Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun kaikki perheelliset kaverit lopettavat hauskanpidon aikuisseurassa.
11.07.2011 |
Nyhjäävät vaan kotona ja nyppivät rikkaruohoja puutarhastaan. Edes kerran kesässä niitä ei saa houkuteltua ilman lapsia mihinkään aikuisten juttuun.
Kommentit (48)
mekin mentäis enemmän jos sais lapsenvahtia eikä olis niin paljon muuta hommaa aina. Ehkä joku 5-10 kertaa vuodessa käydään jossian keikoilla tai baarissa/ravintolassa..
Eikö sitä voi käydä omien kavereiden kanssa vuorotellen? Vai onko nää taas niitä yhteenkasvaneita me -henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonkin kavereita, joiden kanssa viettää vapaailtoja kaveriporukassa, siis ilman miestä ja lapsia tai perhetuttuja? Mulla ei kyllä ole. Kaikki entiset kaverit on nykyisiä perheellisiä perhetuttuja ja uusia "kaverikavereita" ei ole tullut vastaan eikä ole oikein ollut tyhjiötä täytettäväksikään. Sellasta omaa vapaa-aikaa ei juuri muuta ole (eikä ole oikeastaan tarvettakaan) kuin liikunta (ja sillekin liian vähän aikaa), joku muu oma harrastus tietty voisi olla mutta en siihenkään kyllä tyttökaveria tarvi.
Rajattu aika työn ulkopuolella menee kyllä perheen kanssa ja se "kaveriaika" haluttaisi kyllä viettää ihan oman miehen kanssa aikuisten omana aikana, en siihenkään kyllä tarvi ketään tyttökaveria. Työkavereiden kanssa töissä lätistään mutta ei heidänkään kanssa nyt töiden ulkopuolella juuri tavata.
Luulen, että tämä vaihe ruuhkavuosina on nyt tätä samaa monilla muillakin. Sitten kun lapsilla alkaa uusi vaihe isompina koululaisina ja omien kavereiden kanssa ja etenkin kun lähtevät kotoa, on aikaa sitten taas viettää ystävien ja tuttavien kanssa (jotka itsekin ovat sitten samassa vaiheessa).
Varmaan on toki yksilöerojakin, mulla ei koskaan kouluaikoinakaan ole ollut isoa kaverilaumaa vaan aina yksi tai kaksi hyvää ystävää. Sama tilanne nykyään, nykyään nuo hyvät ystävät vaan siis itsekin perheellisiä ruuhkavuosiäitejä.
paljonkin kavereita, joiden kanssa viettää vapaailtoja kaveriporukassa, siis ilman miestä ja lapsia tai perhetuttuja? Mulla ei kyllä ole. Kaikki entiset kaverit on nykyisiä perheellisiä perhetuttuja ja uusia "kaverikavereita" ei ole tullut vastaan eikä ole oikein ollut tyhjiötä täytettäväksikään. Sellasta omaa vapaa-aikaa ei juuri muuta ole (eikä ole oikeastaan tarvettakaan) kuin liikunta (ja sillekin liian vähän aikaa), joku muu oma harrastus tietty voisi olla mutta en siihenkään kyllä tyttökaveria tarvi.
Rajattu aika työn ulkopuolella menee kyllä perheen kanssa ja se "kaveriaika" haluttaisi kyllä viettää ihan oman miehen kanssa aikuisten omana aikana, en siihenkään kyllä tarvi ketään tyttökaveria. Työkavereiden kanssa töissä lätistään mutta ei heidänkään kanssa nyt töiden ulkopuolella juuri tavata.
Luulen, että tämä vaihe ruuhkavuosina on nyt tätä samaa monilla muillakin. Sitten kun lapsilla alkaa uusi vaihe isompina koululaisina ja omien kavereiden kanssa ja etenkin kun lähtevät kotoa, on aikaa sitten taas viettää ystävien ja tuttavien kanssa (jotka itsekin ovat sitten samassa vaiheessa).
Varmaan on toki yksilöerojakin, mulla ei koskaan kouluaikoinakaan ole ollut isoa kaverilaumaa vaan aina yksi tai kaksi hyvää ystävää. Sama tilanne nykyään, nykyään nuo hyvät ystävät vaan siis itsekin perheellisiä ruuhkavuosiäitejä.
Muutama hyvä ystävä ja paljon entisiä ( myös nykyisiä työkavereita), joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella;). Olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Olen aina tykännyt käydä ulkona, rakastan tanssimista!!
Olenkin kummajainen (hui, 36v kolmen lapsen äiti) koska olen perheellinen ja tykkään käydä ulkona.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi kaikki ystävät yms muu elämä pitäisi jättää kokonaan kun perustaa perheen?! Toki vauva-aika on erikseen, kun on väsymystä ja lapsessa kiinni koko ajan.
En todellakaan halua olla mieheni ainut ystävä!!
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ystäviä, ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Välillä tuntuu että olen ihan eri maailmasta kuin monet ikäiseni..;)
nyppimiseen, että olen hakeutunut toisten samanlaisten seuraan, ja siinä seurassa me kulutamme aikamme kasveja vaihtaen, ja ravaamme yhdessä puutarhoissa ulkomaita myöten. Viinaa ei juurikaan kulu.
Ap:han ihmetteli, miksei löydy ketään kaveriksi aikuisten juttuihin. Täällä moni (valtaosa) on vastannut, ettei kaipaa aikuisiän kaveriaikaa vaan enemmän aikaa puolison kanssa ja perheen kanssa, ehkä aikaa ihan itsekseen, omiin harrastuksiin tms. Vain pari (ap ja 49) ovat vailla kaveriseuraa.
Eli ap:n ja 49:n kaltaiset eivät löydä kaveriseuraa, koska valtaosa haluaa olla enemmän perheensä ja puolisonsa kanssa. Saahan sitä ihmetellä mutta kukin tehköön, mistä itse tulee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kovaa menoa tahtovat voitte perustaa oman rekisteröidyn yhdistyksen "Moms up all night long", jonka logossa ovat korkkarin piikkikorkoon tarttuneet pikkuhousut ja cocktaillasi.
Me muut käytämme työstä ja lasten ynnä omista harrastuksista jäävän vähäisen ajan chillailemalla ja grillailemallapatiolla tuttavaperheiden kesken iisisti ja katselemme siinä samalla kun lapset kasvavat.
Ainut vaan hirveesti noi lapsettomat kaverit ei kutsu pahemmin juhlimaan,mutta kyl mä yhen mamin kanssa käyään juhlimassa ja otetaan kuppia ja kunnolla,vaikka olen äiti niin olen silti myös nainen ja vaimo,ja minä menen jos vaan mahdollisuus on.
Niin ja iskä hoitaa aina lasta kun meen ja jos iskä haluaa mennä,minä katson,tasapuolista tää on meillä :)
Itselläpä on myös perhe ja ihan samat intressit kuin ennen perhettäkin. Toki perhe menee edelle, muttei todellakaan korvaa ystäviä ja yhteistä hauskanpitoa.
Ai niin, mutta jo ennen perhettä minulla oli muutakin elämää kuin miehen metsästäminen...