pälvikalju, alopecia areata

Up

Alopecia areata on tosi yleistä, jos on atoopikko. Läiskät on aika isoinakin lääketieteen mielestä lieviä, ja paranevat kyllä. Joskus aktiivivaihe voi kestää vuosiakin, ja sitten yks kaks loppuu ja tukka kasvaa normaalisti.

Tauti aiheuttaa epävarmuuden vuoksi suurta ahdistusta. Ihminen voi pelätä menettääkö kaikki hiukset, paheneeko tauti, eteneekö se, menetänkö kulmakarvat, silmäripset.

Netissä löytyy paljon uutisia, joissa on urheita alopeetikkoja, jotka ovat menettäneet kaikki karvansa, mutta sinulle hyvin hyvin todennäköisesti niin ei tule käymään.

Itselläni on nyt kolmatta vuotta ollut läiskiä, aiempi aktiivivaihe kesti myös 3v. Toivottavasti tämä kohta loppuu. Tuo ahdistus on tuttua ja ruokkii alopeciaakin. Pitäisi yrittää keksiä keinoja olla miettimättä ja pelkäämättä 🤷🏻

Paljon tsemppiä kaikille muille. Inhottava tauti, mutta lopputulos on, että olette terveitä ja hengissä, kykeneväisiä. Ennemmin alopecia kuin vaikka ms-tauti.

Mutta surra saa, ja ahdistua. Se, että muilla on pahemmin, ei poista sinun suruasi sinun tilanteestasi.

Mutta kaikki tulee vielä käymään hyvin

Up

Minulle alopecia iski 30-vuotiaana. Ensin huomasin, että jakauksen kohdalla on aivan pieni laikku, joten päätin siirtää jakausta. Pian siinäkin kohtaa oli laikku ja siirsin jakauksen toiselle puolelle. Miehenä koin, että kampausvaihtoehtoja on rajallinen määrä ja tilanne alkoi todella ahdistaa. Kiersin eri lääkärien vastaanotoilla, mutta kaikki erikoislääkärit sanoivat samaa: pysyvää hoitoa ei ole ja elämäni olisi peruuttamattomasti muuttunut. Paluuta normaaliin ei olisi. Elämä alkoi käydä todella vaikeaksi. Hiusten asettelu hiusvahan ja -lakan kanssa kesti yli puoli tuntia ja lopputulos näytti naurettavalta. Julkisilla paikoilla tuntui silti, että jokainen vastaantulija tuijotti ja mietti mielessään, mikä friikki mahdan olla. Tuo oli elämäni vaikeinta aikaa.

Sen olin hyväksynyt, että sairaus on pysyvä, mutta ehkä oireet saisin kuriin. Selvitin kaikki mahdolliset toimet, mitä voin tehdä: laitoin ruokavalion kuntoon (paleo ruokavalio sopii autoimmuunisairauksista kärsiville); aloin käydä Mehiläisellä hoidoissa (näistä hoidoista löytyy myös tutkimustuloksia, että ne eivät merkittävästi auta); lopetin kahvin juonnin kokonaan (samoin kaikki muut kofeiinituotteet); aloin käyttää päänahalle tarkoitettua kosteusvoidetta viikoittain (löytyy apteekista); ja aloin käyttää pipoa kylmillä keleillä. Hiukset kasvoivat takaisin noin vuodessa. En osaa sanoa oliko näistä toimenpiteistäni mitään apua. Välillä päänahkaan ilmestyi uusi laikku, mutta vähitellen hiukset alkoivat pysyä eikä laikkuja ole näkynyt.

Nyt en ole enää muutamaan vuoteen käynyt Mehiläisen hoidoissa. En edelleenkään juo kahvia tai muuta kofeiinia, syön terveellisesti, kosteutan säännöllisesti päänahkaa apteekin tuotteilla ja käytän edelleen talvisin pipoa. Ehkä nämä toimet yhdessä pitävät päänahan kunnossa.

Nyt noin viisi vuotta myöhemmin hiukset ovat entisellään ja toivon todella, että pysyvätkin päässä. Ikuiset traumat tämä kokemus joka tapauksessa jätti. Asia ei ole mielessä enää välttämättä edes joka päivä, mutta viikoittain huoli hiusten lähdöstä nousee. Näen edelleen painajaisia siitä, että parturi ilmoittaa takaraivolla olevan taas laikku.

Kaikkien on hyvä ymmärtää, että hiukset voivat kasvaa takaisin, mutta elämä ei enää koskaan palaudu normaaliksi.

Jos sua huolettaa, niin kannattaa lukee mun kokemus.

Alopecia on kamalaa kun se omalle kohdalle tulee. Olen itse teini-ikäinen tyttö, ja noin kolme kuukautta sitten löytämäni kalju läikkä oli mulle suuri järkytys. Se kolahtaa itsetuntoon sellasella tavalla mitä ei osais odottaa, ja ensimmäiset viikot sen löytämisen jälkeen menee asian käsittelyssä. (ainakin omalla kohdalla) 

Mulla kuitenkin on nyt jo lähtenyt tilanne parempaan päin. Läikkä tuli päälaelle, ja se oli enemmänki soikee. Ennen sitä huomasin päänahassa muutoksia: pistelyä ja punoitusta, mikä oli ilmeisesti sitä tulehdusreaktioo, joka lopulta aiheuttaa hiusten irtoamisen. Punotusta oli aika laajallakin alueella, vaikka läikkä oli pieni.

Mulla se läikkä kasvoi ehkä noin 3-4 viikkoa aina pikkuhiljaa, kunnes pysy suurin piirtein saman kokosena parisen kuukautta. Nyt muutama päivä sitten huomasin, että hiuksia alkaa kasvaa takas, ja oon aika toiveikas sen suhteen.

Kun tauti alko, niin kävin näyttämässä päänahkaa lääkärissä. Sieltä annettiin mulle sitä kortisoliliuosta, jota käytin ekat kolme viikkoo. Sillon en viä huomannu mitään muutoksia, mut sitte keksittiin äitin kans et kokeillaan infrapunalaaseria. Sitä käytetään esimerkiks lihasjumien ja tulehduksen hoitoon, ja se parantaa hoidettavalla alueella verenkiertoo.

No sit me ostettiin sellanen laite netistä, jota suosittelen kyllä ihan kaikille, jos vaan on mahollisuus hankkia. Se sai ensinnäkin mun huolia ja stressiä vähennettyä, mikä auttoi varmasti. Sit noin parin viikon päästä käytön (aamuin ja illoin n.10 min) alottamisesta huomasin et punotus ja pistely oli hävinny kokonaan. 

Ja nyt tässä sitä ollaan, perkeleen helpottuneena. Ja nyt haluunki muistuttaa kaikkia, et todella monien kohdalla läikkä/läikät jää pieniksi, ja paranee ittestään muutamassa kuukaudessa-puolessa vuodessa. Kannattaa koittaa vähentää stressiä ja huolenaiheita mahollisimman paljon ja koittaa käsitellä tilannetta rauhallisesti, vaik se vaikeeta onki.

Nyt tsemppiä tosi paljon tän taudin kanssa. Kaikki tän löpikäyneet/käyvät on super vahvoja. <3