Kannattaako valmistua äkkiä vai rauhassa (kolmen pikkulapsen äiti kysyy)?
Eli tilanteeni on, että minulla olisi koulusta vielä jäljellä opintoja 54-61 opintopisteen verran. Meillä on 3 lasta: 2½v, 1½v ja 5kk ja kotiin palkkaamme hoitajan nyt elokuusta.
Olisikohan parasta valmistua jo puolen vuoden päästä (pitäisi suorittaa siihen mennessä 54op) ja päästä töihin jo tammikuussa (olisi parempi taloudellinen tilanne perheellä ja opinnot pois alta)? Tässä tilanteessa en ehkä saisi niin hyviä arvosanoja ja 2 kurssia mitä haluaisin käydä jäisi käymättä.
VAI
Olisiko parempi valmistua keväällä ja suorittaa 61op siihen mennessä? Silloin saisin käytyä kaikki kurssit mitkä haluaisin ja ehkä paremmilla arvosanoilla. Saisin annettua myös enemmän aikaa perheelle ja ei olisi riskiä palaa loppuun. Tosin keväällä joudumme elämään säästöillä ja toisaalta tuntuu hassulta opiskella vielä keväällä jos on mahdollista saada opinnot päätökseen aiemmin, mutta toki se vaatisi ponnistuksia koko perheeltä.
Mietin myös sellaisia asioita, että mahdollinen työnantaja voisi arvostaa nopeaa valmistumista (tosin yritys minne teen gradua haluaisi mieluummin että tekisin tutkimusta heille pidempään eli kevääseen että saisivat perusteellisemman työn), mutta taas toisaalta asiat voisivat jäädä paremmin mieleeni jos pystyn ajan kanssa opiskelemaan.
Olen jo tänä vuonna 26v joten sitäkin pitäisi miettiä, että mitä tuleva työnantaja ajattelee kun on vielä näin myöhään opiskelemassa. Toisaalta onko puolella vuodella sinne tänne nyt niin merkitystä? Tämä on toinen ammatti johon opiskelen ja se, että valmistuisin vasta vuoden päästä on itseasiassa alkuperäinen suunnitelma ja opintosuunnitelman mukainen. Sain vain päähäsi, josko voisi valmistua jo aiemmin opettajien kehotuksesta.
Täähän on vähän kuin oisin päiväkirjaa kirjotellu ;) En oikein osaa itse päättää mitä tekisin. Kumman tien te valitsisitte minun sijassani?
Kommentit (14)
Minulla venähtivät opinnot todella pitkiksi ja nolottaa, vaikkei syy ollut minussa. Kukaan työnantaja ei ole kysynyt opintojen kestoa tai aloitusvuotta, ainoastaan valmistumisvuosi on kysytty joka kerta. Arvosanoista tai lopputyön arvioinnista ei myöskään ole kyselty. Eniten arvostetaan työkokemusta, eli jokainen harjoittelupätkäkin on työnantajan silmissä isompi plussa, kuin rivi täydellisiä tenttituloksia.
Itse opiskelisin valmiiksi niin pian kuin mahdollista ja ottaisin paperit ulos. Ei tarvitse miettiä opintojen roikkumista ja jos alunperin valitsee tehokkaamman tien, jää vielä varaa löysäillä jos elämäntilanne sellaiselta tuntuu. Jos valitsee löysäilyn ja sitten tuleekin vielä lisäviivytyksiä, tulee ihan turhaan stressiä opintojen venymisestä. Palkka, taloudellinen tilanne, työtilanne jne. paranevat valmistumisen myötä, joten tähtää ihmeessä siihen, jos vain mahdollista.
On ihan totta mitä kirjoitat. Entä jos tämä yritys jolle teen gradua voisi olla mahdollisesti tuleva työpaikkani? He kun haluaisivat että jatkaisin graduani vielä keväällä...
Sitten vielä semmoinen puoli, että jos valmistuisin puolen vuoden sisään niin perheellämme olisi ehkä mahdollisuus lähteä töihin vähäksi aikaa ulkoimaillekin... Tai no miksipäs ei sitten keväälläkin... Hmm..
On ihan totta mitä kirjoitat. Entä jos tämä yritys jolle teen gradua voisi olla mahdollisesti tuleva työpaikkani? He kun haluaisivat että jatkaisin graduani vielä keväällä...
Jossittelun takia ei kuitenkaan kannata turhaan viivästyttää opintoja. Tee gradusi omalla tahdillasi, mutta anna yritykselle tiedoksi, että olisit erittäin kiinnostunut työpaikasta. Jos olet hyvä tyyppi ja saatavilla, sinut kyllä palkataan.
gradutoimeksiantajan toiveen mukaan, jos heiltä olisi sitten valmistumisen jälkeen töitä tiedossa ja paikka olisi hyvän oloinen.
Lisäksi lapsesi ovat niin pieniä, että on suuri vaara palaa loppuun jos alkaa kaahata vaan hulluna eteenpäin. Voihan olla, että hoitajan kanssa ei sujukaan, hoitaja vaikka sairastelee tms. ja silloin äärimmilleen vedetyt systeemit kaatuu taatusti.
Mie kannattaisin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Lukuvuosi aikaa tehdä 61 opintopistettä kuulostaa sekin jo riittävän vaativalta, ottaen huomioon että siulla on muutakin elämää kuin opiskelu :)
Ja eihän siulla ole ikääkään juuri mittään, nimimerkillä juuri graduaan tekevä 26-vuotias, jolla ei edes ole lapsia :)
Onko Porvoossa yliopisto? Vai onko se vain ammattikorkeakoulu?
eli mielestäni et valmistu liian vanhana.
sillä olisi jo merkitystä, ainakin jos sinulla ei ole työkokemusta.
jos työnantaja gradun tilaaja, tekisin hänen aikataulun mukaan ja sopisin, että seuraavan kesän jälkeen aloittaisin töissä kokopäiväisesti, sitä ennen esim satunnaisesti. eli tekisin kurssit loppuun kevääseen ja valmistuminen tiedekunnan hidasteluen jälkeen oletettavasti syksyllä.
ja toki gradutoimiksiantajaa kannattaa kuunnella.
Asioiden sisäistämiseen ja perheellekin kannattaa varata aikaa.
Minulla itselläni pelkkä gradun hyväksyntä vei melkein puoli vuotta. Ei onneksi ole tapana, mutta oli huonoa tuuria.
Jostakin syystä ohjaaja ei käynytkään tarkastajaksi, minkä vuoksi gradu ei ehtinyt tiedekunnan kokoukseen. Sitten yksi koukous peruttiin ja yhdestä se vain unohtui, joten lopulta graduni ehti olla valmiina lähes puoli vuotta ennen kuin sain paperit käteen. Onneksi minulla oli jo työpaikka.
Mutta joo, ei puoli vuotta tunnu valmistumisessa paljon missään (ja mutkia siis voi aina tulla itsestäsi tai muista johtuen). Etkä ole yhtään vanha kolmen lapsen maisteriäiti.
:) Nyt sai uusia näkökulmia asiaan... Tässä on sellainenkin puoli, että kun päätin muutama viikko sitten että valmistuisin nopeampaa niin sanoin heti gradu-yritykselleni että voisin valmistua jo vuodenvaihteessa. Sen jälkeen tuli sellanen ahdistus, koko ajan ollu vähän ahdistunut olo, että miten ehdin jne. ja onko oikein lapsia kohtaan. Sitten kävin uudelleen yrityksessä johon teen gradua ja kuullessani että heille olisi parempi jos valmistuisin myöhemmin, niin tuli tosi helpottunut olo. Jos valmistuisin vasta keväällä niin voisin myös nauttia elämästä koulun ohessa. Mutta että onko se hyvän uran vaihtoehto niin...
jäi ottamatta lapsista valokuvatkin silloin. sitten tajusin, että nehän kasvaa, ja jäin lyhennetylle päivälle ja nyt onneksi lapset saivat äidin takaisin ja minä lapset. että meinasi mennä tuo valmistuminen ns. sinkkuihmisen malliin, että töitä 12h päivässä, mutta onneksi heräsin ajoissa =) =) mikään ei korvaa lasten kasvun seuraamista.
tein myöskin gradun kuopuksen vauvavuotena ja sitten töihin, kun hän oli 1v ja upposin töihin, kun hän oli 1,5v.
Myöhemmin huomaat, että vuodessakin kaikesta tuosta selviäminen on ollut jo ihme. Päätä rauhassa, että teet vuodessa opinnot loppuun, keksit kyllä tekemistä loppuajalle.
jatkaa opintoja vielä kevääseen, niinkuin suurin osa teistä neuvoikin :)