Milloin ihmiselle tulee sielu? Syntymässäkö vai jo ennen sitä?

Sielu on ennen syntymää.

M

Katolinen kirkko opetti keskiajalla, että sielu laskeutuu ihmiseen vasta kun sydän alkaa lyödä, mutta myöhemmin tätä opetusta tarkennettiin, ja nyt katolinen kirkko opettaa että Jumalan luoma sielu on ihmisessä ensihetkestä alkaen.

Einstein taas sanoi uskonnosta ja tieteestä: "Science without religion is lame, religion without science is blind.”

Useimmat sielut on jo luotu kauan sitten. He on taivaassa odottamassa. . Huorin teosta syntynyt luodaan vasta hedelmöityksessä. Muut jo kauan ennen.

Höh. No mikähän sitä sikiöö heiluttelee kohdussa jos ei sielu? Tollo

Mitäs lääketiede sanoo sielusta.... aivan, ei mitään. Koska sitä ei ole olemassa.

Uskontohöpötystä vaan tämäkin, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lääketiede sanoo sielusta.... aivan, ei mitään. Koska sitä ei ole olemassa.

Uskontohöpötystä vaan tämäkin, ei mitään muuta.

Lääketiede hoitaa ruumista

Vierailija kirjoitti:

" Jo äitisi kohdussa minä sinut näin". Uskon, että hedelmöitys on se hetki.

tämä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lääketiede sanoo sielusta.... aivan, ei mitään. Koska sitä ei ole olemassa.

Uskontohöpötystä vaan tämäkin, ei mitään muuta.

Mikset sitten keskustele niistä lääketieteen kysymyksistä jossain Duodekimissä tai Lancet-lehdessä, jos ne kysymykset sinua niin paljon kiinnostavat ?

Miksi ihmeessä tulet tänne meidän kanssa höpöttelemään tälle palstalle ?

Mitä jos on mielisairaus ja kaksi persoonallisuutta yhdessä kehossa. Kummalla on sielu?

Sielu on ennen ruumista, sielu synnyttää kehon kun haluaa kokea ajallisen olemassaolon maan päällä. Todellisessa olemuksessaan sielu on aineeton, syntymätön, kuolematon, mutta jotta se voi kokea tämän olemassaolon asiat, sen on luotava kulkuneuvokseen fyysinen keho.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on mielisairaus ja kaksi persoonallisuutta yhdessä kehossa. Kummalla on sielu?

Ei kummallaakaan ole sielua. Sen sijaan sielulla on nuo kaksi roolia, joita esittää tässä ajallisessa olemassaolossaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaan tuubaa PRÖÖÖÖÖT

Tuoko pitäisi sitten täällä asettaa kaiken yläpuolelle ? Tuo sinun 'tuubauksesi'...

Eipä tuollaista sielua ole missään koskaan nähty tai mitattu, että sikäli sanoisin, että nykyisen tiedon valossa, ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko sielu eri asia kuin itsetietoisuus? Vauvalla ei ole itsetietoisuutta syntyessään valmiina, vaan se oppii erillisyytensä.

On toki eri asia kuin itsetietoisuus. Jos puhutaan itsetietoisuudesta, puhutaan psyyken kehityksestä, ja sehän on täysin luonnollinen asia, siinä missä taas sielu kuuluu "tuonpuoleisiin" ja uskon asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on mielisairaus ja kaksi persoonallisuutta yhdessä kehossa. Kummalla on sielu?

Ei sielu ole mieli eikä persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuollaista sielua ole missään koskaan nähty tai mitattu, että sikäli sanoisin, että nykyisen tiedon valossa, ei milloinkaan.

Ei sitä voi nähdä tai mitata, koska se ei ole aineellinen ja ajallinen asia. Jos jotain omakohtaisesti kiinnostaa, niin oman sielunsa voi kyllä oppia aistimaan, sillä ihmisellä on muutakin kun vain fyysisen maailman aistit, joskin useimmilla nämä hengen aistit on ikään kuin unessa käytön puutteesta.

Sielu on olemassa ennen ruumista, mutta tulee ruumiseen ensimmäisellä hengenvedolla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on mielisairaus ja kaksi persoonallisuutta yhdessä kehossa. Kummalla on sielu?

Mulla on kaksisuuntainen ja koen, että minä olen jossakin masennuksen ja manian välissä. Kaverillani on kaksi persoonallisuutta ja minuus ja sielu on sillä hostilla, eli sillä joka hän oli ennen sairastumistaan. Se toinen on syntynyt suojaamaan hänen psyykettään hänen sairastuessaan vakavasti kun hän ei pystynyt käsittelemään sitä, että hän on luultavasti 23-vuotiaana kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Onko sielu eri asia kuin itsetietoisuus? Vauvalla ei ole itsetietoisuutta syntyessään valmiina, vaan se oppii erillisyytensä.

Tjaa, jos nyt pohdiskella saa, niin minusta tuo itsetietoisuus/erillisyys äidistä on enemmän biologista, fyysistä, ja johtuu aivojen kehityksestä. Itse sielu tai henki tai elämä, miksi sitä nyt voisi kutsuakaan, on jo olemassa ja osana vauvaa.

Luulisin, että todella monesti uudelleensyntynyttä ja vanhaa sielua vähän kyllästyttääkin olla avuttoman vauvan kehossa ja alkaa taas alusta koko homma. Ehkä se liitelee omilla teillään silloin, kun vauva nukkuu - ja hehän nukkuu paljonkin. Ajan mittaan sielu sopeutuu tähän vauva-kehoon ja unohtaa alkuperäisen lähtökotinsa ja suuntautuu tähän elämään vauvana ja ihmisenä.

Näin minä ajattelen asian. Miten muut?

Minä itse asiassa olin jutellut vanhemmilleni kolmivuotiaana, että minulla on toinenkin perhe ja me asuttiin paikassa ja vanhempieni nimet olivat Y ja Z ja mitä he olivat ammateiltaan jne. En kylläkään muista itse tällaista. Voi olla mielikuvitustakin, toki. Äiti ja isä olivat vähän kummissaan, mutta kuittasivat asian höpötyksenä. Mutta miksei tuo voisi olla tottakin? Entä, jos pieni lapsi (tai se sielu hänessä) vielä muistaa edellisen elämän?

Ei uudestisyntymä ole Raamatussakaan kuulemma ihan ennenkuulumaton asia. Ehkä se on retusoitu, koska vaikuttaa liian itäiseltä opilta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on mielisairaus ja kaksi persoonallisuutta yhdessä kehossa. Kummalla on sielu?

Kehossa on yksi sielu. Mielisairaudet johtuvat fyysisestä ruumiista (aivokemiasta), joten enpä usko, että siinä samassa kehossa olisi kahta sielua.

Ja tämä tietysti ihan pohdiskeluna, eihän näistä kukaan tiedä.