Mun on hirvittävän vaikea jaksaa mieheni kanssa

Hän on sellainen "kiltti perusduunari" ja meillä on kaksi pientä lasta. Hän on lapsille herttainen ja lässyttävä, jopa paljon keskivertoa enemmän, ulkoiluttaa ja leikittää. Mutta hän on myös lyhytpinnainen, eikä oikein osaa kasvatusasioita. Olen jutellut paljon miten esim uhmaikäisen kanssa olla, mutta mies ei saa mitään rajoja ja kuria ja sitten lopulta joko vaan huokailee tai raivostuu ja kiroilee. Hän pyytää minua avukseen kieltämään lasta, olen selittänyt että se on tosi väärin koska sitten lapsi ei pidä isää auktoriteettina, ei aina tarvita äitiä. Ei mene perille miehelle. Esim tänään lapsi maalasi pöytään ja mies huusi mulle että "tuu nyt sinäkin sieltä sanomaan että näin ei tehdä!" - minä olin vauvaa pukemassa kodinhoitohuoneessa. Minusta tällainen on noloa, noin pienestä asiasta kuitenkin kyse! Uhmis totteleekin minua, mutta isäänsä tosi heikosti.



Minulle mies on suuttuneena sanonut että olen lehmä tai ämmä. Näitä minun on erityisen vaikea hyväksyä, ja huomaan että katson miestä jotenkin alaspäin mm. näistä syistä. Minun elinpiiriini moinen kielenkäyttö ei ole koskaan ennen kuulunut, ja sen olen tehnyt miehelle selväksi. On luvannut ettei sano niin ja että tuollainen puhe on törkeää, mutta myös todennut että "suuttuneena sitä tulee sanottua ja mä oon mä enkä mahda mitään sille mikä tyyli itsellä on".



Mitä te olette mieltä, miten isoista asioista tässä on kyse? Mä olen tällä hetkellä jotenkin niin väsynyt mieheen, kun lapset vaativat paljon ja tuntuu että mies monesti yksi lapsi toisten joukossa ja minä ainoa auktriteetti talossa.