Puolison kuolema vs ruma ero
Kumpi on pahempaa, puolison kuolema vai ikävä skenaario, jossa tulee petetyksi ja jätetyksi?
Olen huomannut, että ensimmäisen kohdalla muilta saa apua ja sympatiaa, toisen tapauksen kohdalla ei niinkään, ja ihmiset jopa välttelevät kuin ruttoa kun eivät tiedä, mitä sanoa.
Kuoleman kohdalla huoltajuuden ja omaisuuksien selvittely on yleensä yksinkertaisempaa, vaikka raskasta sekin.
Kommentit (10)
Kuolema on pahempaa.
Huonosta puolisosta eroon pääsy on helpotus. Ja pettäjä/jättäjä oli väistämättä huono puoliso. Kuolemassa joutuu (usein, vaikkei tietysti aina) luopumaan hyvästä puolisosta.
Sanoisin että ruma ero. Siis todella ruma. Ero turvakodin kautta, puoliso vainoaa vuosikaudet, käy kimppuun jos näkee. Huoltokiista vuosikaudet. Elatuksia ei maksa ikinä, kiusaa ihan kaikessa mahdollisessa, passin kanssa jne. Pilaa lapsen lapsuuden, ei päästä lapselle tärkeisiin juttuihin, harrastuksiin, synttäreille, matkoille jne. omilla tapaamisvuoroillaan. Tekee aiheettomia lasuja, joista tulee paljon harmia ja selvittelyjä. Jne. Kuollut tuskin tulee kummittelemaan, mutta narsistinen ex voi piinata vuosikaudet eron jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on pahempaa.
Huonosta puolisosta eroon pääsy on helpotus. Ja pettäjä/jättäjä oli väistämättä huono puoliso. Kuolemassa joutuu (usein, vaikkei tietysti aina) luopumaan hyvästä puolisosta.
Kuolema ei tee puolisostakaan hyvää.
Ero, jos sen jälkeen joutuu vielä näkemään eksää.
Pettämisessä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa. Itseasiassa ei edes pitäisi puhua pettämisestä vaan petkuttamisesta.
No kenen ero on ollut apaut siisti? Minulla on jokaisessa ollut kyyneleitä.
Kuolema voi olla helpotus, jos kuspää ehtii kuolla ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
No kenen ero on ollut apaut siisti? Minulla on jokaisessa ollut kyyneleitä.
Ei jättäjlle mitään kyyneliä tule.
T. Petkuttelija-jättäjä, joka kerta, joka liitosta
Vähän sama kuin hyvän vanhemman kuolema vs sellainen ihminen jota ei edes voi kutsua vanhemmaksi. Vanhempansa menettäneet saavat tukea, terapiaa ja sympatiaa, ne joilla ei ole koskaan sitä vanhempaa oikeastaan ollutkaan saavat vain ignooraamisen tai aitten haukkuja siitä miten pitäisi arvostaa vanhempiaan.
No kuolema tietenkin.