Lyhyesti:Missä ja miten tapasitte tulevan miehenne?
Itse tapasin sattumalta kahvilassa kun ohimennen törmäsin vanhaan koulukaveriini joka oli samassa porukassa mieheni ja ystäviensä kanssa...sen päivän jälkeen ei ollut paluuta entiseen :)
Kommentit (20)
löytyi puolisoni :) kolme vuotta sitten, juuri itse eronneena lyhyehköstä suhteesta. Ja olin vielä lähtenyt viettämään juhannusta vain kavereiden kesken, ei ajatustakaan miehiä kohtaan. Eli minun kohdalla kävi niin, että se oikea löytyi silloin kun sitä vähiten odotti :)
Suomi24:n sokkotreffeiltä
tai sokkotreffit mun puolelta,mies näki mun kuvan koska mulla oli kuva ilmoituksessa.....
Ja parikymmentä vuotta ollaan keikuttu yhdessä...
Hän oli naimisissa tuttavani kanssa. Erosivat toki myöhemmin.
jossa olin töissä!! kaverilleen kuulemma oli sanonut et tuota tyttöä olen etsinyt pitkään :)
nyt 12 vuotta yhessä...voi niitä aikoja :)
pe iltana baarin jälkeen:)..se oli menoa heti ensi silmäyksellä
pitka suhde oli juuri paattynyt ja paatin ruveta viettamaan villia sinkkuelamaa ja harrastamaan yhden yön suhteita. Mies oli se eka "yhen yön juttu" joka sitten jaikin ainoaksi kun ollaan edelleen yhdessa:)
mulla oli just edellinen suhde päättynyt ja kaveri oli sitä mieltä et en oo kauaa sinkkuna. Anto yhelle kaverilleen mun numeron ja alettiin viestitteleen. Nyt 7v. yhdessä ja vuosi naimisissa :)
Mieheni oli työpaikkani remontoinnin rakennusvalvojana. Muutaman kerran näimme ja juttelimme töidemme ohessa.
Olimme molemmat tahoillamme naimisissa. Remontti loppui ja mies sen myötä. Kuukauden päästä hän lähestyi tekstiviestillä. Oli selvittänyt numeroni nimeni perusteella. Itse en tiennyt hänestä kuin etunimen. Enempää en ollut selvitellyt. Kahden kuukauden päästä ensimmäisestä tekstiviestistä, molemmat olimme toimittaneet tahoillamme avioeropaperit käräjäoikeuteen.
Kertaakaan en ole katunut. Molempien nuorena solmitut avioliitot olivat teidensä päässä. Miehen ex-vaimo tosin soitteli miehelle neljä vuotta eron jälkeen kerran pari kuukaudessa. Naimisiin menomme (maistraatissa) jälkeen enää vain kerran kahdessa kolmessa kuukaudessa. Kuulumisia kyseli ja sitä olemmeko vielä yhdessä. Sen jälkeen kun saimme ensimmäisen lapsemme, soittelutkin loppuivat. Entiset puolisomme ovat nykyään tahoillaan uusissa parisuhteissa.
ps. Ex-miehen tapasin baarissa, jossa olin väärillä papereilla hieman alle kahdeksantoistavuotiaana. Selvinpäin kylläkin. Naimisiin menimme yliopisto-opiskeluvuosinamme, kun olin vasta 20-vuotias. Iso virhe. Ehdimme olemaan naimisissa viisi vuotta.
Tosin opiskeltiin myös samassa paikassa ja yhteisiä tuttavia.
Huomenna juhlitaan 8v hääpäivää :).
Olin ite siis 7v ja mieheni 11v, oli järkkäämässä kavereidensa kanssa jotain autokisaa sinne hiekkikselle...... :)
Seurustelemaan alettiin vasta, kun mä olin 18v :) Siihen asti vaan kavereita :)
mä olin kavereiden kanssa heidän keikkaa kuuntelemassa. Yhdessä oltu nyt 7 vuotta.
tyttöjen kanssa bongattiin "paras farkku peppu" kisaajia pöydästä baaritiskille päin.. no, siellä oli yksi uskomaton, täydellinen, hmm.. täydellinen tapaus nojailemassa baaritiskiin (oltiin varmoja ettei ole hetero). Minä yllytyshulluna kävin kysymässä tanssimaan (en todellakaan ollut hehkein ruusu tuosta kikattelevasta tyttöryhmästä).
Nyt parin mukelon ja parinvuosikymmenjälkeen hiplailen vieläkin mielelläni kyseisiä pakaroita, viimeksi tänä aamuna heräsin siihen että olin nukkuessani kietoutunut poikapoloisen ympäri aika omistavasti, ja KÄÄK on vielä minua nuorempi, onneksi ei yli viittä vuotta..
Kohta 14 vuotta yhdessä. Juhannusyönä tapasimme maaseudun tanssilavalla.
Tapasimme toisemme ensikertaa koirapuistossa, juteltiin siinä niitä ja näitä.
Seuraavana viikonloppuna tavattiin ohimennen koirakilpailuissa, mies tarjosi minulle kahvit hyvän kilpailumenestyksensä kunniaksi.
Seuraavana viikonloppuna mentiinkin jo yhteisellä kyydillä koirien kanssa samoihin kilpailuihin toiselle puolelle Suomea. Siitä se sitten lähti.
Suomi24:n sokkotreffeiltä