Lue keskustelun säännöt.
Murrosikä on länsimainen keksintö
17.07.2011 |
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/murrosika-on-lansimainen-keksi…
Tutkimus ei tue käsityksiä ikäkriiseistä. Esimerkiksi arabimaissa ja Aasiassa teinit eivät juuri oireile.
Murrosikään kuuluu väistämättä emotionaalinen myllerrys. On suorastaan epänormaalia, jos teini-ikäinen ei koe ahdistusta ja ristiriitoja vanhempiensa kanssa. Näin ainakin populaaripsykologia on opettanut meidät länsimaiset ihmiset ajattelemaan.
Esimerkiksi Sigmund Freudin tytär, psykoanalyytikko Anna Freud esitti jo 1950-luvulla, että murrosiän helposti läpikäyneellä nuorella on huomattavan suuri psykologisten ongelmien riski myöhemmin aikuisena. Myös Hollywood on toistanut stereotypiaa myrskyisästä teini-iästä ainakin Nuoresta kapinallisesta (1955) asti.
Kyselytutkimusten mukaan nämä uskomukset ovat yleisiä opiskelijoiden, vanhempien ja myös terveydenhuollon ammattilaisten joukossa. Siihen nähden onkin yllättävää, kuinka vähän tieteellistä näyttöä teiniahdistuksen luonnollisuudesta on.
Useimpien länsimaisten tutkimusten mukaan vain noin viidennes teineistä käy läpi vaikeita vaiheita, kirjoittaa psykologian professori Scott Lilienfeld yhdessä kolmen muun yhdysvaltalaispsykologin kanssa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan 50 Great Myths of Popular Psychology.
Ahdistus onkin harvinaista
Teini-ikäiset tosin raportoivat mielialan vaihteluita ja äärimmäisiä mielialoja hieman useammin kuin lapset ja aikuiset. Murrosikäiset myös ottavat fyysisiä riskejä useammin kuin muut.
Huomattavan suuri enemmistö murrosikäisistä kuitenkin elää tasapainoisessa suhteessa vanhempiinsa ja ikätovereihinsa.
Ristiriidat vanhempien kanssa koskevat lähinnä niitä nuoria, joilla on varsinainen diagnosoitu mielenterveyden ongelma, kuten masennus tai käytöshäiriö, tai joilla on rikkinäinen perhetausta. Niinpä väite, jonka mukaan teini-iän ahdistus olisi tyypillistä tai jopa väistämätöntä, ei pidä paikkansa, psykologit kirjoittavat. Ongelmat ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö.
Anna Freudin väite siitä, että näennäisesti normaalit teini-ikäiset olisivatkin oikeasti epänormaaleja ja suuressa vaarassa, on osoitettu vääräksi ainakin yhdessä seurantatutkimuksessa. Yli 30 vuotta kestäneen seurannan kuluessa hyvin sopeutuneilla nuorilla miehillä ei myöhemmin ilmennyt mitään erityisiä psykologisia ongelmia tai häiriöitä.
Teiniä kohdellaan kuin lasta
Kulttuureja vertailevat tutkimukset kyseenalaistavat nekin ajatuksen teini-iän henkisten myllerrysten luonnollisuudesta. Esimerkiksi Japanissa ja Kiinassa murrosiästä yleensä selvitään kommelluksitta, Scott Lilienfeld ja kumppanit sanovat. Japanissa 80-90 prosenttia teineistä kuvailee elämäänsä kotona ”hauskaksi” ja ”mukavaksi”.
Tutkimusnäyttöä murrosiän myrskyjen poissaolosta löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta ja suuresta osasta arabimaailmaa. Lisäksi on näyttöä siitä, että lisääntyvä kulttuurinen länsimaistuminen näillä alueilla on yhteydessä murrosikäisten lisääntyneeseen stressiin.
Lilienfeldin mukaan yksi syy murrosiän suhteelliseen ongelmallisuuteen länsimaissa voisi olla se, että toisin kuin useimmissa muissa kulttuureissa, länsimaissa vanhemmat kohtelevat murrosikäistä jälkikasvuaan lapsina, eivätkä kypsyvinä aikuisina, joilla on täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet.
Teinit siis kapinoivat vanhempiensa rajoituksia vastaan ja käyttäytyvät epäsosiaalisesti, koska heidän ei odotetakaan käyttäytyvän vastuullisesti.
Virheelliset käsitykset nuoruuden tunnekuohuista voivat yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan olla haitallisia. Murrosikäisen todellisten huolien mitätöinti tulkitsemalla ne ohimeneväksi vaiheeksi tai normaaliksi tunnemyrskyksi voi johtaa siihen, että todellisissa vaikeuksissa kamppailevat nuoret jäävät vaille sitä psykologista apua, mitä he kipeästi tarvitsisivat.
Kriisitön keski-ikä
Kun 45-vuotias mies ostaa nuoruudenunelmiensa Porschen ja vaihtaa vaimonsa parikymppiseen opiskelijatyttöön, onko kyse ”viidenkympin villityksestä” tai ”keski-iän kriisistä”?
Yhdysvaltalaisten psykologien mukaan ajatus elämän puoliväliin ajoittuvasta vaikeasta elämänvaiheesta löytyy jo 1300-luvulta esimerkiksi Danten Jumalaisesta näytelmästä. Onkin totta, että monet ihmiset pohtivat elämänsä suuntaa, tarkoitusta ja merkitystä 40-60-vuotiaana.
Tutkimusten mukaan ihmiset kuitenkin uudelleenarvioivat elämänpäämääriään ja kokevat kriisejä kaikilla vuosikymmenillään. Lisäksi esimerkiksi sellaisen keski-iän kriisin ”oireen” kuin avioeron todennäköisyys on itse asiassa suurin Yhdysvalloissa viiden ensimmäisen aviovuoden aikana, keskimäärin hieman yli 30-vuotiaana.
Syy siihen, että mies ostaa hienon urheiluauton nelikymppisenä voi siis olla yksinkertaisesti se, että hänellä on tuossa elämänvaiheessa vihdoin varaa kulkupeliin, josta on unelmoinut koko ikänsä.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"että toisin kuin useimmissa muissa kulttuureissa, länsimaissa vanhemmat kohtelevat murrosikäistä jälkikasvuaan lapsina, eivätkä kypsyvinä aikuisina, joilla on täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet."
---------
Tääläkin aika usein pohditaan uskaltaako murkun päästää huvipuistoon...
Murrosiässä tapahtuu runsaasti myös fyysisiä muutoksia, joten en kyllä sanoisi, että murrosikä on länsimainen keksintö. Ehkä murrosikään liittyvät tunnemyrskyt mutta ei koko murrosikä. Vai oletatko, että Aasiassa ja arabimaissa ei fyysisesti tapahdu lapsille mitään ja että he syntyvätkin fyysisesti naisina ja miehinä? Sen lisäksi voisin väittää, että fyysisten muutosten aiheuttama epävarmuus nuoressa saa aikaan emotionaalista myllerrystä. Esim. arabimaissa murrosiän fyysiset piirteet peitetään hyvin tarkkaan eikä niitä näytetä/ne eivät näy julkisesti kenellekään. MOnet muutkin tunteet tukahdutetaan. Ehkä se myllerrys ei näissä maissa ole edes sallittua, koska nyt puhutaan varsin tiukan tapakulttuurin maista.
Joka tapauksessa murrosikä EI ole länsimainen keksintö.
Hänelle ojennettiin kirjanen, siitä miten tulee nyt käyttäytyä, kun olet murkkuikäinen.
Siinä puhuttiin juuri, kuinka tulee ottaa yhteen vanhempien kanssa, kuinka olla vastaan kaikkea jne jne.
Olis tuonkin kirjasen voinut jättää painamatta.
Murrosiässä tapahtuu runsaasti myös fyysisiä muutoksia, joten en kyllä sanoisi, että murrosikä on länsimainen keksintö. Ehkä murrosikään liittyvät tunnemyrskyt mutta ei koko murrosikä.
Koko lapsuus on täynnä fyysisiä muutoksia joten jos nuoruusiän muutoksia kutsutaan murrosiäksi niin sitten yhtä hyvin voitaisiin puhua murrosikänä esim. vauvaikää jne. Kuinka suuresti lapsi muuttuu esim. vauvaikäisenä ihan fyysisesti? Muutos on huima! Karvoja ei toki rupea kasvamaan mutta onko isompi muutos että kainaloissa kasvaa yhtäkkiä karvoja entisen sijaan verrattuna siihen että oppii kävelemään makoilun sijaan?
Muutosten aiheuttamaa epävarmuutta aivan varmasti esiintyy teininä mutta yhtä varmasti samaa muutoksiin liittyvää epävarmuutta esiintyy muulloinkin. Ja se epävarmuus voi liittyä niin fyysiseen muutokseen kuin henkiseenkin.
Joten olen sitä mieltä että koko murrosikä sanana on tosiaan on turha keksintö. Vanhuskin voisi elää murrosikää kun kroppa rappeutuu jne. Eipä silti puhuta laajasti siitä että "kyllä sitä kuusi-seitsemänkymppistä pitää ymmärtää kun hänen karvojensa kasvu rupeaa heikkenemään ja kroppa ei enää toimikaan kuten aikaisemmin".
Kun nuoria kohdellaan ikänsä mukaisesti (ei kiukuttelevina lapsina jotka haluavat vain olla aikuisia vaan pikku hiljaa aikuisuutta lähestyvinä itsenäisinä henkilöinä) ja annetaan heille sekä vapautta että siihen liittyvää vastuuta niin tulos on normaalilapsella hyvä.
Kiitos kun jaoit.