elämänilo kadonnut
Tuntuu todella vaikealta kirjoittaa tätäkään, tottunut vaan työntämään kaiken pahan mielestään pois, kunnes ne taas kasaantuu ja tilanne räjähtää. Tätä huonoa on jatkunut pari vuotta vaihtelevasti hyviäkin hetkiä ollut. Viimeisen puolen vuoden ajan mennyt enemmänkin sumussa enkä tiedä miten tästä pääsisi pois. Ollaan mieheni kanssa molemmat parikymppisiä ja meillä on kaksi pientä lasta. Rahatilanteemme on ahdistavan huono, en voi tehdä 10e ostostakaan etten miettisi sitä kuukauden verran. Miehelläni on luottotiedot menneet ja omanikin ovat taas menossa niiden juuri palauduttua. Jouduimme ottamaan pikavipin emmekä pysty nyt maksamaan sitä pois. Laskuja on aina odottamassa, vaikka vaivoin maksammekin niitä pois. Minua hävettää tilanteemme niin paljon ettei kukaan tiedä siitä (ainakaan miten paha se on). Ystäviä kummallakaan ei oikeastaan enää ole. Ainoa syy miksi edes yritän tätä jaksaa ovat lapseni.. mieheni sen sijaan on jo pitkään puhunut tappavansa itsensä, jos tilanne ei muutu.
En edes tiedä miksi kirjoitan tätä tänne, kai minä toivoisin saavani kerättyä voimia hankkia apua. Tuntuu vain ettei millään ole enää mitään merkitystä ja turha edes yrittää tai haaveilla paremmasta, koska jokin menee kuitenkin pieleen.
Sydäntäni särkee lasteni vuoksi ja itken herkästi. Tiedän, että olemme tehneet paljon huonoja valintoja ja päätöksiä, mutta miten pitkään niistä pitää kärsiä? Eikö asiat voisi jo kääntyä parempaan kohdallamme?
Anteeksi sekava kirjoitukseni.
En vain jaksa enää.
Kommentit (16)
ja kerro ahdingosta. Varaa aika velkaneuvojalle! Sinne voi oll pitkä jono, mutta saatte neuvoja ja hyvässä lykyssä Takuusäätiön lainankin, jolla maksaa laskut pois. Korkojen ja perintätoimistojen ja ulosottojen kierre saadaan pysäytettyä.
Miehesi myös tarvitsee henkistä apua, teille tekisi hyvää päästä pariskuntana juttelemaan vaikka mielenterveystoimistoon psykiatrisen hoitajan kanssa.
Hoitakaa itseänne ja toisianne, että jaksatte olla lastenne kanssa kaikki tulevatkin vuodet ja vuosikymmenet.
Ensimmäiseksi kannattaa tommoset häpeämiset unohtaa täysin. Välillä elämä hiukan potkii päähän mutta jos on asenne kohdallaan ja uskoa riittää niin varmasti selviää.
Ota heti yhteyttä velkaneuvontaan. Soita jo maanantaina. Kaikista pahin on asian pitkittäminen sillä jo pikavipin otto kertoo että taloustilanne on huono.
Ilmeisesti teillä on kuitenkin terveysasiat kunnossa jos talouden aiheuttamaa stressiä lasketa?
Lapsista saa jo paljon iloa ja moni asia on ilmainen josta voi nauttia kuten juuri mainitsemani lapset, miehesi ja vaikka luonto.
Voimia sinulle ja perheellesi! Nauttikaa kesän lämmöstä!
Nykyään sekin hävettää liikaa enkä uskalla puhua asiasta, koska pelkään heidän ajattelevan vain, että oma vikanne. Vaikka tietysti se onkin, mutta häpeä ja epäonnistumisen tunne on liian suuri..
en oikein itsekään tiedä mitä kirjoitan, mutta toivottavasti joku ymmärtäisi
koen hirveän kovaa ulkoista painetta joka asiassa
ap
edes ruokaa ei ole? Onko teistä kumpikaan töissä? Saatteko toimeentulotukea, asumistukea? Hakekaa apua myös seurakunnan diakoniatyöltä, jos kerta kaikkiaan ruoka ja lapsilta vaatteet loppuvat.
Sanoit, että kaikki on omaa syytänne. Kuinka niin? MIhin rahat menevät? Alkoholi, huumeet, pelivelat?
nettotuloista ja pakolliset menot. Aletaan karsia porukalla tai voidaan löytää muita ratkaisuja. Ja laita myös velkojen summa ja niiden tulevat lyhennykset.
ollut tarkoituksena soittaa jonnekin ja pyytää apua. Velkaneuvojaakin olen ajatellut. Jotenkin ne vaan jää sitten, kun niitä ei jaksa käsitellä. Mieheni on sitä mieltä ettei kukaan voi meitä auttaa eikä hän ole siksi halukas edes yrittämään. Hän on sitä mieltä, että vain raha voi korjata tilanteemme. Nyt on taas sellainen olo, että heti maanantaina soitan vaikka perheneuvolaan ainakin aluksi. Pelottaa vaan, että siihen mennessä saan uskoteltua itselleni, että kaikki on ihan hyvin ja työnnän kaikki ikävät asiat mielestäni pois ja kohta se on taas sama edessä. Olen lykännyt tätä jo niin pitkään etten osaa enää tehdä aloitetta asian etenemiseksi. Sen tiedän ettei mieheni tee aloitetta ennen kuin lottovoitto osuu kohdallemme tai jotain vastaavaa. Joten häneltä en saa tukea tähän asiaan, mutta en voi katsella enää toimettomana, kun elämämme lipuu pois..
Nouset pystyy kun haet apua ja mekin tosiaan voidaan varmaan porukalla miettiä sulle täällä lisäkeinoja selviytymiseen! Laita vähän lisätietoja miksi tulonne ja menonne eivät täsmäää.. Onko teillä esim paljon sairaskuluja tms? Työttömyyttä? Voi olla että tilanne on aiheuttanut sinulle masennusta joka tarvittaisiin hoitaa mielialakääkkeillä. Älä yhtään häpeä pyytää sellaisia, minulle ne toivat aiemmin takaisin elämänilon. Nyt olen niistä päässyt, useamman vuoden kyllä söinkin niitä.
terveisin toinen joka yrittää selviytyä
Onko se jokin sellainen ongelma, joka pitää ensin hoitaa kuntoon? Alkoholismi tai huumeet esim?
Itse teen hankalissa puhelinsoitoissa aina niin, että suoraan kalenteroin ne -soita ma aamuna klo 9.00 velkaneuvontaan ja sitten kirjoitan erilliselle lapulla mitä mun tulee hänelle sanoa (ihan ranskalaisilla viivoilla, niin etten unohda mitään enkä rupea vähättelemään asiaani)... Saan siitä itselleni tukea soittaa puhelun ja hoitaa asioita. Suosittelen tätä sinullekin!
ollut tarkoituksena soittaa jonnekin ja pyytää apua. Velkaneuvojaakin olen ajatellut. Jotenkin ne vaan jää sitten, kun niitä ei jaksa käsitellä. Mieheni on sitä mieltä ettei kukaan voi meitä auttaa eikä hän ole siksi halukas edes yrittämään. Hän on sitä mieltä, että vain raha voi korjata tilanteemme. Nyt on taas sellainen olo, että heti maanantaina soitan vaikka perheneuvolaan ainakin aluksi. Pelottaa vaan, että siihen mennessä saan uskoteltua itselleni, että kaikki on ihan hyvin ja työnnän kaikki ikävät asiat mielestäni pois ja kohta se on taas sama edessä. Olen lykännyt tätä jo niin pitkään etten osaa enää tehdä aloitetta asian etenemiseksi. Sen tiedän ettei mieheni tee aloitetta ennen kuin lottovoitto osuu kohdallemme tai jotain vastaavaa. Joten häneltä en saa tukea tähän asiaan, mutta en voi katsella enää toimettomana, kun elämämme lipuu pois..
Olen ihan sataprosenttisen varma, että selviätte. Mekin selvisimme! Jouduin aloittamaan ihan samalla tavalla yksin, kun mies ei uskonut enää mihinkään.
Mutta solmu lähti aukeamaan, kun laskut saatiin järjestykseen, päällekkäisyydet karsittua, korkojen kasvaminen katkaistua. Se vaati vain muutaman puhelun velkaneuvojalta perintätoimistoille.
Laskimme euron tarkkuudella minkä verran voimme kullekin perijälle kuukaudessa lyhentaa ja niin kauan kuin maksoin kaiken säntillisesti, korot pysyivät jäissä. Velkasummia myös kohtuullistettiin sopimuksilla.
Meillä on mennyt reilu vuosi ja rästi ovat nyt kokonaan pois!
itse olen äitiyslomalla, mieheni puhuu aina hakevansa töitä ja riitelemmekin asiasta usein. Hän kuitenkin aina siirtää sitä työnhakua ja sanoo ettei hän kuitenkaan minnekään pääsisi eikä jaksa siis yrittääkään. Miehelläni on peliongelma. Toimeentulotukea emme ole edes hakeneet moneen kuukauteen. Mieheni kyllä voittaa aina välillä useammankin satasen peleistä ja kotiuttaa rahat tilille. Hän ei kuitenkaan osaa lopettaa ajoissa ja heti kun tulee tappiota hän laittaa loputkin menemään. Yleensä kyllä saamme edes yhden tai kaksi laskua maksettua voittorahoista, mutta loppukuun kärsimme pelin tuomista tappioista. Tiedän, että olen ihan helvetin tyhmä, kun en ole saanut tehtyä asialle mitään. Niin, toimeentulotukea emme ole hakeneet, koska tilillä näkyvät voitot laskettaisiin tuloiksi emmekä siis edes saisi mitään vaikka tili onkin jo lähes nollilla siinä vaiheessa. Kelalta saamme asumistukea, lapsilisää, vanhempainpäivärahaa ja kotihoidontukea.
Luultavasti joudun kohta lopettamaan kirjoittamisen, koska mieheni heräsi. Pelkään että hän suuttuu minulle, jos saisi tietää, että tänne kirjoitan vaikka anonyymisti kirjoitankin...
Sinun täytyy ottaa rahatalous hallintaan. Miehen on lopetettava pelaaminen, että saatte toimeentulotukea.
menny elämästä kokonaan maku.
Olen vain ja lapset kiusaa minua.
olen siis yksinhuoltaja.
En välitä oikeen mistään.ainut että laitan ruuat,pesen pyykit,siivoon.
Maksan vuokran ja sähkön mutta muuten en maksa laskuja.ajattelen vaan ett hui hai.
En iloitse mistään.
Ei ihme jos olet masentunut. Onko joku sukulainen joka voisi olla avuksi tai edes kuunnella?