Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen hajoaminen
18.07.2011 |
Meillä uusperhe-elämää takana yksi vuosi, ja suhde kaatuu aikuisten ristiriitoihin ja puhumattomuuteen. Joo, se on asia erikseen, mutta minua nyt lähinnä kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä, miten toisen aikuisen ja ei-biologisten lasten välinen suhde on säilynyt. Meillä tilanne se, että minulla yksi lapsi, miehellä ei omia eikä yhteisiä, ja nyt on ilmeisesti ero väistämätön. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että mies haluaa "pitää kiinni" lapsesta, ja tulla tapaamaan lasta jne. Vaikka lapsi ja lapseen liittyvät asiat ne ristiriidat on aiheuttanut, ja kuvittelin, että jos ero tulee, ei mies halua kuullakaan koko lapsesta. Nyt kuitenkin haluaa tulla vapaaehtoisesti moikkaamaan jne. Onko kyse siitä, että kuitenkaan ei halua päästää minusta irti, vaan pitää ns jalkaa oven raossa, ei vaan voi miehisenä miehenä, joka ei muutenkaan tunteitaan näytä, sitä suoraan minulle sanoa, vai voiko hän sittenkin olla kiintynyt lapseen, ja haluaa pitää yhteyttä lapsen kanssa? Kokemuksia ja mielipiteitä kuulisin mielelläni, tilanne minulle uusi ja täysin yllättävä, en todellakaan ollut varautunut tällaiseen.
Kommentit (13)
tuskin nyt vuodessa niin läheiseksi tulee. Ja mitä mieltä lapsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa pitää häneen yhteyttä eronkin jälkeen.
se mies olisi halunnut erota jos haluaisi pitää sinusta kiinni. Ei se nyt niin mykkä voi olla. Eikö ole vain hyvä, että pitääkin lapsesta.
koska miehellä ei, kuten jo kirjoitin, ole lapsia ennestään, ja hän oli eronnut jo kauan ennen kuin tapasimme, ja minä olen ollut totaaliyh alusta asti - kaikki ei kestä isyyden tuomaa vastuuta ja miehen siitä on helppo halutessaan luistaa. Näin teki lapsen isä, täysin odottamtta. Sitä ei koskaan tiedä, kenellä napsahtaa päässä - hänelle tämä kävi. Eli yhtään perhettä ei ole aiemmin hajonnut.
Miksi minua kiusaisi? Mitä sillä voittaisi? Pitäisikö nyt siis sanoa, että älä kiusaa, vaan suksi kuuseen? Lapsi kuitenkin kiintynyt isäpuoleen, ja tykkää pitää yhteyttä.
vaivautuu kirjoittamaan omista kokemuksista, niin olisin kiitollinen - muut kommentit jätän omaan arvoonsa. Kiitos! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heidän erotessa tämä mies on pitänyt siihen lapseen hyvät ja läheiset suhteet jo vuosia. Äiti ei tätä ole aina hyväksynyt kylläkään, eli ovat pitäneet joskus yhteyttä ihan salaakin.
sen pitää yhteyttä lapseen mutta älä elättele toiveita miehen suhteen, muuten katkeroidut jos se eräänä päivänä tuleekin katsomaan lasta kihlasormus sormessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni kuulostaa erittäin kivalta, että se ainoa mies/isäsuhde säilyisi. Jos sen vain saisi jotenkin toimimaan.
lapsi on 7 v, eli aloittaa koulun syksyllä, ja on poika. Minustakin olisi kiva, jos suhde säilyisi, edes jonkun aikaa. En vaan tiedä, miten yleistä tämä on, ja minkälaisia ajatuksia se herättää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menossa treffeille, ja miehellä ei kuulemma mitään "säpinää", joten minä se varmaan ensin olisin kihlasormus sormessa. Tosin lapselle en esittelisi ihan helposti uutta, vaikka itse tapailisinkin... ap
että jos ero on tullut lapseen liittyvien asioiden vuoksi eikä mies ilmeisesti ole niin lapsesta ennen välittänyt, että sitten eron jälkeen olisi niin kiinnostunut lapsesta.
Vai olitko ap se joka kyseli täällä aiemmin tilanteesta, jossa miesystävä välillä hermostui turhasta ollessaan kaksin lapsen kanssa ja käsitteli lasta liian kovakouraisesti?
Mutta noin yleensä, osittain omakohtainen osittain aiheeseen liittyvä kommentti... Minun mieheni oli entisessä elämässään suhteessa yh-äitiin, asuivat yhdessä ja näin, mies oli paljon pienten lasten kanssa ja olivat läheisiä. Ero tuli miehen sanojen mukaan naisen ongelmien vuoksi, naisen aloitteesta, ja vielä silloin kun me tapasimme, mies oli jossain yhteyksissä perheeseen lähinnä lapsenvahtina. Sanoi itse että hänellä on ikävä niitä lapsia ja on vähän huolissaan heistä. Hän kysyi minultakin alkuaikana, että olisiko ok jos hän pitäisi vieläkin yhteyttä lapsiin ja jos he joskus kävisivät meillä, samaan tapaan kuin kummilapset tai sukulaisten lapset. Mies kuitenkin luopui ajatuksesta itse.
Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan muuten, olisihan se hyvä että lasten elämässä on tuttuja turvallisia aikuisia mieluummin paljon kuin vähän... Mutta kun exän lapset eivät valitettavasti ole kummilapsia, joiden vanhemmat on ystävänsä vapaaehtoisesti valinneet lapsensa elämään kummiksi, eivätkä sukulaisten lapsia joiden kanssa oltaisiin muutenkin tekemisissä, vaan suhde lapsiin olisi ihan kiinni siitä millä tuulella exä milloinkin on ja mitkä on aikuisten välit keskenään. Pelkäsin että siinä käy niin, että luukut lyödään jossain vaiheessa kiinni kuitenkin, tai huovataan ja soudetaan ees taas, ja se olisi pahempi lapsille kuin kerrasta poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on 7 v, eli aloittaa koulun syksyllä, ja on poika. Minustakin olisi kiva, jos suhde säilyisi, edes jonkun aikaa. En vaan tiedä, miten yleistä tämä on, ja minkälaisia ajatuksia se herättää. ap
jos se on lapsellesi tärkeää, anna heidän pitää yhteyttä, ei sun tarvitse itse olla mukana.
kun takana on kuitenkin jo kahden perheen hajoaminen ennestään?