Mä olen varmaan vitun kiinnostava kun kukaan ei halua tutustua. =(

et tarvitse muita ihmisiä muuhun kuin kuuntelemaan itsesääliäsi, niin et tule saamaan ystäviä. Sen sijaan kannattaa hommata terapeutti.

Tai mitä tahtoisit tehdä... Siitä riittää juttua hyvinkin, kun ottaa selvää mitä toinen tekee ja tahtoo tehdä ja kertoo sitten itsestään samoja asioita...



Kesälomasuunnitelmat on myöskin sovellettavissa.. Oletko matkustellut, mikä oli jännin paikka, miksi? Mihin vielä tahtoisit, miksi?



Millaisia kirjoja luet, leffoja katsot, musikkia kuuntelet?



Ja aina ei muuten tarvi keksiä siä sanottavaa itse. Pitkälle pääsee silläkin, että osaa kuunnella toista ja esittää kysymyksiä joihin täytyy vastata laajemmin kuin kyllä/ei.



Keskustelutaidot valitettavasti kehittyy vain harjoittelemalla, itsellänikin vielä työn alla. Olen ujoudesta kärsinyt lähes koko elämäni ja nyt alan olla voiton puolella, en enää jähmety kauhusta (ikää liki 27)



Viimeksi änkesin itseni ammattiliiton koulutukseen ja siellä tutustui ihmisiin suht. helposti nimenomaa kyselemällä niitten työstä ja koulutuksesta ja kertomalla omastaan ja toiveistaan uran suhteen...

Ja myös heidän juttunsa. Kyselen kyllä asioista.



ap

et tarvitse muita ihmisiä muuhun kuin kuuntelemaan itsesääliäsi, niin et tule saamaan ystäviä. Sen sijaan kannattaa hommata terapeutti.

Terapauttia olen hommaamassa siihen asiaan. Mutta terapeuttihan ei voi olla ystävä.

ap

Tai mitä tahtoisit tehdä... Siitä riittää juttua hyvinkin, kun ottaa selvää mitä toinen tekee ja tahtoo tehdä ja kertoo sitten itsestään samoja asioita...

Kesälomasuunnitelmat on myöskin sovellettavissa.. Oletko matkustellut, mikä oli jännin paikka, miksi? Mihin vielä tahtoisit, miksi?

Millaisia kirjoja luet, leffoja katsot, musikkia kuuntelet?

Ja aina ei muuten tarvi keksiä siä sanottavaa itse. Pitkälle pääsee silläkin, että osaa kuunnella toista ja esittää kysymyksiä joihin täytyy vastata laajemmin kuin kyllä/ei.

Keskustelutaidot valitettavasti kehittyy vain harjoittelemalla, itsellänikin vielä työn alla. Olen ujoudesta kärsinyt lähes koko elämäni ja nyt alan olla voiton puolella, en enää jähmety kauhusta (ikää liki 27)

Viimeksi änkesin itseni ammattiliiton koulutukseen ja siellä tutustui ihmisiin suht. helposti nimenomaa kyselemällä niitten työstä ja koulutuksesta ja kertomalla omastaan ja toiveistaan uran suhteen...

Yritän muistaa! Niin itse kärsinyt ujoudesta koko ikäni mutta sosiaalisesta pelosta vasta ehkä 10v en muista tarkkaan.

Masennuskin tietty vaikuttaa etten aina jaksa olla pirteimpää seuraa ja vitsejä en osaa kertoa.

Olen vähän vakava vaikka kyllä hymyilenkin.

Voi kun tästä pääsisikin ja alkaisi hellittää! Itse jo aika vanha yli 30v =(

Uraa minulla ei juuri ole vaikka työ onkin. Jotenkin siihenkin motivaatio ongelmaa välillä. Sekin mennyt vähän penkin alle kun ei ole tullut suhteita juuri hankittua.

ap

Eli olen hitaasti lämpenevä ihmissuhteissa.



Siis en ole niin sanavalmis kuin muut. Ja joskus mietin tarkkaan etukäteen mitä sanoisin. Koska siinä tilanteessa en keksi jutun alkua. Tämä on ärsyttävää!

Muitakin kuin koti ja työ (pitäen nyt sisällään ne lapse, sisustuksen ja ruuan). Jos ei, niin melkoisen köyhä elämä ja vaikea keksiä mitään sanottavaa... Mä en ainakaan jaksa hiusten asennosta keskustella kovin kauaa kenenkään kanssa, ruuanlaitto mua ei kiinnosta ja kotinikin on kuin ydinsodan jäljiltä kiitos neljän kersan.



Eihän en keskustelun tarvitse olla uskontoa/ politiikkaa/ traumojen purkua ollakseen kiinnostavaa. Jos tiedät joutuvasi tapaamaan ihmisiä niin lue vaikka uutiset netistä, aina jossain tapahtuu jotain jännää. Tulivuoria/tsunameita/putoavia lentokoneita... Päivän uutisilla pääsee helposti jatkamaan juttua jos niistä on yhtään kärryillä...



-Se joka myös sanoi olevansa ujo

mistä asioista olet itse kiinnostunut?

minulla tosin on runsaasti tuttuja ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tulen ihan hyin toimeen, mutta koskaan ei synny varsianista kaveruutta saati ystävyyttä. Ehkä syy on minussa, olen aika eraokkoluonne, enkä hirveästi muita kaipaa. Toisaalta on jatkasti tunne, että vika on aina minussa ja olen tylsimys, kun kukaan ei sen syvempää ystävyyttä ala tehdä. Todellisuudessahan se on myös omasta aktiivisuudesta kiinni myös.

minulla tosin on runsaasti tuttuja ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tulen ihan hyin toimeen, mutta koskaan ei synny varsianista kaveruutta saati ystävyyttä. Ehkä syy on minussa, olen aika eraokkoluonne, enkä hirveästi muita kaipaa. Toisaalta on jatkasti tunne, että vika on aina minussa ja olen tylsimys, kun kukaan ei sen syvempää ystävyyttä ala tehdä. Todellisuudessahan se on myös omasta aktiivisuudesta kiinni myös.

Että aina pitäisikin olla itse se joka keksii jutun aiheita ettei se toinen kysy mitään tai keksi myöskään.

Niin ja kiinnostuksen aiheita on useita mutta ne juuri niitä tyypillisiä tv ohjelmat, julkkikset, tiede, terveys siinä yleisimmät mitä seuraan itse. Mutta ei nämä välttämättä kiinnosta sitä toista.

Jos sitä kiinnostaa eläimet ja matkustelu. Itse viimeksi ollut matkoilla vuosia sitten.

ap

nyt löydä jonkun jolla on samoja kiinnostuksenkohteita. Ei sun tarvitse yrittää ystävystyä ekan vastaantulijan kanssa. Kyllä se toinenkin kyselee sulta asioita jos kokee sinut kiinnostavaksi, mutta et varmaan ole edes yrittänyt koskaan aloittaa keskustelua kenenkään kanssa.

Että aina pitäisikin olla itse se joka keksii jutun aiheita ettei se toinen kysy mitään tai keksi myöskään.

Niin ja kiinnostuksen aiheita on useita mutta ne juuri niitä tyypillisiä tv ohjelmat, julkkikset, tiede, terveys siinä yleisimmät mitä seuraan itse. Mutta ei nämä välttämättä kiinnosta sitä toista.

Jos sitä kiinnostaa eläimet ja matkustelu. Itse viimeksi ollut matkoilla vuosia sitten.

ap

Voihan keskuselua aloittaa viittaamalla omiin kiinostuksen kohteisiinsa. Tv-ohjemat on monessa tapauksessa toimiva vaihtoehto. "Katsoitko eilen ohlkemaa X, siinä oli mielenkiinoitnen juttu aiheesta Y"

Kun aloittaa small talkilla ja jos toinen lähtee siihen mukaan, voi keskustelua lkaa jatkaa helposti vaikka noihin omiin kiinnostuksen kohteisiisi ja edetä siitä.

ei keksimällä keksitä. Puhutaan mitä mieleen tulee. Työkavereiden kanssa puheenaiheet sivuavat usein työtä, mutta pitkiä keskusteluja voidaan käydä vaikka käsivoiteesta, mansikoista, pesukoneen toiminnasta, päivän polttavasta politiikasta, koko Suomen julkkiksista (Tuksu, Matti...). Eli mistä vaan. Keskustelut voi kuulostaa ulkopuolisesta jopa tyhjäpäiseltä, mutta on ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä hyvänpäivän tuttujen kesken. Toki voidaan joskus puhua henkeviäkin, kuten uskonnosta, homoliitoista tms. mutta ei aina jaksa "raskaita" aiheita. Jos toisen aihe ei kiinnosta, voi sitä kommentoida parilla sanalla ja sitten sanoa jotain vaikka pöydällä olevista kukkasista tai kupissa olevasta kahvista. Sillälailla keskustelu etenee.



Itse olen sosiaalinen ja keksin jutunaiheita vaikka mistä, mutta jos toinen ei saa suutaan auki mistään asiasta tai vastaus on aina joo/ei niin en minäkään yksin jaksa kauaa puhella. Tulee olo, että toista ei yhtään kiinnosta.

eihän se niin toimi, että aamulla päättää, että tänään puhun sen ja sen kanssa politiikasta. Siis voihan siitä toki aloittaa puhumaan, mutta jos toista ei se aihe yhtään kiinnosta, niin pitäähän sitä pystyä vaihtamaan. Itse taidan olla keskustelijan roolissa sellainen, että väännän vitsiä niistä keskusteltavista asioista, mikä on varmasti rasittavaa jos sitä tekee liikaa..siis jos on yhtään tutumpi porukka, isommassa ryhmässä olen hiljaa, koska ujostelen. En tietysti mistään semmoisesta heitä läppää jos toiselta on juuri talo palanut tai vastaavaa. Mutta itselleni on siis sama mistä keskustellaan, koska en puhu ihmisten kanssa vain vaihtaakseni informaatiota, vaan minusta on kiva saada ihmiset nauramaan. Ehkä sekin johtuu jostain traumaattisesta kokemuksesta.

ei keksimällä keksitä. Puhutaan mitä mieleen tulee. Työkavereiden kanssa puheenaiheet sivuavat usein työtä, mutta pitkiä keskusteluja voidaan käydä vaikka käsivoiteesta, mansikoista, pesukoneen toiminnasta, päivän polttavasta politiikasta, koko Suomen julkkiksista (Tuksu, Matti...). Eli mistä vaan. Keskustelut voi kuulostaa ulkopuolisesta jopa tyhjäpäiseltä, mutta on ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä hyvänpäivän tuttujen kesken. Toki voidaan joskus puhua henkeviäkin, kuten uskonnosta, homoliitoista tms. mutta ei aina jaksa "raskaita" aiheita. Jos toisen aihe ei kiinnosta, voi sitä kommentoida parilla sanalla ja sitten sanoa jotain vaikka pöydällä olevista kukkasista tai kupissa olevasta kahvista. Sillälailla keskustelu etenee.

Itse olen sosiaalinen ja keksin jutunaiheita vaikka mistä, mutta jos toinen ei saa suutaan auki mistään asiasta tai vastaus on aina joo/ei niin en minäkään yksin jaksa kauaa puhella. Tulee olo, että toista ei yhtään kiinnosta.

vaihtaa yhtäkkiä keskustelunaihetta. Tuntuu että pitäsi ns. osata hallita keskustelua ja sitä en osaa. Pallo on silloin toisella ja hän puhuu johon kommentoin väliin jotain. Sitten jos ryhmä niin tämä puheliaampi rupeaa puhumaan toisen kanssa. =( Vaikeaa tämä kyllä on. Toivottavasti lapsista tulisi erilaisia! Itse olen puheliaasta kodista.

ap