muutenkin kaikki asiat tosi raskaasti. Siks just pelottaa toi oma koulunaloitus kun tuntuu ettei oo ketään kannustamassa.
Jotenkin sellanen olo etten oo tarpeeks vahva yksin :(