Milloin ihmiselle tulee sielu? Syntymässäkö vai jo ennen sitä?
Kommentit (61)
Ei ole mitään ”sielua”. Ihmisen tehokkaat, loogiseen ajatteluun kykenevät aivot ja niiden sähköinen toiminta on se ”sielu”. Sielu käsitteenä on jotain, mikä on keksitty jotta ihmiset saataisiin rimpuilemaan uskonnon otteessa kuvitteellista jumalaa ja hänen kostoaan peläten.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys. Itse törmäsin aiheeseen, kun menin kerran uteliaisuudesta meediolle. Meedio kertoi oma-aloitteisesti, että ”sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo tuonpuoleisessa. Hän saapui nyt tähän paikalle.” Odotin ilmeettömällä mielenkiinnolla jatkoa, sillä en paljastanut mitään meediolle. ”Tämä pieni henki on... poika. Näen Jukka Kuoppamäen laulamassa Stuttgartin festivaaleilla laulua Pieni mies.” Tästä yllätyin, sillä olimme mieheni kanssa tosiaan ajoittaneet vauvan alullepanossa poikaa. Sain tuolloin keskenmenon viikolla 7. Tämän jälkeen tulin raskaaksi ja sain toisen pojan. Hänelle lauloin tätä Kuoppamäen laulua... Ja meedion kertomat asiat todellakin pitivät paikkaansa. Hän ei voinut tietää yhtään mitään etukäteen.
Kyllä se mykisti.
Eli sielu on olemassa jo tuolloin.
Pitikö meediolle varata oikein aika? Ettei vaan katsonut facebookista kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
No kävin ihan vaan uteliaisuudesta, enkä sen koommin ole käynyt. Ei mulla ollut mitään avun tarvetta tai henkistä romahdusta, täysin olen sielun ja ruumiin voimissa ja akateemisesti koulutettukin. Otin kokemuksen tutkijan roolissa. Jätin kaikki ulkoiset merkit pois, joiden perusteella minusta olisi voitu keksiä tarinaa (sormukset, laitoin neutraalit vaatteet jne.). Naaman pidin peruslukemilla ja päätin jo sinne mennessä, että kaikki, mitä minusta voi googlaamalla tietää tai ympäripyöreästi kertoa (horoskooppi-tyypisesti), ei uppoa minuun.
Näköjään se jotakin tietoa jotenkin sai. Aika ihmeellistä sinänsä, en minä osaisi kenellekään kadunmiehelle kertoa tämän yksityisasioista tai mitä lauluja hän on laulellut.
T. Se ylempi, josta järkytyit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Tiede ei tiedä kaikkea juuri sillä hetkellä, mutta kehittyy ja tutkii jatkuvasti kaikkea. Miksi kaikkeen edes pitäisi olla vastaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys. Itse törmäsin aiheeseen, kun menin kerran uteliaisuudesta meediolle. Meedio kertoi oma-aloitteisesti, että ”sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo tuonpuoleisessa. Hän saapui nyt tähän paikalle.” Odotin ilmeettömällä mielenkiinnolla jatkoa, sillä en paljastanut mitään meediolle. ”Tämä pieni henki on... poika. Näen Jukka Kuoppamäen laulamassa Stuttgartin festivaaleilla laulua Pieni mies.” Tästä yllätyin, sillä olimme mieheni kanssa tosiaan ajoittaneet vauvan alullepanossa poikaa. Sain tuolloin keskenmenon viikolla 7. Tämän jälkeen tulin raskaaksi ja sain toisen pojan. Hänelle lauloin tätä Kuoppamäen laulua... Ja meedion kertomat asiat todellakin pitivät paikkaansa. Hän ei voinut tietää yhtään mitään etukäteen.
Kyllä se mykisti.
Eli sielu on olemassa jo tuolloin.
Pitikö meediolle varata oikein aika? Ettei vaan katsonut facebookista kaikkea.
En ole somessa.
t. Meediolla käynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Onko alapeukuttanut siis sitä mieltä, että tiede tietääkin jo kaiken ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys. Itse törmäsin aiheeseen, kun menin kerran uteliaisuudesta meediolle. Meedio kertoi oma-aloitteisesti, että ”sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo tuonpuoleisessa. Hän saapui nyt tähän paikalle.” Odotin ilmeettömällä mielenkiinnolla jatkoa, sillä en paljastanut mitään meediolle. ”Tämä pieni henki on... poika. Näen Jukka Kuoppamäen laulamassa Stuttgartin festivaaleilla laulua Pieni mies.” Tästä yllätyin, sillä olimme mieheni kanssa tosiaan ajoittaneet vauvan alullepanossa poikaa. Sain tuolloin keskenmenon viikolla 7. Tämän jälkeen tulin raskaaksi ja sain toisen pojan. Hänelle lauloin tätä Kuoppamäen laulua... Ja meedion kertomat asiat todellakin pitivät paikkaansa. Hän ei voinut tietää yhtään mitään etukäteen.
Kyllä se mykisti.
Eli sielu on olemassa jo tuolloin.
Pitikö meediolle varata oikein aika? Ettei vaan katsonut facebookista kaikkea.
Meedioita on ollut kauan ennen facebookia. Se että hän näki 3 lasta, joista yksi oli tuo keskenmennyt, ei liity mielestäni sielyukysymykseen mitenkään.
Ja aiemmin heitetty periaate että miessielu muka kehittyisi naissielua aikaisemmin on sellaista satua ettei sitä tarvitse edes kommentoida.
Tuntuu käsittämättömältä, että joku nykypäivänä voi tosissaan uskoa tuollaisiin ikivanhoihin, vieraassa kulttuurissa sepitettyihin tarinoihin.
Se, että tällaiset ihmiset istuvat eduskunnassa päättämässä yhteisistä asioista on pelottavaa.
Uskonto on valtava mahti. Sen avulla on ihmisiä manipuloitu kautta aikojen. Meillä on suuri tarve uskoa johonkin itseämme vahvempaan ja oikeudenmukaiseen. Tämä on jonkinlaista heikkoutta, lapsuutta ja lohdun tarvetta. Olisi liian karua tunnustaa, että ihminen ei ole muurahaista kummempi. Elämme kunnes kuolemme, siinä kaikki.
Sieluun uskojat: oliko Neanderthalin ihmisellä sielu? Vai alkoiko sieluja olla vasta jKr?
Vierailija kirjoitti:
Johannes Kastaja täyttyi Pyhällä Hengellä kun oli Elisabet oli kuudennella kuukaudella raskaana joten ainakin tuolloin Johanneksella oli jo sielu.
Eikö tämä ole vain kiertoilmaus sille, että silloinkin harrastettiin seksiä raskausaikana.
Tuo pyhä henki jolla täyttyi... No se on sitä.mitä seksissä sinne lentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys. Itse törmäsin aiheeseen, kun menin kerran uteliaisuudesta meediolle. Meedio kertoi oma-aloitteisesti, että ”sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo tuonpuoleisessa. Hän saapui nyt tähän paikalle.” Odotin ilmeettömällä mielenkiinnolla jatkoa, sillä en paljastanut mitään meediolle. ”Tämä pieni henki on... poika. Näen Jukka Kuoppamäen laulamassa Stuttgartin festivaaleilla laulua Pieni mies.” Tästä yllätyin, sillä olimme mieheni kanssa tosiaan ajoittaneet vauvan alullepanossa poikaa. Sain tuolloin keskenmenon viikolla 7. Tämän jälkeen tulin raskaaksi ja sain toisen pojan. Hänelle lauloin tätä Kuoppamäen laulua... Ja meedion kertomat asiat todellakin pitivät paikkaansa. Hän ei voinut tietää yhtään mitään etukäteen.
Kyllä se mykisti.
Eli sielu on olemassa jo tuolloin.
Pitikö meediolle varata oikein aika? Ettei vaan katsonut facebookista kaikkea.
Meedioita on ollut kauan ennen facebookia. Se että hän näki 3 lasta, joista yksi oli tuo keskenmennyt, ei liity mielestäni sielyukysymykseen mitenkään.
Ja aiemmin heitetty periaate että miessielu muka kehittyisi naissielua aikaisemmin on sellaista satua ettei sitä tarvitse edes kommentoida.
Tuntuu käsittämättömältä, että joku nykypäivänä voi tosissaan uskoa tuollaisiin ikivanhoihin, vieraassa kulttuurissa sepitettyihin tarinoihin.
Se, että tällaiset ihmiset istuvat eduskunnassa päättämässä yhteisistä asioista on pelottavaa.
Uskonto on valtava mahti. Sen avulla on ihmisiä manipuloitu kautta aikojen. Meillä on suuri tarve uskoa johonkin itseämme vahvempaan ja oikeudenmukaiseen. Tämä on jonkinlaista heikkoutta, lapsuutta ja lohdun tarvetta. Olisi liian karua tunnustaa, että ihminen ei ole muurahaista kummempi. Elämme kunnes kuolemme, siinä kaikki.Sieluun uskojat: oliko Neanderthalin ihmisellä sielu? Vai alkoiko sieluja olla vasta jKr?
Oletan, että sielut kehittyvät kiertäessään ja oppivat joka elämästä jotakin. Ehkä juurikin ensimmäiset sielut oli tuollaisia Neanderthalilaisten sieluja? :-D
Uskovaisten yksi alalaji on ihmiset, jotka hokevat, että kaikki tapahtuu juuri niin kuin on tarkoitettu. Värähdän vastenmielisyydestä aina tuon kuullessani.
Eroni aikoihin elämäni oli riekaleina ja itse olin aivan tuuliajolla yrittäen lähinnä selvitä hengissä ja saada elämän puitteet jotenkin kasaan.... ja, no, jokainen elämässään paljon menettänyt tietää. Silloin tartuin oljenkorsiin. Turvauduin hädissäni kaikenlaisiin ihmisiin.
Silloin törmäsin moneen, jotka jankuttivat juuri tuota "kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi", ja se tuntui oksettavan pahalta ja täydeltä hörhöilyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Onko alapeukuttanut siis sitä mieltä, että tiede tietääkin jo kaiken ?
On loogisesti ristiriitaista peukuttaa noita molempia vaihtoehtoja.
Peukkusi kumosivat nyt toisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Onko alapeukuttanut siis sitä mieltä, että tiede tietääkin jo kaiken ?
Tiede ei ole mikään olento eikä tietävä entiteetti. Se on kooste tietynlaisesta ihmisen keräämästä ja selvittämästä tiedosta ja käsityksistä.
Tieteen tietämisestä puhuminen osoittaa, että puhuja itse ei käsitä edes tieteen olemusta.
Tiede muuttuu ja täydentyy tutkimuksen myötä. Monet seikat ovat kiistanalaisia. Asioita ymmärretään ja kuvataan eri tavoin.
Sen takia kivekset roikkuu kun ne on täynnä sieluja.
Onko sielu eri asia kuin itsetietoisuus? Vauvalla ei ole itsetietoisuutta syntyessään valmiina, vaan se oppii erillisyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, millaisilla asioilla ihmiset vaivaavat itseään, käyvät meedioilla ja pastoreilla hakemassa apua tai "tietoa".
Tiede ei tiedä kaikkea.
Onko alapeukuttanut siis sitä mieltä, että tiede tietääkin jo kaiken ?
Tiede ei ole mikään olento eikä tietävä entiteetti. Se on kooste tietynlaisesta ihmisen keräämästä ja selvittämästä tiedosta ja käsityksistä.
Tieteen tietämisestä puhuminen osoittaa, että puhuja itse ei käsitä edes tieteen olemusta.
Tiede muuttuu ja täydentyy tutkimuksen myötä. Monet seikat ovat kiistanalaisia. Asioita ymmärretään ja kuvataan eri tavoin.
No satun nyt olemaan lukenut ne tieteen määritelmät minäkin (kokeet valvotuissa oloissa, tulosten on oltava toistettavissa voidakseen tulla hyväksytysti todistetuiksi, tieteen loputtomat kiistat jne. ) Tiede kehittyy ja vanhoja teorioita testataan ja ne uudistuvat, toisinaan jopa syrjäytyvät jne.
MUTTA kun tiedemies (tai nainen) makaa joskus kuolinvuoteellaan, niin paljonko hänelle niistä tieteen teorioistaan on hyötyä tai iloa silloin ?
Tarkoitin tuolla sanomisellani yksinkertaisesti vain sitä, että jossain tulee vastaan se ihmistiedon ja tietämyksen raja, jonka toisella puolella olevasta kukaan tieteentekijä tai yliopiston professori ei tiedä yhtään sen enempää, kuin vaikka joku kadunlakaisija kaupungin puhtaanapito-osastolta.
Tämä ei siis tarkoita ,ettenkö suurestikin arvostaisi maailman tiedettä ja tieteentekijöitä. (toki lähinnä vain sen positiivisia, niitä sen ihmiskuntaa jollain tavalla auttaneita ja hyödyttäneitä saavutuksia).
Eikä myöskään sitä että pitäisin sitä jonain 'entiteettinä' tai 'subjektina'
(...eivätkö nuo mainitut käsitteet muuten kuulukin enemmän jonkun filosofian , kuin tieteen puolelle ?)
Mutta sellaisiin kysymyksiin kuin 'mistä me tulemme' ja 'mihin me menemme' tiede (siis esim. kenenkään tiedemiehen , sen enempää kuin -naisenkaan kirjoittama teos ei ainakaan tähän mennessä ole antanut mitään vastausta.
Sen seikan , että ruumiimme matka täällä käy 'kohdusta hautaan' tiedämme kaikki kyllä aivan ilman mitään tiedettäkin.
Mutta entä sen ulkopuolelta, mitä tiedämme sieltä ?
Ero mielikuvituksen ja uskon ( puhumatta siis nyt mistään uskonnoista tässä) välillä on kyllä olemassa.
Mielikuvitus on vain ihmisen tuottamaa fantasiaa, mutta usko sinänsä ei.
Se on ulottuvuus.
Ajatellaanpa esim. japanilaisia.
He ovat kansakunta, jonka tilillä on jo moniakin merkittäviä tieteen edistysaskeleita, mutta heidän ns. hengenelämänsä ilmenee esim. niissä monissa buddhalaisissa temppeleissä jotka sikäläisessä maisemassa näkyvät.
Eivätkä ne koskaan tunnu olevan siellä tyhjinä.
Samoin muuten voisi sanoa juutalaisistakin tiedemiehistä.
Ei esim. Albert Einsteiniakaan tunnettu minään suu vaahdossa riehuvana esim. ateismin puolestapuhujana.
Tämän sanon, vaikken itse kuulukaan mihinkään kirkkoon, tai muuhunkaan seurakuntaan. Uskoni minullakin on silti.
Jos sinulla ei ole, niin samapa se on minulle.
Ehkä ”sielu” on sama kuin henki? Siis elävä tietoisuus.