Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalan ylikiiltävät sädekehät
19.07.2011 |
Taas tänään on kyselty lähi- ja perushoitajien arvostamisesta. Muutenkin tuntuu olevan kestoaihe tämä kyseisten ammattiryhmien arvostaminen. Tuntuu, että näitä ammattinimikkeitä ei voi enää ääneen lausua, jollei samassa lauseessa mainita arvostamisesta tai aliarvostamisesta mitään.
Kyseiset ihmiset tekevät arvokasta työtä. Silti en osaa arvostaa heitä suunnattomasti. Samoissa paineissa ja tärkeydeltään meille kaikille kanssa ihmisille samassa luokassa tekee töitä kovin moni muukin. Itse en osaa arvostaa hoitoalan henkilökuntaa yhtään enempää kuin lähikaupan kassaa, roskakuskia, siivoojaa tai vaikkapa bussikuskia. Koska joku puhuisi näiden yhtälailla tärkeiden sekä henkisesti ja fyysisesti kuormittavien töiden arvostuksesta. Sekä ihan henkisetä että rahallisesta, aivan kuten lähi-, perus- ja sairaanhoitajien.
Kommentit (14)
säätäisikö eduskunta pakkolain, jolla tämä estettäisiin?
Terveydenhuoltohenkilöstö on yhteiskunnan avainammattiryhmä. Ei heitä sen kummemmin tarvii "arvostaa", mutta merkitys pitää tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halvennetaan paljon enemmän kuin minkään muun ammattiryhmän, filippiineiltä jne ollaan tuomassa laumoittain hoitajia halpatyöhön mikä takaa että yhä vähemmin suomalaiset haluavat hoitajiksi, palkka tulee pysymään huonona.
Mutta ihan samahan se on vaikka hoitaja tuo alusastian vaikka pyydät vettä, tosi tapahtuma ruotsalaisesta hoivasairaalasta ja kielitaidottomista hoitajista.
En minä halua mitää ylenpalttista suitsutusta tai ylistämistä. Haluan tehdä työni hyvin ja työpäivän jälkeen, kun pistän työpaikan oven kiinni, ajattelen jo ihan muita asioita. Vaadin samaa kuin ihmiset millä alalla tahansa: Työrauhan, kohtuullisen toimeentulon ja pysyvyyttä niin paljon kuin se tänä päivänä on mahdollista. En vaadi ja halua palvontaa, mutta en myöskään suostu kynnysmatoksi työssä tai sen ulkopuolella, olipahan polkija sitten potilas, omainen, työnantaja, kollega tms. Tehdään työmme hyvin alasta riippumatta ja lopetetaan turha lätinä ja vinkuminen!
Kyse pitääkin olla tehdyn työn arvostamisesta, ei muusta. Erittäin kiusallista ja keinotekoista, kun ihmistä pitäisi alkaa suunnattomasti ammattinsa perusteella glorifioimaan. Tavallinen duunari minäkin oon, parhaani yritän, mutten enempää.
sh
minä hoitajana joudun sietämään myös väkivaltaisia potilaita!
Kuinka moni siivooja, roskakuski, kaupan kassa jne joutuu sitä sietämään? Varmasti tähän törmäävät, mutta he voivat myös soittaa poliisin paikalle ottamaan väkivaltaisen tyypin kiinni.
Minä joudun ottamaan iskut vastaan, koska olenhan hoitaja, minun pitää ymmärtää "sairaita" ihmisiä jne jne jne.
Nimimerkillä moneen kertaan turpaan saanut hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä halua mitää ylenpalttista suitsutusta tai ylistämistä. Haluan tehdä työni hyvin ja työpäivän jälkeen, kun pistän työpaikan oven kiinni, ajattelen jo ihan muita asioita. Vaadin samaa kuin ihmiset millä alalla tahansa: Työrauhan, kohtuullisen toimeentulon ja pysyvyyttä niin paljon kuin se tänä päivänä on mahdollista. En vaadi ja halua palvontaa, mutta en myöskään suostu kynnysmatoksi työssä tai sen ulkopuolella, olipahan polkija sitten potilas, omainen, työnantaja, kollega tms. Tehdään työmme hyvin alasta riippumatta ja lopetetaan turha lätinä ja vinkuminen!
Tuntuu vain siltä, että koskaan ei voi esimerkiksi istua samassa kahvipöydässä hoitoalan ihmisen kanssa ilman, että tämän sädekehää pitää alkaa porukalla hinkkaamaan. Ja auta armias jos näitä ihmisiä osuu kaksi kerrallaan paikalle. Silloin jään jo mieluummin kotiin.
Ap
minä hoitajana joudun sietämään myös väkivaltaisia potilaita! Kuinka moni siivooja, roskakuski, kaupan kassa jne joutuu sitä sietämään? Varmasti tähän törmäävät, mutta he voivat myös soittaa poliisin paikalle ottamaan väkivaltaisen tyypin kiinni. Minä joudun ottamaan iskut vastaan, koska olenhan hoitaja, minun pitää ymmärtää "sairaita" ihmisiä jne jne jne. Nimimerkillä moneen kertaan turpaan saanut hoitaja.
Kannattaisi kokeilla muita ammatteja niin saisi vähän perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä mä olen sitä mieltä, että missään muussa kuin siinä ja poliisin ammatissa ei saa niin paljon paskaa niskaansa asiakkailta kuin näissä kahdessa ammattiryhmässä. Mutta en silti ymmärrä sitä, että jotain sädekehää pitää kiillottaa, työtä se on siinä missä kaikki muukin. Tosin en ymmärrä insinöörien ja muidenkaan akateemisesti koulutettujen yliarvostamista. Ne ovat työtä myös, samoin kuin kaikki muutkin.
enemmän kuin lähikaupan kassan työtä, mutta en silti kaipaa mitään erityistä arvostusta, ihan turhaa sanahelinää, rahaa voisi maksaa niin että se arvostus olisi todellista. Olen nähnyt elämäni aikana aika monenlaisia töitä, nakkiliukuhihnalta esimiestehtäviin ja eniten arvostan nykyistä työtäni, mutta minä aionkin tehdä tätä eläkeikään asti.
lähihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu asiaa. Turhaa nostaa mitään ammattia muiden yläpuolelle, tärkeitä ammatteja on monia, ei hoitsun hommat ole yhtään sen tärkeämpiä kuin monet muutkaan.
Ja sen joka on ottanut turpaansa työssään moneen kertaan, kannattaisi varmasti hiukan tarkastella työtapojaan. Minä en ole hoitajana koskaan reilun kymmenen vuoden työurallani saanut turpaani. Jos potilas on väkivaltainen, kutsutaan vartijat tai poliisit paikalle. Hoitajan ei todellakaan tarvitse sietää väkivaltaa yhtään! Jos asiakas ei halua olla kunnolla eikä puhe auta, ei saa hoitoa, se on niin yksinkertaista. Tai jos on tilanne että hoitoa on potilaan parhaaksi pakko antaa, paikalle kutsuttujen vartijoiden avulla sidotaan potilas kiinni tai annetaan rauhoittavaa lääkettä.
Olen se, joka joutuu ottamaan turpaansa.
Olen kotihoidossa töissä ja esim. iltavuoroissa yksinäni kierrän asiakkaiden luona.
Ei siinä mitkään sitomiset ym. auta eikä voi joka ilta poliisiakaan alkaa kutsumaan paikalle.
Asiakas raivostuu silloin kuin raivostuu, minkäs sille voi. Minä sitten juoksen ovesta ulos karkuun, kun hän tulee paistinpannun kanssa perässä valmiina hakkaamaan.
Asiakas on lähetetty osastolle, jossa häntä ei jakseta ja palautuu aina päivän jälkeen kotiin.
En voi kieltäytyä hoitamasta häntä, vaan lääkkeitä on mentävä viemään vaikka tiedänkin, että turpaan varmaan taas voi jossain vaiheessa tulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, joka joutuu ottamaan turpaansa.
Olen kotihoidossa töissä ja esim. iltavuoroissa yksinäni kierrän asiakkaiden luona.
Ei siinä mitkään sitomiset ym. auta eikä voi joka ilta poliisiakaan alkaa kutsumaan paikalle.
Asiakas raivostuu silloin kuin raivostuu, minkäs sille voi. Minä sitten juoksen ovesta ulos karkuun, kun hän tulee paistinpannun kanssa perässä valmiina hakkaamaan.
Asiakas on lähetetty osastolle, jossa häntä ei jakseta ja palautuu aina päivän jälkeen kotiin.
En voi kieltäytyä hoitamasta häntä, vaan lääkkeitä on mentävä viemään vaikka tiedänkin, että turpaan varmaan taas voi jossain vaiheessa tulla!
voi jo pikkuhiljaa valita työpaikkansa. Vaihda työpaikkaa hyvän sään aikana, ihan totta. Ei ole pakko ottaa turpiin enää päivääkään!
Olen ollut töissä sekä kotihoidossa monessa eri paikkaa että myös vanhainkodeissa.
Joka paikassa on aina joku agressiivinen asiakas/potilas.
Se on helppoa sanoa, että ei sellaista tarvitse kestää, voi kutsua vartijan/poliisin jne.
Mutta minkäs teet, kun usein nämä ihmiset ovat sellaisia, että väkivalta tulee ihan yllättäen.
Esimerkiksi vanhainkodissa ollessani yksin yövuorossa yleensä täysin lauhkea dementoitunut pappa tuli kulman takaa vastaan ja alkoi kuristamaan!
Luojan kiitos hänellä ei voimia enää ollut niin paljoa, että pääsin tilanteesta pois ja toiselle osastolle pyytämään apua.
ylilääkäreihin. Bussikuskeilla yleensä vain on paremmat käytöstvat ja parempi ihmistuntemus.