Lue keskustelun säännöt.
mä en usko et masennus voi parantua.
15.07.2011 |
En ole nähnyt sitä suvussani vielä. Itse myös sairastan masennusta ja ei näy parannusta tai loppua. Ne jotka ihmeellisesti paranee niin on kyllä valheellisesti masentuneita.
Kommentit (15)
olen ollut (omasta mielestäni) nyt pari vuotta terve. 3 vuotta psykoterapiaa, oikea lääkitys, auttavat läheiset (tärkein mies).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä paraneminen vei 5 vuotta ja siihen tarvittiin lääkkeitä ja kolme vuotta terapiaa.
t: parantunut ex-masentunut
että masentuneisuuteen taipuva ihminen on aina vaarassa sairastua uudestaan. Vaikka masennus jäisikin jossain elämänvaiheessa taka-alalle, se voi helposti yllättää.
ei ole lääkkeet kohdallaan :) täällä lääkkeet niin kohdallaan ettei masenna vaikka kuinka yrittäisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikutun ilosta ja surusta ihan pikkuasioista jne. Ja stressaan kaikesta hirveästi.
JOita ei edes kiinnosta lähteä ajattelemaan elämää sen tarkemmin. Minä tätä, minä tota, minä, minä ja minä.
Napsitaan lääkkeitä vuosia ja ajatellaan vaan että tällästä tämä on "kuolemaan saakka". Halveksutaan siis elämää.
Elämä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on paljon ihmisiä yleensä jotka läsöävät ja mähöävät henkisesti samassa paskassa kelluen ja valittaen. Mitään ei voida eikä mikään muutu, koska ei vain haluta eikä viitsitä muuttaa mitään. Samaa paskaa vuodesta toiseen, elämätönta elämää. Ja mikä pahinta, muutkaan eivät saisi elää!
JOita ei edes kiinnosta lähteä ajattelemaan elämää sen tarkemmin. Minä tätä, minä tota, minä, minä ja minä.
Napsitaan lääkkeitä vuosia ja ajatellaan vaan että tällästä tämä on "kuolemaan saakka". Halveksutaan siis elämää.Elämä on!
Psykiatrini sanoi, että tietenkin paranen, koska olen joskus ollut terve. Parantumiseen meni mullakin useampia vuosia.
Toisaalta uskon, jotku voi olla sairaita koko elämän. Sairaalassa tapasin yli 30-vuotiaan masentuneeen, joka oli siellä ties kuinka monetta kertaa. Hän oli sairastunu 12-vuotiaana ja ei sen jälkeen koskaan ole voinut hyvin. Asuminen ja työskentely on tuettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrini sanoi, että tietenkin paranen, koska olen joskus ollut terve. Parantumiseen meni mullakin useampia vuosia.
Toisaalta uskon, jotku voi olla sairaita koko elämän. Sairaalassa tapasin yli 30-vuotiaan masentuneeen, joka oli siellä ties kuinka monetta kertaa. Hän oli sairastunu 12-vuotiaana ja ei sen jälkeen koskaan ole voinut hyvin. Asuminen ja työskentely on tuettuja.
Mitä hemmetin arvokasta elämää tuokaan enään on?
itselläni kokemus joskus 30v sairastuneesta joka nykyään 60v ja sairastaa edelleen.
Mitä hemmetin elämää on sairastaa yli 30v? Syöpäsairaat pääsee sentään pois. Mutta masentunut ei! Mikä Jumalan kosto masennus on? Minulle sanottiin ettei se johdu itsestä siis sairaus.
ap
Se on ihan itsestä kiinni. Jos vähääkään välittää muistakin ihmisistä kuin itsestään, tekee kaikkensa parantuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin hänet oli tuotu sairaalaan suoraan metsästä, missä oli viettäny viimeiset kolme päivää harhailemassa. Sääliksi kyllä kävi, kun oli jo sairastunu lapsena.
Psykiatrini sanoi, että tietenkin paranen, koska olen joskus ollut terve. Parantumiseen meni mullakin useampia vuosia.
Toisaalta uskon, jotku voi olla sairaita koko elämän. Sairaalassa tapasin yli 30-vuotiaan masentuneeen, joka oli siellä ties kuinka monetta kertaa. Hän oli sairastunu 12-vuotiaana ja ei sen jälkeen koskaan ole voinut hyvin. Asuminen ja työskentely on tuettuja.
Mitä hemmetin arvokasta elämää tuokaan enään on?
itselläni kokemus joskus 30v sairastuneesta joka nykyään 60v ja sairastaa edelleen.
Mitä hemmetin elämää on sairastaa yli 30v? Syöpäsairaat pääsee sentään pois. Mutta masentunut ei! Mikä Jumalan kosto masennus on? Minulle sanottiin ettei se johdu itsestä siis sairaus.
ap
alkaa nähdä iloa elämässä vähitellen. Pitkähkö prosessi joillekin ja vaatii voimia kerätä itsensä uudelleen. Terapia ja lääkkeet ja tarpeeksi aikaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko se, jos siitä paranee, sitten osoitus että masennus on ollut valheellista?
Itse yritin viiltää ranteeni auki, tosin tiesin etten siinä onnistu kun olen niin kipuherkkä, sain vain pieniä viiltoja ranteisiin, mutta pakko oli jotain tehdä, kun oli niin kamala olo. Huomion vuoksi en sitä tehnyt, koska salasin sen kaikilta. Makasin päiväkausia sängyssä haaveillen eri tavoista kuolla, toivoin että sattuisi onnettomuus tms, koska itse en pystyisi itseäni tappaamaan. Sitten sain lapsen ja pääsin eroon pahimmasta, minulla oli tarkat rutiinit, joiden avulla sain arjen toimimaan, elämä tuntui olevan ihan ok, vaikka onnellinen en ollut, mutta en edes tajunnut sitä, en edes muistanut, millaista on onnellinen = normaali elämä. Näin kului vuosia, kunnes tuli ero ja yht'äkkiä vain tajusin, että minä taidankin olla ollut masenutnut vuosia. Menin lääkäriin, sain lääkettä, kävin psykologilla. Olo parani, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua huomasin masennuksen kadonneen, osasin nauttia pienistä hetkistä elämässä, tulevaisuus tuntui hyvältä. Muutaman kerran masennus on yrittänyt hiipiä takaisin, mutta olen huomannut sen ja tehnyt asialle heti jotain (kerran hakenut lääkettä, yleensä on riittänyt asian tunnitstaminen ja siitä ääneen puhuminen jne).
Mutta ehkä en sittenkään ollut masentunut, elämämän oli muutan vaan perseestä ja nyt se on hyvin. Sama mies minulla kyllä on kuin silloin, emme sitten eronneetkaan, kun saimme ongelmat selvitettyä....
Puhun omasta kokemuksesta ja ihan oikea masennus oli.