Sakemannien omistajat HOI :)

tulee oikein hyvin toimeen omien lasten kanssa. Vieraat lapset vähän hermostuttavat, varsinkin jos laumanjohtaja (mies) ei ole paikalla. Meidänkin koira on aika sählä, mutta nopeasti oppii, että jos esim. vahingossa kaataa lapsen, siitä lähtee kova ääni eli kannattaa olla varovainen.

lasten EI pidä antaa tehdä "mitä vaan" koiralle. Ei edes vauvan. Ei eläimiä saa kiusata. Ja lisäksi on riski- jonain päivänä koira voi saada tarpeekseen. Lisäksi koirat monesti hyväksyy pienimmiltä monenlaista, muttei enää isommilta.



Lapselle pitää vauvasta asti opettaa, miten eläimiä kohdellaan. Ja tärkeä juttu on myös se, että koiran täytyy aina saada mennä pois halutessaan, eikä lapsi saa sitä silloin seurata. Tätä aletaan opettaa jo vauvalle.Koiralla täytyy olla siis mahdollisuus poistua ikävästä tilanteesta. Tämä on myös lapsen turvallisuuden vuoksi tärkeää. Kiltinkään koiran kärsivällisyyttä ei pidä tieten tahtoen koetella.



Toisaalta, koiran pitää jonkin verran pikkulapsilta sietää ikäviäkin temppuja, aina ei ehdi kieltää tai mennä väliin,eikä lapsi aina muista/halua olla kiltisti. Jos koira ei mitään siedä, ei sovi lapsiperheeseen.



Ja sitten. Meillä on sakemanni.Tulee oman lapsen kanssa hyvin toimeen ja on kärsivällinen. Kaksivuotias ei aina muista mitä ei saa tehdä ja on ehtiväinen. Koiraa lähtee vaan pois kun lapsi tekee jotain ikävää ( tosin tässäkin voi tulla vahinko- meillä tyttö putosi koiran selästä, kun koiraa ei huvittanut olla poni - enkä ehtinyt nostaa lasta pois). Oman lapsen kanssa tosi kiltti ja luotettava.



Koiraa ja lasta valvotaan aina, niin kauan että lapsella alkaa olla järkeä ja kokoa riittävästi.



Muiden lasten kanssa ok, jos lapset käyttäytyvät normaalisti eivätkä pelkää. Pelkäävät lapset hermostuttavat, lisäksi vähän pyrkii näitä paimentamaan, ei tykkää jos menevät kauas aikuisista tms. Joskus saattaa yrittää komentaa. Koira rentoutuu, kun lapset lakkaavat pelkäämästä ja suhtautuvat itseensä "koiraa ylempinä". Eli pieniä vaikeuksia vieraiden lasten kanssa, valitettavasti niiden, jotka pelkäävät. Enkä pidä koiraa ihan siis luotettavana näiden kanssa, eläin voi olla hermostuneena arvaamaton.



Hyvä keino muuten lasten ja koirien kanssa on antaa lasten antaa ruokaa, jos mahdollista samalla

vähän jotain komentaen. Tekee sekä lapselle että koiralle selväksi sitä, kumpi on ylempänä. Ja mielellään vielä niin, että muksu syö itse eka, sitten antaa. Vauvankin voi antaa "antaa" ruokaa koiralle- laittaa sen nyrkkiin ja yhdessä tiputtaa.

no meillä ainakin koira itse hakeutuu siskon lapsen luokse, ja heittäytyy mahalleen taikka kantaa lelun/luun ja räkii sitä lapselle suustaan, että tämä heittelis sitä, tietenkään lapsi ei sitä heittele vaan minä sen puolesta. Koira poistuu paikalta kun tahtoo olla rauhassa, harvemmin näin käy ja silloin lapsi ei lähde perään konttaan vaan keskittyy muuhun. Mielestäni, jos koira itse hakeutuu lapsen seuraan, silloin se nauttii ja kaipaa lapsen kosketusta, ja tasan tarkkaan tietää mitä on luvassa. Painotan vielä tosiaan minun omistajana olevan aina vieressä, enkä todellakaan anna tyyliin kepillä silmiin tökkiä tms. Koira ei kärsi :) Ja vaikka itse sanonkin, me ollaan onnistuttu saamaan ja kasvattamaan todella tervepäinen koira sakustamme, silti en ole sinisilmäinen, koira on kuitenkin aina eläin, suden jälkeläinen. Mutta en ole koskaan, siis koskaan nähnyt koiramme näyttävän hampaitaan tai murisevan kenellekään/millekään. Kaikki on kavereita, tottakai pienellä sakun varauksella höystettynä :) Siksi loistava perhekoira, ja tämän ovat monet muutkin ihmiset sanoneet.

Ja tarkoitukseni ei ole riitaa haastaa, loukkasi vaan nuo ekat lauseet, ihan kun me ei tiedettäs tuota. Molemmat koirien kanssa lapsuutensa viettäneet. Okei tätähän ei voi ekan kirjoituksen perusteella tietää, mutta silti, ei tarvitse aina ekana päteä :)

oli kyllä ihan ok oman perheen kanssa, mutta naapurista tuli lapsi kylään ja koira lohmaisi lapselta melkein silmän irti päästä, kun oli vieras!



Siinä lähti sakemanni vartiokoiraksi romikselle! Huh!