Voitteko oikeesti kertoa miksi mä olen teidän mielestä ärsyttävä?

Vai möllötätkö vaan ja odotat toisten aloittavan? Oletko suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin nämä toiset? Onko sinulle muuten ystäviä vai välttelevätkö sinua mielestäsi muutkin kuin tämä hiekkisjengi? Onko sinussa jotain erikoista, vaatetus jne? Ihmiset on monesti ennakkoluuloisia ja sisäänpäinlämpeneviä. Toisaalta jotkut naiset voivat olla niin hyviä ystäviä keskenään että jututkin ovat sisäpiirihöpinää eivätkä siksi kiinnitä huomiota ulkopuoliseen. Itseäni on hiekkalaatikkopiireissä ärsyttänyt äiti joka puhui vaan baarireissuistaan, ei kiinnostanut minua. Toinen äiti arvosteli muita ja piti itseään ja omia aatteitaan muita parempina, kolmas puhui kokoajan miehestään ja niin palvovaan sävyyn että yökötti, neljäs taas ei komentanut yhtään lastaan, lapsi kiusasi muita koko puistossa olo ajan joten maku meni siihenkin..

Siis jos puhutaan jostain pihatuttavasta. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa on pakko tehdä yhteistyötä on tietysti eri asia ja silloinkin pitää olla tosi selkeä ja iso vika, josta voi avautua. Pelkkä se, että toinen rasittaa on lähinnä oma ongelma. Kaikki ei vaan innostu kaikista ja jossain hiekiksellä se on ihan hyväksyttävää. Peruskohtelias ja ystävällinen tietysti pitää olla kaikille, jotka edes jotenkin käyttäytyvät.



Meidän on tietysti paha sanoa, miksi seurasi ei nappaa. Ehkä sinä oletkin se parempi/mukavampi/hauskempi ja muut ääliöitä, jotka eivät osaa arvostaa?

Hyviä pohdintoja sinulla, mutta en tiedä, menisikö se kuitenkaan noin.

Esim. tänään mentiin puistoon vähän myöhässä. Siellä oli jo monta äitiä lapsineen. Huusin iloisesti kaikille yhteisesti hyvän huomenen. KUKAAN ei vastannut. Yksi äiti tervehti myöhemmin, kun hänen lapsensa tuli leikkimään minun lapseni viereen.

Aloitan siis kyllä keskusteluja. Myönnän, että puhun paljon omista asioistani, mutta kyselen kyllä myös muilta, jos tajuan, että heillä on jokin ajankohtainen juttu menossa.

Olen suunnilleen samanikäinen kuin muutkin, meidän pihalla on monenikäisiä äitejä.

Komennan lapsiani. Jos toisen lapsi tarvitsee apua, autan häntäkin. Jos naapurin lapsi tekee jotain tosi tyhmää (heittää hiekkaa toisen silmiin tms.), voin _ystävällisesti_ ojentaa myös häntä. Ylipäänsä menen lasten perässä vähän enemmän kuin muut äidit, jotka juttelevat KESKENÄÄN (eivät minun kanssani) vaikka olisi vähän vaarallinenkin leikki menossa.

En ole edes vasta muuttanut tänne, mielestäni näytän ihan normaalilta (farkut ja ulkotakki tänään päällä). Mutta jostain syystä en vain kelpaa.

ap

Vai möllötätkö vaan ja odotat toisten aloittavan? Oletko suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin nämä toiset? Onko sinulle muuten ystäviä vai välttelevätkö sinua mielestäsi muutkin kuin tämä hiekkisjengi? Onko sinussa jotain erikoista, vaatetus jne? Ihmiset on monesti ennakkoluuloisia ja sisäänpäinlämpeneviä. Toisaalta jotkut naiset voivat olla niin hyviä ystäviä keskenään että jututkin ovat sisäpiirihöpinää eivätkä siksi kiinnitä huomiota ulkopuoliseen. Itseäni on hiekkalaatikkopiireissä ärsyttänyt äiti joka puhui vaan baarireissuistaan, ei kiinnostanut minua. Toinen äiti arvosteli muita ja piti itseään ja omia aatteitaan muita parempina, kolmas puhui kokoajan miehestään ja niin palvovaan sävyyn että yökötti, neljäs taas ei komentanut yhtään lastaan, lapsi kiusasi muita koko puistossa olo ajan joten maku meni siihenkin..

Mua ainakin pännii väillä hyvätkin ystävät,jotka pälpättävät vaan omista jutuistaan. Saati sitten,jos joku puolituttu äippä puistossa tulisi päivittelemään asioitaan,joista mulla ei ole harmainta hajua. Entä jos et hokaa heillä olevan mitään juttuja päällä, etkö silloin kysele heiltä mitään, höpöttelet vaan itsestäsi? Se on oikeasti piirre,joka ärsyttää aika moniakin, vaikka se omasta puolesta olisikin ihan hyväntahtoista. Mitä jos kokeilisit jotain small talkia päivän polttavista asioista/uutisista, kyselisit heidän ja lastensa kuulumisia (ei liian tungettelevasti), ehkä jossain vaiheessa alatte huomaamattanne keskustella vähän henkilökohtaisemmistakin asioista ja siten tutustutte koko ajan, ja näin olette vähän enemmän perillä kun alatte kertomaan omista tavallisista jutuistanne.

Auttakaa pliis, olen 38 ja tämä on elämäni tarina.



Olen ollut sinkku enemmän ja vähemmän koko ikäni. Lapsen tein suhteen ulkopuolella. Pisin suhteeni on kestänyt 4 vuotta avoliittoa. Minua on kosittu kahdesti, yök ei. Yleensä seurustelusuhteet jaksavat kiinnostaa minua puolisen vuotta, sitten kyllästyn ja lähden kävelemään.



Nyt olen tavannut oikein mainion miehen, mutta ääh, ei oikeastaan edes kiinnosta. Lupasin lähteä hänen luokseen viikonlopuksi, olen jo nyt ihan tylsistynyt ja harmittaa, että joudun maksamaan 20 euroa bussista hänen luokseen.



Seksistä pidän hurjasti, mutta mikään vakisuhde ei kiinnosta. Mikä minua vaivaa? Sitoutumiskammo?

etten ymmärrä kysellä muiden elämästä. Mulla on tosi huono lähimuisti, ja unohtelen asioita. Vaikka joku siis olisikin maininnut, että niiden pikkuisella on synttärit, niin en muista kysyä, miten ne menivät.



Yleensä kertoilen asioita lapsista ja ne aiheet, joita aloitan, ovat esim. lasten ikäkausiin liittyviä yleisiä juttuja.



ap

Auttakaa pliis, olen 38 ja tämä on elämäni tarina.

Olen ollut sinkku enemmän ja vähemmän koko ikäni. Lapsen tein suhteen ulkopuolella. Pisin suhteeni on kestänyt 4 vuotta avoliittoa. Minua on kosittu kahdesti, yök ei. Yleensä seurustelusuhteet jaksavat kiinnostaa minua puolisen vuotta, sitten kyllästyn ja lähden kävelemään.

Nyt olen tavannut oikein mainion miehen, mutta ääh, ei oikeastaan edes kiinnosta. Lupasin lähteä hänen luokseen viikonlopuksi, olen jo nyt ihan tylsistynyt ja harmittaa, että joudun maksamaan 20 euroa bussista hänen luokseen.

Seksistä pidän hurjasti, mutta mikään vakisuhde ei kiinnosta. Mikä minua vaivaa? Sitoutumiskammo?