Vihaan miestäni, mutta siedän häntä ihan käytännön asioiden vuoksi.

Kuulostaa kovin tutulta...minulla suhde miehen kanssa jonka vaimo ajattelee juuri noin (jo yli 10 vuotta on jatkanut tuota samaa, meidän suhde kestänyt 3v) ja ei suostu eroon. Yksinkertaisesti siksi, että tietää ettei taloudellisesti pärjää ilman miestä ja mies ei voi työnsä takia erota (totta, kuulostaa oudolta mutta näin on ja tässä en viitsi selostaa tarkemmin tilannetta). Helvetillinen tilanne meille kaikille, ja ei, todellakaan en tunne itseäni tässä törkeäksi,vaan se törkymöykky on vaimo joka itsekkäistä syistä roikuu miehessä kiinni...niin säälittävää ja tyhmää ei voi ollakaan, ei minkään näköistä itsekunnioitusta!

Ihan jokaisen etu kuitenkin meillä on, että olemme yhdessä, vaikka miten laskisi plussat ja miinukset, niin näin vain on. Ja ero ei ole KOSKAAN (jos ei nyt puhuta väkivallasta, päihteistä tms.) helppo lapsille. Se näkyy heistä aina jollain tapaa, valitettavan usein pahastikin.

Eihän tämä toki mitään päivänpaistetta minulle ole, mutta olen aikuinen ja kestän sen.

Ei ollut väkivaltaa, eikä päihteitä. Mutta erottiin, ja se näkyy lapsista pelkästään positiivisesti. Iloa ja naurua, koulunkäynti parantunut...

Se että vanhemmat palaa loppuun huonossa suhteessa eikä vanhemmat ole onnellisia näkyy todella lapsissa, ja negatiivisesti.

Miehellä ei ole aavistustakaan haaveistani ja hän jopa vannoo usein rakkauttaan. Niin, ja on meillä ihan normaali seksielämä, koska kuten sanottu, en inhoa miestäni. ap

Miten vastaat kun hän sanoo rakastavansa sinua? Seksielämä itsessään helpottaa ja rentouttaa tilannetta. Mutta kuten yllä sanottu niin lapset helposti vaistoavat viilenneet tunteet ja toistavat sitten samoja virheitä. Kuten mainitsin tutustani niin juuri hänen puoliso on ero perheestä ja on aivan hajalla kun ovat käyneet terapiassa ja yrittäneet vaikka mitä.

ap

Olen eroperheestä itse ja voin sanoa että parasta mitä vanhempani tekivät oli erota. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 15 vuotta, haudattu lapsi, on ollut työttömyyttä ja muuta kakkaa eikä mikään tapa tunnetta, se on sun oma juttu jos et enää rakasta ja toimi parisuhteesi eteen ap vaan jää siihen, ei sillä että se olisi hyvä vaan koska ei uskalla muutosta ja pelkää elämää. Kai te vielä olette kotiäitejä? :) Jos kuvittelette että tollasessa kasvaminen on lapsille hyväksi niin erehdytte ja pahasti. Teillä ei ole alkeellistakaan tarvetta tarjota lapsille aitoja tunteita. Vaikka ette riitele niin lapsi näkee kokoajan miten te toimitte ja käyttäydytte. Haluatteko että lapsenne toistaa tätä samaa omassa suhteessaan? Ja miten kamalaa on että teillä menee vuosia hukkaan tälläsen kanssa. Kun lapset muuttaa pois niin sitten otatte eron ja elätte elämää josta olette haaveilleet? Minusta tollanen on myös itsepetosta: jos vaikka 10 vuotta haaveilee ja sitten vasta tekee niin miten saattaa pettyä siihen odottamaansa?

Tapasin mieheni nelikymppisenä ja olin silloin eronnut ensimmäisestä liitostani. Lapsia meillä kummallakaan ei ollut.

Olen elämässäni tehnyt monia muutoksia ja hypännyt tuntemattomaan. Nyt kasvatan rauhassa lapseni ja katson sitten tilanteen. Silloin olen jo lähellä eläkeikää, hyvä aika muutokselle.

ap

Että joudutte joku kaunis päivä onnettomuuteen jossa päädytte neliraajahalvaukseen tai alavartalo vammautuu niin että kykitte lopun elämäänne pyörätuolissa. Ja silloin ehkä aidosti ymmärrätte mitä elämä on kun jää suhteeseen kiinni. Teitä ei silloin kukaan muu enää ehkä halua ja tarvitsette miehenne joka teillä on nyt hoivaamaan. 16

Kuulostaa kovin tutulta...minulla suhde miehen kanssa jonka vaimo ajattelee juuri noin (jo yli 10 vuotta on jatkanut tuota samaa, meidän suhde kestänyt 3v) ja ei suostu eroon. Yksinkertaisesti siksi, että tietää ettei taloudellisesti pärjää ilman miestä ja mies ei voi työnsä takia erota (totta, kuulostaa oudolta mutta näin on ja tässä en viitsi selostaa tarkemmin tilannetta). Helvetillinen tilanne meille kaikille, ja ei, todellakaan en tunne itseäni tässä törkeäksi,vaan se törkymöykky on vaimo joka itsekkäistä syistä roikuu miehessä kiinni...niin säälittävää ja tyhmää ei voi ollakaan, ei minkään näköistä itsekunnioitusta!

Jonkun papinko kanssa sinulla on suhde? Aika itsekkäiltä vaikutatte sinä ja tämä herrasmiehesikin vaikka vaan vaimoa moitit.

Ei minkäänlaista itsekunnioitusta! Sit täälläkin vielä ihmetellään vaikka Intian järjestettyjä avioliittoja....

Toihan on ihan samaa... "järkisyistä" tai oikeammin ymmärrän paremmin järkiavioliitot köyhissä maissa kun siellä nainen ei todella pärjää yksin

Ja lapset kyllä tietää ja vaistoaa. Ihan karmasevaa luettavaa...

Mikä oli ongelma ap:n tapauksessa? Huomasi että rakkaus oli hiipunut mutta jatkaa, ei eroa. Seksi sujuu, lapset j amies tyytyväisiä. Riitoja perheessä ei ole ole.



Kerran eronneena, riitelyyn, tiedän että lapset kärsiivät jos vanhempien suhde huono. Mutta jos rakkaus hiipuu ei se tarkoita että ystävyys/kaveruus hiipuisi tai suhde muuten olisi huono. Moni ajattelee tunteella, pitää olla huumaa ja rakkautta. Joidenkin kanssa se voiki olla.

Mutta jos joku päättää olla järkisyistä yhdessä, kasvattaa lapsensa eroamatta niin mikä vikana?

Käyväthän ihmiset töissäkin ja harvalle se työ on se rakas asia, jos voisi olla ilmankin.



Itse en aio erota toista kertaa, en halua lapselleni sitä. Aion olla suhteessa, vaikka henkisesi yksin, mutt alapsen kanssa. Ja järjellä ajatellen.



T. Aikuinen, 40 v, jo kerran eronnut ja maailmaa ei niin mustavalkoisesti katseleva

Mikä oli ongelma ap:n tapauksessa? Huomasi että rakkaus oli hiipunut mutta jatkaa, ei eroa. Seksi sujuu, lapset j amies tyytyväisiä. Riitoja perheessä ei ole ole.

Kerran eronneena, riitelyyn, tiedän että lapset kärsiivät jos vanhempien suhde huono. Mutta jos rakkaus hiipuu ei se tarkoita että ystävyys/kaveruus hiipuisi tai suhde muuten olisi huono. Moni ajattelee tunteella, pitää olla huumaa ja rakkautta. Joidenkin kanssa se voiki olla.

Mutta jos joku päättää olla järkisyistä yhdessä, kasvattaa lapsensa eroamatta niin mikä vikana?

Käyväthän ihmiset töissäkin ja harvalle se työ on se rakas asia, jos voisi olla ilmankin.

Itse en aio erota toista kertaa, en halua lapselleni sitä. Aion olla suhteessa, vaikka henkisesi yksin, mutt alapsen kanssa. Ja järjellä ajatellen.

T. Aikuinen, 40 v, jo kerran eronnut ja maailmaa ei niin mustavalkoisesti katseleva

Mikä oli ongelma ap:n tapauksessa? Huomasi että rakkaus oli hiipunut mutta jatkaa, ei eroa. Seksi sujuu, lapset j amies tyytyväisiä. Riitoja perheessä ei ole ole.

Kerran eronneena, riitelyyn, tiedän että lapset kärsiivät jos vanhempien suhde huono. Mutta jos rakkaus hiipuu ei se tarkoita että ystävyys/kaveruus hiipuisi tai suhde muuten olisi huono. Moni ajattelee tunteella, pitää olla huumaa ja rakkautta. Joidenkin kanssa se voiki olla.

Mutta jos joku päättää olla järkisyistä yhdessä, kasvattaa lapsensa eroamatta niin mikä vikana?

Käyväthän ihmiset töissäkin ja harvalle se työ on se rakas asia, jos voisi olla ilmankin.

Itse en aio erota toista kertaa, en halua lapselleni sitä. Aion olla suhteessa, vaikka henkisesi yksin, mutt alapsen kanssa. Ja järjellä ajatellen.

T. Aikuinen, 40 v, jo kerran eronnut ja maailmaa ei niin mustavalkoisesti katseleva

ja itsekkäästi ei tarkoita, ettei lapsia oteta huomioon! Kyllä he tilanteen käsittävät. Paljon paremmin, kun suhteessa kärvistelevä av-mamma luulekaan.



Naiset, eläkää ja nauttikka!!!



Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin. Ja mikä vaikeus se on pitää ihanat ja lämpimät suhteet exään. Siis lasten kannalta ainaskin.

ajan ole onnensa kukkuloilla, niin heti usutetaan eroamaan ja hajottamaan koti ja perhe. Ei ihme, että eroja on niin paljon kun ei yhtään kestetä vastoinkäymisiä. Miksi ap:n pitäisi lähteä, kun kerran lapset ovat onnellisia maaseutukodissaan ja tilanne on ilmeisesti rauhallinen?

ajan ole onnensa kukkuloilla, niin heti usutetaan eroamaan ja hajottamaan koti ja perhe. Ei ihme, että eroja on niin paljon kun ei yhtään kestetä vastoinkäymisiä. Miksi ap:n pitäisi lähteä, kun kerran lapset ovat onnellisia maaseutukodissaan ja tilanne on ilmeisesti rauhallinen?