Lapsi ei suostu etälapseksi!

Onhan se tosi raskasta.

Meillä 12 v:llä vähän samanlaiset meiningit. Ennen olisi halunnut kulkea vaikka ihan itse koko matkan isällensä (asutaan pk-seudulla eri kaupungeissa), ja nyt isän pitäis "prinsessa" hakea suurinpiirtein kotiovelta, että viitsii lähteä.

Eihän ole lapsen vika, että vanhemmat eivät asu yhdessä. Tosi raskasta olla koko ajan menossa johonkin suuntaan.

Meillä 12 v:llä vähän samanlaiset meiningit. Ennen olisi halunnut kulkea vaikka ihan itse koko matkan isällensä (asutaan pk-seudulla eri kaupungeissa), ja nyt isän pitäis "prinsessa" hakea suurinpiirtein kotiovelta, että viitsii lähteä.

Miksei lapsen tunteita osata ajatella näissä erokiemuroissa?

Miltä itsestänne tuntuisi ainainen reissaaminen? Pakkaaminen, purkaminen, uusi huone, uusi sänky, taas takaisin. Rasittavalta!

Onko ap sinulle joku ongelma se, että exäsi tulisi teille tapaamaan lastaan? Siltähän tuo kuulostaa.

Voi että käy sääliksi nuo matkalaukkulapset, joita kuskataan vuosikausia kodista toiseen.

Ei tuon ikäistä teiniä edes enää voi pakottaa.

Ajattele lastasi ap. älä itseäsi? Oletko itse kokenut tuossa iässä samaa? Suostuisitko tuollaiseen?



Itse olen ydinperheen kasvatti ja voin hyvin kuvitella, etten tahtoisi olla mikään matkalaukku lapsi, joka lähetetään paikasta toiseen, jotta vanhempi saa vähän lomaa tms??



Kamala ajatuskin! Pienempi sitä ei vielä tajua, mutta tuossa iässä tajuaa!

Kysy, jos sopisi, että pitää lomaa ja asuu vain sun luona vaikka kuukauden, ja sitten katsotte uudestaan jos jatkaisi entistä tyyliä.

Minäkin antaisin lomaa reissaamisesta, kahden kodin väliä on raskas kulkea. MIeti omalle kohdallesi! ei sitä jaksa aikuisetkaan lopun ikää, miksi lapsen pitäisi?

Nyt alkaa kaveritkin olla jo tärkeitä.



Kukin tavallaan, joillekin sopii että exä tulee kylään ja tapaa lasta lapsen omassa kodissa, mutta lapsi isää voi mennä tapaamaan vaikka joka toinen vkl, jos tuo alkaa nykyisestä miehestäsi ja sinusta tuntua hankalalta. Tapaamiset voivat olla myös jossain muualla, eli isä ja lapsi tapaavat vaikkapa harrastuksen merkeissä tai käyvät kaupungilla vaateostoksilla tai hesessä syömässä tms. Kunhan ovat hetken yhdessä jossain.



Tätä voi tehdä vaikka koko seuraavan kouluvuoden. Ja katsoa sitten sen jälkeen uudelleen millä tavalla tapaamiset ja yhteydenpito hoituvat.

Olen vastaajana normi perheäiti, eli kerron tässä omia ajatuksiani.



Ymmärrän että tilanne "rasittaa" monella tavalla. Uskon että kokemus on ollut tytöllekin kova ja aivan varmasti jatkuva pakkaaminen ja reissaminen, kahden kodin väliä kulkeminen, on raskasta. Oli välimatka kuinka pieni tahansa. Hän ei pääse asettumaan kunnolla, kertaakaan, vaan aina mennään taas. Eli juurien luominen, asettuminen, rauhoittuminen, perustan luominen jää vajaaksi.



Ahdistaako sinua ajatus, että entinen aviopuolisosi tulisi teidän kotiinne? Mitä jos tyttö ja isä tapaisivat vaikkapa teidän lähellä harrastuksen / syömisen merkeissä? Käsittääkseni teillä on luottamuksellinen suhde entisen miehesi kanssa ja tämä voisi onnistua?



Voisi olla ihan hyväkin tulla aikuistekin vastaan tässä asiassa. Tytöllänne lienee murrosikä, tai se on tulossa, ja tietoisuus omasta tahdosta kasvaa oikein voimakkaasti. Se ei välttämättä ole huono asia.



On hyvästä saada tulla kuulluksi ja tuoda esiin tuntemuksiaan ja ajatuksiaan rakastavassa, huolehtivassa ympäristössä, turvallisesti. Ihan meidän jokaisen.



Halauksia ja tsemppiä!

itse vaihtamaan kotia joka viikko ja asumaan eri sukulaisten ja näiden parien luona?

Meillä 12 v:llä vähän samanlaiset meiningit. Ennen olisi halunnut kulkea vaikka ihan itse koko matkan isällensä (asutaan pk-seudulla eri kaupungeissa), ja nyt isän pitäis "prinsessa" hakea suurinpiirtein kotiovelta, että viitsii lähteä.

Miksei lapsen tunteita osata ajatella näissä erokiemuroissa? Miltä itsestänne tuntuisi ainainen reissaaminen? Pakkaaminen, purkaminen, uusi huone, uusi sänky, taas takaisin. Rasittavalta! Onko ap sinulle joku ongelma se, että exäsi tulisi teille tapaamaan lastaan? Siltähän tuo kuulostaa. Voi että käy sääliksi nuo matkalaukkulapset, joita kuskataan vuosikausia kodista toiseen.

en usko, että isä tulisi käymään joka viikonloppu tms. Olen yrittänyt, että olisivat syksyllä koulun jälkeen yhdessä (isä hakisi koulusta ja veisi harrastukseen) että tulisi sitä "normaalia" yhdessäoloa, mutta isän aikataulut eivät sovi kovin usein vuorotyön takia.

Ymmärrän sen, että lapsi on väsynyt reissaamiseen ja ehkä hieman jopa helpottunut, että haluaa sen loppuvan. Sitä ei saa sanoa ääneen, sillä silloinhan riistän lapselta isän.

Erosimme miehen kanssa lähes sopuisasti 5 vuotta sitten. Tyttö oli silloin 8v. Tapaamiset sovittiin ja kaikki meni hyvin, tyttö reissasi välillä kahden kodin väliä viikottain ja välillä oli (harrastustensa takia) vain joka toinen viikonloppu isällä.

Isä meni uusiin naimisiin 3 vuotta sitten, minulla on miesystävä, joka asuu muualla, mutta on paljon kanssamme.

Nyt tyttö ilmoitti, että hän ei aio enää reissata isän luona vaan isä saa luvan tulla häntä katsomaan meille. Kuulemma etälapsuus loppui tähän, hän on väsynyt pakkaamaan ja purkamaan.

Mitä tehdä? Etäisyyttä kodeilla ei ole kuin 20 km. Uusia sisaruksia kumpaankaan kotiin ei ole tulossa eli siitä ei voi olla kyse.

Pitääkö pakottaa vai hyväksyä?

Harvinaisen fiksu tyttö sulla. Hän pukee sanoiksi sen mitä tuntee eli matkalaukkuelämä vie voimat.

Meillä pienemmän, välillä isommankin, lapsen isän luo meno on ollut hankalaa. Tilanne vain paheni ja paheni, ja viimein oltiin siinä pisteessä, että lapsi (silloin n. 5v) huusi suoraa huutoa, kun olisi pitänyt lähteä isän luo.



Otin yhteyttä lastenvalvojaan ja kysyin neuvoa, mitä siinä tilanteessa tulisi tehdä. Hänen neuvo oli ettei missään nimessä pidä lasta pakottaa. Jos pakotetaan, edessä voi olla todellinen pattitilanne.



Tätä mieltä olin itsekkin, enkä halunnutkaan lasta pakottaa. Ex vaan oli sitä mieltä että noin pieni ei voi itse päättää asioistaan. No, onneksi lastenvalvoja oli tuota mieltä ja kerroin terveiset myös exälle.



Sen jälkeen on mennyt vuosia vaihtelevalla menestyksellä. Koskaan ei pienemmän osalta nuo vierailut ole sujuneet sopimuksen mukaan, ainakaan kovin montaa viikkoa yhteen menoon.



Mutta itse olen ajatellut asian niin, etten kumpaakaan pakota. Totta hemmetissä on ollut miljoona hetkeä, kun oon kaivannut edes muutaman tunnin omaa aikaa. Mutta parempi näin, kun että lapset pakotettaisiin.

..eli kiertolasien elämästä. Vanhemmat kiertoon! Tietävätpä sitten, miltä se tuntuu lapsesta!

6 vuotta rakkaan ihmisen takia joka vkonloppu. Se oli todella väsyttävää ja onneksi loppui.

Ei voi kuin ihmetellä tätä, että lapsi on laitettu reissaamaan viikonloppuisin. Miksi ei velvoiteta vanhempia matkustamaan, hehän ne eronneet ovat. Järjestäkööt asian. Vähintä mitä äiti tai isä voi tehdä on viedä ja antaa luvan olla menemättä.

mutta siihen on kaikenmaailman uhkasakkoja ja huolto-oikeudenkäynneillä uhkailun mahdollisuuksia etällä, kun lpasi pienempi

6 vuotta rakkaan ihmisen takia joka vkonloppu. Se oli todella väsyttävää ja onneksi loppui.

Ei voi kuin ihmetellä tätä, että lapsi on laitettu reissaamaan viikonloppuisin. Miksi ei velvoiteta vanhempia matkustamaan, hehän ne eronneet ovat. Järjestäkööt asian. Vähintä mitä äiti tai isä voi tehdä on viedä ja antaa luvan olla menemättä.

tuollainen voi olla aikuisellekin burnout-asia, niin mitä se mahtaa tehä lapselle, jonka psyyke ja persoona ovat vasta kehittymässä?

Lapset uhrataan vanhempien mielitekojen alttarille.

12-vuotias voi itse päättää, ja häntä pitääkin kuulla. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kysyttäessä lapset itse valitsevat nimenomaan vuoroviikkoasumisen. Ne teinitkin.

Itse olen ydinperheen kasvatti ja voin hyvin kuvitella, etten tahtoisi olla mikään matkalaukku lapsi, joka lähetetään paikasta toiseen, jotta vanhempi saa vähän lomaa tms??

Onhan se tietysti surullista, että lapsi joutuu reissaamaan kahden kodin välillä, mutta pointti ei todellakaan ole se, että vanhemmat saisi välillä jotain omaa lomaa, vaan se, että lapsi saa tavata molempia vanhempiaan!

Miksi ei velvoiteta vanhempia matkustamaan, hehän ne eronneet ovat. Järjestäkööt asian.