Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v2kk tulee AINA kerjäämään ruokaa kun minä tai mieheni syödään
17.07.2011 |
vaikka olisi juuri itse syönyt, eli nälkäänsä ei huuda.
Huutaa kuin päätä leikattais ja vaatii saada sitä me syödään. Todella rasittavaa, yhtenäkään aamuna ei saa rauhassa syödä aamupalaa. Olen alkanut syömään aamupalaa korvatulpat korvissa kun en jaksa kuunnella sitä huutoa.
Onks muilla tämmöstä? annatteko pöydästä ruokaa?
Kommentit (73)
samanikäinen tyttö.Tyttö syö meidän kanssamme joka aterian syöttötuolissaan ja hyvin menee ei ole kiukkua esiintynyt,kun ei jää nälkä.Jospa rupeaisitte syömään yhdessä koko perhe:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se ei olisi käytännössä edes mahdollista. Arkipäivä kun sujuu suunnilleen näin:
1) koululaiset heräävät klo 6.30 ja syövät aamupalan
2) taapero herää klo 7.30 ja syö aamupalan, minä syön hänen kanssaan tai heti hänen jälkeensä
3) mies ei syö aamupalaa ollenkaan
4) koululaiset syövät lounaan tietenkin koulussa
5) taapero syö lounaan klo 11. Minä saatan syödä hänen kanssaan, jos olen jo silloin nälkäinen. Yleensä en todellakaan ole, vaan syön vasta kun lapsi on päikkäreillä.
6) koululaiset tulevat kotiin silloin kun pienin nukkuu. He syövät heti välipalaa, koska ovat nälkäisiä. Kello on yleensä noin 13. Minä saatan syödä tähän aikaan lounaan. Jos olen syönyt sen taaperon kanssa, en jaksa vielä välipalaa.
7) taapero herää klo 14-15 ja syö oman välipalansa. Koululaisilla ei ole tällöin nälkä, kuten ei minullakaan.
8) päivällinen on klo 17-18. Tällöin on mahdollisuus syödä yhdessä, paitsi että isä ei ole vielä tullut töistä. Me muut syömme, tosin minä en jaksa kahta lämmintä ateriaa päivässä eli syön yleensä kevyemmin kuin lapset.
9) iltapala on noin 19.30. Senkin syömme usein yhdessä, mutta aikuiset ovat usein pöydässä vain seurana.
Että ei se aina ihan niin simppeliä ole, että jokaikinen perheenjäsen istuu pöytään 5 kertaa päivässä samoilla kellonlyömillä.
kyselin viideltä kaveriltani kenellä on n.1v lapsi ja nähdään monta kertaa viikossa niin ei nekään syö juuri koskaan samaan aikaan, lapsi syötetään ensin ja vanhemmat syövät sitten, mutta ei niiden lapset silti huuda pöydän vieressä että heille pitää antaa myös (paitsi minun lapseni lisäksi yksi poika)
Mutta huomenaamuna syödään puurot sitten yhdessä, mutta nyt kun lapsi kävelee jo paljon, hänellä on nälkä 2h päästä jolloin minulla tuskin on vielä lounaan aika, mutta välipala voidaan sitten vaikka syödä yhdessä ja tietenkin sit iltaruoka kun isikin on kotona.
Ap
ja ruokavaliossa kuuluu syödä 2-4h välein että aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Ap
ja silti mun tarvii syödä 2 - 4 tunnin välein. Muuten mulla on nälkä. Sama päätee lapsiin. Nekin tarvii ruokaa säännöllisesti.
Jos tuollainen normaali ruokarytmi merkitsee sulle jotain ruokavaliota, niin missä tahdissa annat lapsellesi ruokaa? Kahdesti päivässä? Kyllä se sun lapsikin kuule tarvitsee ruokaa 2 - 4 tunnin välein!
klo.7.30 aamupala
11.00 lounas
13.00 välipala
16.30 päivällinen
19.00 iltapala
Näiden lisäksi pisimmillä väleillä voisi syödä hedelmää, marjoja, porkkanaa, kurkkua yms. ja juoda vaikka ihan vettä.
Itse annan omille nälkäisille lapsilleni usein kurkun palan syötäväksi, jos esim. eivät jaksa odottaa ruuan valmistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se lapsi voi syödä sitä samaa kanaa mitä itsellesi valmistat. Sitten keität lapselle lisäksi riisiä tai perunaa. Näin voitte syödä yhdessä samaa ruokaa ja pääset paljon helpommalla ja nopeammin kuin tehdä erikseen ruuat molemmille eri aikaan.
vanhempiensa kanssa. Viisas lapsi teillä.
Ratkaisu on erittäin yksinkertainen kaikki syö yhtä aikaa niin kuin perheissä NORMAALISTI tehdään. Tuon ikäinen syö samaa ruokaa mitä muukin perhe syö.
Puhut lapsesta kuin koirasta otsikon perusteella.
Itseäni ärsyttää että tällä palstalla hyvin moni kirjoittaja olettaa kaikkien muiden elävän samanlaista elämää kuin itse eletään. Ei kaikissa perheissä onnistu ns. ihanne perheen normit, mitkä ne sitten ovatkaan. Omassa perheessäni esim illalliset ovat monesti mieheni työhön liittyviä edustusillallisia, ei niihin oteta mukaan vauvoja tai tenavia. Aamulla, vanhemmilla on juuuri ja juuri aikaa juoda kuppi kahvia, lounaat syödään kaupungille, ulkona ravintoloissa. Olisi tietenkin ihanaa jos voisin istua syömässä samaa paahtoleipäviipaletta kaksivuotiaan tyttäreni kanssa, mutta se nyt ei vaan ole mahdollista tässä elämänvaiheessa. Meillä lapsella on omat säänölliset ruoka-ajat ja lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8:00 aamiainen
11:00 lounas
14:00 välipala
17:00 päivällinen
19:00 iltapala
Sisäinen kellonikin osaa jo nämä ajat, esim. töissä.
ja lapsi tietenkin huutaa nälkäänsä. Ja mitä tekee kiduttajaäiti? Syö tietenkin lapsen edessä korvatulpat korvilla. Kykenisikö ap itse katselemaan tyynenä toisen syömistä, jos itse olisi nälissään. Etenkin jos ap olisi riippuvainen huoltajastaan.
No tässäpä on hyvä malli kaikille, jotka nauttii lapsenkidutuksesta. Eli suomeksi sanottuna: Voi ap:n lapsirukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä perheessä ole koululaisia, joten yhteinen ruokailu ei ole mahdoton vaatimus.
"En saanut syödä rauhassa aamupalaa"
Voi nyyh
Tsemppiä ap:lle elämään
p.s. anna sille lapselle samaa ruokaa mitä itse syöt, ihan siitä pöydästä voit antaa, ei se nyt sentään koira ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään yhdessä aina päivällinen ja usein myös aamupala sekä arkisin että viikonloppuisin. Viikonloppuisin myös välipala on usein yhteinen vanhemilla ja lapsilla.
Lounaan taas annan lapsille ensin ja syön vasta sitten itse samalla kun luen lehden. Se on melkein mun päivän kohokohta. Jos lapset tulee kärkkymään, annan vähän maistaa tai laitan heille samaa ruokaa kuin itselläni pöydälle. Usein syön lounaalla eri ruokaa kuin lapset.
Tottakai lapset tulee mankumaan samaa ruokaa kuin vanhemmilla ja silloin annan aina maistaa paitsi aikuisten ruokaa (olut, limsa). Se on vain hyväksyttävä lapsiperheessä. Itsekin menen kärkkymään mieheltä maistiaisia jos näen, että hän syö jotain tosi hyvän näköistä ruokaa. Ja aina olen saanut maistaa :)
En jaksanut lukea kaikkea, enkä varsinkaan ap.n vastauksia.
En minäkään syö samaan aikaan kuin lapset, enkä edes samaa ruokaa!! Mutta jos tenava haluaa tulla samaan pöytään istumaan minun kanssani, hän siis ei ole nälkäinen vaan kyse on sosiaalisesta yhdessäolosta.
Silloin muksulle voi antaa vaikka pienen palan leipää tai porkkanaa, omenaa, kurkkua tms.
Miksi lapsen ruoka-ajat pitää olla kiveen hakatut, ehdottomat ja joustamattomat? Jos lapsi syö aamupalan puuroineen kaikkineen klo 8, ja sitten napostelee jotain pientä klo 10 isin tai äidin kaverina, klo 12 varmasti jo on nälkä ja voi laittaa kunnon aterian. Päiväunillahan tuon ikäinen on sitten, iltapäivällä voi syödä välipalan ja lapsen päikkäreiden aikana äiti voi syödä ne omat erikoisruokansa jos ei samassa rytmissä millään ole.
Ei se lasta vinoon kasvata, jos aamupaloja tai välipaloja on kaksi, tai iltapan jälkeen haluaa vielä syödä jotain pientä.. Liikkuva, leikkivä, normaalisti syödä lapsi ei siitä liho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyselin viideltä kaveriltani kenellä on n.1v lapsi ja nähdään monta kertaa viikossa niin ei nekään syö juuri koskaan samaan aikaan, lapsi syötetään ensin ja vanhemmat syövät sitten, mutta ei niiden lapset silti huuda pöydän vieressä että heille pitää antaa myös (paitsi minun lapseni lisäksi yksi poika)
Mutta huomenaamuna syödään puurot sitten yhdessä, mutta nyt kun lapsi kävelee jo paljon, hänellä on nälkä 2h päästä jolloin minulla tuskin on vielä lounaan aika, mutta välipala voidaan sitten vaikka syödä yhdessä ja tietenkin sit iltaruoka kun isikin on kotona.Ap
MInulla on neljä lasta ja siihen päälle kaikki kavereitteni lapset aina 80-luvun puolivälistä asti.
Eikä yhdelläkään ole yhtäkään samanlaista lasta kuin minulla. Eikä minunkaan lapseni ole keskenään samanlaisia!
Se tapa, toiminta tai sääntö mikä on hyvä kaverin perheessä ja tämän lapsille, toimii heillä. Se tapa, toiminta tai sääntö mikä sujui ongelmitta minun Kakkoseni kanssa, ei todellakaan toimi tämän kuopuksen suhteen !
Ja niin edelleen.
Edes esikoisen kanssa, kun itse olin parikymppinen, en "jaksanut" mennä "sääntöjen" mukaan tai samalla mallilla kuin kaverit kakaroineen. Menin sen mukaan, mitä ja millainen lapsi oli .
Samaa suosittelen ap.llekin.
Sitähän ap.n lapsi tekee, ja ap laittaa tulpat korviinsa. Sen sijaan että isi leikittäisi tai lapsi saisi leivänkannikan kaverina tms.
"tylyiltä" lapsen kannalta, mutta minä ainakin ymmärrän täysin. Meillä 2v 10kk poika on heräillyt koko ikänsä öisin, ja olemme aika finaalissa. Nousemme vuoroaamuin pojan kanssa, ja nousija toki syö aamupalaa lapsen kanssa, se joka saa nukkua myöhempään syö myöhemmin. Tällöin toinen vanhempi leikkii lapsen kanssa, ja pitää hänet poissa häiritsemästä toisen aamiaisrauhaa.
Joskus käy jopa niin, että nousija herää ennen lasta ja syö rauhassa aamiaisensa yksin (toki on lapsen seurana sitten pöydässä kun lapsi herää).
Myöskin, emme mieheni kanssa syö kuin yhden lämpimän aterian päivittäin, mutta poika tarvitsee toki kaksi (on siis ollut kotihoidossa koko ajan). Lounaaksi syömme useimmiten lapsen kanssa samaa ruokaa, joskus käytännön syistä eri ruokaa, ja joskus, jos aikuiselle ei ole ehtinyt tehdä ruokaa, emme syö lapsen kanssa mitään. Päivällisellä syömme esim. mysliä lapsen syödessä ruokaansa. Välipalaksi syömme samaa ja samaan aikaan.
Eikä ole tullut mieleenkään, että olisimme itsekkäitä vanhempia tai pilanneet lapsen ruokailukasvatuksen tms. Lasta ei tietenkään koskaan jätetä yksin pöytään. Mutta minusta tuo meidän on aika normikäytäntö, ei ole tullut koskaan mieleenkään kyseenalaistaa sitä.
syötiin nyt aamupala yhdessä, syötin ensin lapselle puuron ja sit se haukkaili leipää kun mä söin omani.
Sit lähdettiin puistoon ja kun tultiin lapsi söi lounaan, oli jäänyt eilistä ruokaa, ei puhettakaan, että itse olisin kerennyt samalla syömään kun en ole edes tehnyt vielä omaa ruokaa.
Meni nyt päikkäreille ja alan tekee itelleni sapuskaa.
Jospa ottaisin tavoitteeksi, että aamupala syödään yhdessä ja vaikka iltaruoka..Lounas tuntuu olevan hankala yhdistää jos ei olla aamupäivää kotona, harvoin ollaan!
Etkö tajua syödä YHDESSÄ lapsesi kanssa!!
Meillä syödään aamupalaa, lounasta, välipalaa ja iltapalaa yhdessä. Satunnaisesti myös päivällistä.
vajaa 10kk tyytyväisenä syö omaansa, joskus haluaa multa tai mieheltä maistaa.
mutta nytkin mies heräsi jo 8 tytön kanssa ja itse sain nukkua 10.30 ja sitten kun aloin aamupalaa syömään niin tulee kitisemään lahkeeseen että hänellekin on annettava, mutta en antanut. En halua opettaa siihen, että koko ajan mussutetaan, ruoka-ajat on ruoka-ajat ja välissä ei napostella.
Ap
Hassua että teillä sen tietää yksivuotias, mutteivät vanhemmat...
Alue: Aihe vapaa
"tylyiltä" lapsen kannalta, mutta minä ainakin ymmärrän täysin. Meillä 2v 10kk poika on heräillyt koko ikänsä öisin, ja olemme aika finaalissa. Nousemme vuoroaamuin pojan kanssa, ja nousija toki syö aamupalaa lapsen kanssa, se joka saa nukkua myöhempään syö myöhemmin. Tällöin toinen vanhempi leikkii lapsen kanssa, ja pitää hänet poissa häiritsemästä toisen aamiaisrauhaa.
Joskus käy jopa niin, että nousija herää ennen lasta ja syö rauhassa aamiaisensa yksin (toki on lapsen seurana sitten pöydässä kun lapsi herää).
Myöskin, emme mieheni kanssa syö kuin yhden lämpimän aterian päivittäin, mutta poika tarvitsee toki kaksi (on siis ollut kotihoidossa koko ajan). Lounaaksi syömme useimmiten lapsen kanssa samaa ruokaa, joskus käytännön syistä eri ruokaa, ja joskus, jos aikuiselle ei ole ehtinyt tehdä ruokaa, emme syö lapsen kanssa mitään. Päivällisellä syömme esim. mysliä lapsen syödessä ruokaansa. Välipalaksi syömme samaa ja samaan aikaan.
Eikä ole tullut mieleenkään, että olisimme itsekkäitä vanhempia tai pilanneet lapsen ruokailukasvatuksen tms. Lasta ei tietenkään koskaan jätetä yksin pöytään. Mutta minusta tuo meidän on aika normikäytäntö, ei ole tullut koskaan mieleenkään kyseenalaistaa sitä.