En jaksa tuota 5v:tä!!!

?

Lääkärissäkin on sanottu, että lapsi on vilkas, mutta ei mitenkään sairas. En tiedä mitä tehdä. Tiukoilla rajoilla saadaan jotain tuloksia ja lahjomalla, mutta silti lapsi on rauhaton.



AP

muista, että kyseessä on LAPSI. Tiedän kaksi lasta, jotka istuivat juhlissa sohvan nurkassa hiljaa, ja molemmat ovat sairaita (lukihäiriö, autismintyylistä aspergeria..) Lapsi oppii aika äkkiä miten äidin saa koneelta tai isän huomion. Meidän aikuisten vaatimukset ovat usein ristiriitaisia lasten luonnollisen kehityksen ristitulessa: liikkuminen, touhuaminen ja tutkiminen on meistä aikuisista ärsyttävän näköistä, mutta lapsen normaalille kehitykselle elinehto! Lapsena luodaan uteliaisuuden ja luovuuden myötä pohja koulunpenkille ja jos nyt tukahdutat sen, osaat varamsti itsekin ennustaa tulevaa; mahdollisia oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia yms.



Eräs psykologi sanoi, että poikien todellisen kouluunmenoiän pitäisi olla 8v., koska vasta tuolloin kykenevät keskittämään tarkkaavuutensa koulun vaatimalla tavalla. Lapsilla, jolla on liian kova ja ehdoton kuri, on usein vaikeuksia itsensä hallinnassa. Rajoja pitää olla, mutta myös sen suhteen, että lapsen pitää saada olla lapsi; myös sen ehdoilla. Joten, minulla on ehdotus: unohtakaa tv/pelit ja huono teollinen ruoka joksikin ajaksi. Ulkoilkaa, touhutkaa yhdessä (kerätkää matoja/muurahaisia) ja ANNA PALJON POSITIIVISTA huomiota kun siihen on aihetta "olitpa reipas kun menit noin nopeasti pesemään hampaasi" ja VÄLTÄ NEGATIIVISEN palautteen antamista. Rauhoita ilta hyvissä ajoin, lukekaa iltasatu ja muutenkin kodin tulisi olla rauhallinen. Muista myös itse pysyä aikuisena, sillä sinä annat mallin joka asiaan: on turha vaatia lapselta pitkää pinnaa jos ei siihen pysty itsekään! Ja voit myös tutkiskella näitä tunteita lastasi kohtaan mitä tunnet: jos ajattelet lapsen olevan ärsyttävä häslääjä, poimit hänen käytöksestään vain kaiken sen, ja jokin ihana ja hurmaava piirre voi jäädä täysin huomiotta! Ota siis ruusunpunaiset lasit lapsesi suhteen päähän vähäksi aikaa, rentoudu itsekin ja huomaat vuorovaikutuksenne muuttuvan positiiviseksi. Tsemppiä ja onnea! Tuo ADHD-puhe tässä aiemmin on aivan hömpötystä; sitä me emme tämän netin perusteella voi tietää ja sen uskoisin jo neuvolassa huomattaneen. ´Sillä jos rupeat näkemään lapsesi viallisena ja ongelmaisena, hänestä tulee sellainen. Väkistenkin. Sinun katseesi on peili josta hän lukee oman arvonsa teidän silmissänne. Ja tilanne on vielä helpompi korjata kuin 15-vuotiaana.



Paljon tsemmpiä ja onnea tulevaan! =) toivottavasti tästä on apua,



terveisin, useamman lapsen äiti itsekin ja alaa lukeva