Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen ei katsonut koskaan silmiin ja rimpuili väksin pois sylistä.
09.07.2011 |
Rakastin lastani yli kaiken, yritin ihan mitä vaan, hän ei ottanut vastaan.
Rattaisiin oli pakko hommata valjaat, ei olisi muuten istunut paikoillaan hetkeäkään.
6 kk -ikäisenä olin kylässä kahden samanikäisen lapsen luojna ja ne tyytyväisinä istuivat puuhamatolla imemässä kumirenkaita, kun omani konttasi ymäri heidän asuntoaan, tyhjensi kaikki laatikot yli olan ja jouduin häpeämään ja juoksemaan poikani perässä.
En mennyt enää koskaan kylään hänen kanssaan.
Hän oppi kuitenkin laskemaan, lukemaan, pyöräilemään, juoksemaan, kiipeilemään you name it kaikki nopeammin kuin muut!
Hänestä tuli kuitenkin juoni ja rikollinen teininä ja aikuisena, hänelle ei mikään riitä!
Ahdistuu kaikesta normaalista kuulemma omien sanojensa mukaan!!
Meillä normaali perhe, muut lapset normaaleja ja ihan hirveän vaikea käsittää mistä kyse?
Eli vauvana ja lapsena oli kaikki, mutta ei silloinkaan ottanut vastaan! Esikoinen!!!
Missä vika!????
Kommentit (48)
Aika moni luonteenpiirre viittaa jonnekin autismin kirjoon, esmes ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.
Kaverilla on vähän samanlainen poika, mutta näen jo nyt, ettei mitään voi tehdä, koska poika torjuu kaiken! Mikään rakkaus, hellyys tai rajat ei pure. POika vaan on kuin joku kuningas, yksivaltias! Ei ota mitään vastaan!
Mitä itse olet mieltä, missä olisi vika? Mitä itse epäilet?
Aika moni luonteenpiirre viittaa jonnekin autismin kirjoon, esmes ADHD.
Kun kuulemma olisi pitänyt jollakin alueella olla kehityshäiriöitä, vaan ei ollut eikä ole ollutkaan.
Tunnepuoli sen sijaan on ollut ihan hukassa vaikka vauvasta lähtien on yritetty kaikki. Ihan aitoa oikeaa rakkautta siis ollut, mutta poika ei ottanut vastaan mitenkään!
Olet varmasti miettinyt tätä asiaa paljon. Mitä itse olet mieltä, missä olisi vika? Mitä itse epäilet?
Ainut mitä voisin keksiä on puhdas geeniperimä isän puolelta, jos sitä oikein aletaan kaivelemaan.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulkee usein suvussa tosiaankin osa näistä neurologisista/autismin kirjon syndroomista. Voi että, kun olisitte aikanaan saaneet apua jo pojan ollessa esim. eskari-ikäinen, olisi ehkä voinut saada tukea. Tosin elämä ei ole helppoa tuenkaan kanssa.
oliko napanuora kiertynyt kaulan ympärille ja lapsi sininen. Veikkaan happivajetta synnytyksen aikana.
Katsoin kerran yhden tv-ohjelman jossa oli poika joka vammautui vaikeasti synnytyksessä. Oli kuvaamani kaltainen.
Oma poikani syntyi napanuora kolme kertaa kaulan ympärillä ja oli väriltään sini-violetti.
Olen monesti miettinyt johtuuko hänen tietynlainen ongelmakäyttäytyminen happivajeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta. Nuorin poika oli vauvana juuri tuollainen! Ei katsellut kasvoja, ei jaksanut loruja tai lepertelyjä. Liikkeelle lähti tosi aikaseen ja sitä ennenkin piti sylissä kantaa ympäri taloa ja näyttää esineitä. Univaikeuksia ja vaativainen on ollut alusta lähtien. Nyt 4v. ja päiväkotiin sai avustajan, kun haluaa kaiken menevän mielensä mukaan, ei siis kunnioita auktoriteetteja ja ei ota toisia huomioon. Huutaa paljon ja päiväkodissa otettiin aistiyliherkkyys esiin. Isommat lapset ovat erilaisia, varsinkin empatiakyvynpuutteesta olen kuopuksen kohdalla kauhuissani. Hän saattaa törkätä päiväkodissa vauvan kumoon ja lyödä muita, jos asiat ei mene mielen mukaan. Älykäs on, taitava leikkaamaan, piirtämään, muisti-ja palapeleissä. Terapioissa kaikki tehtävät menee aikuisen seurassa loistavasti, ikätasoa paremmin. Ikäistensä lasten kanssa ei pärjää. Poika on pikkuvanha ja usein sanoo aikuisia tyhmiksi. Pojalla epäillään aspergerin syndroomaa. Kuulostiko tutulta? Sosiaaliset taidot ovat surkeat ja jos ei saa tukea (avustaja, terapiat) ajautuu varmasti pahoihin vaikeuksiin myöhemmin.
Poikani sanoi viime viikolla, että "Ei saa pusutella". Nyt vasta tajusin, kun aspergeria epäillään, että aistiyliherkästä se todella tuntuu pahalta. Sovimme, että pusutan vain leikisti iltasuukon eli teen vain muiskuäänen. Silittelyistä poikani suuttuu eikä ole koskaan pitänyt siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On 10v. Saatiin lähete psykiatriselle tutkimuksiin. Tutkivat samalla neurologisen puolen, jos näkevät siihen tarvetta.
Ekan kerran haettiin apua, kun oli 3v ja näin pitkään meni, että lähetteen tutkimuksiin sai.
Ja tämänkin lähetteen saamiseksi tarvittiin monelta eri taholta lausuntoja.
Toivottavasti saa apua psykiatriselta.
Meilläkin on myös muita lapsia, jotka on ihan erinlaisia ns. normaaleja. Tämä esikoisemme kärsi hapen puuteesta synnytyksessä. Oli napanuora kaulan ympärillä, oli sininen ja ei itkenyt synnyttyään.
Ap, aivan samanlaisen kuvauksen voisin omasta esikoisestani kirjoittaa, joka on tosin vasta 5. Pieni huoli sydämessä odotan miten asiat tästä kehittyvät.
Lapseni kärsi myös synnytyksessä happivajeesta, suvussa on ADHD tapaus myös.
Toivon voivani kasvattaa häntä hyvälle tielle, mutta selvää on jo nyt että poika on kaikkien hienojen taitojen lisäksi erittäin taitava juonittelija. Myöskin empatia tuntuu olevan jokin käsittämätön käsite. Vastustaa vanhempien auktoriteettia, muualla ei onneksi ole ongelmaa, ainakaan vielä. Jo pienestä minua on myös hävettänyt kyläpaikoissa se kukkamullan suuhun laittaminen 10 kertaa peräkkäin jne.
Meillä myös toinen lapsi joka on normaali, rauhallinen ja joka tykkää kosketuksesta ja kaikesta muustakin.
Eniten minua häiritsee se kontaktin puute ja se, etten osaa kasvattaa lastani niinkuin häntä pitäisi osata kasvattaa. Tämä luonne on jotenkin niin erilainen kuin omani, että todella vaatii töitä yrittää ymmärtää ja kasvattaa poikaa. Itse mietin usein, että onko poika luonteeltaan tuollainen vai olenko saanut hänet tuollaiseksi, kun on joutunut jatkuvasti kieltämään/kantamaan pois pienestä asti pahanteosta? Poika todellakin rakasti ja rakastaa edelleen tehdä kaikkea kiellettyä. Ehkä lapsi on myös aistinut sen minun turhautuneen oloni kun saa jatkuvasti kieltää ja voisiko se olla omiaan lisäämään lapsen käytöstä?
Niinä aikoina kun palaute on lähinnä vain positiivista, asiat menevät paremmin. Poika on todella liikunnallinen ja oppi mm. ajamaan pyörällä juuri 4v täytettyään. Juoksee jatkuvasti, pelaa palloa, hyppii, kiipeilee. Siltikin empatia on hukassa ja oman edun nimissä juonitaan vaikka ja mitä. Poika nimenomaan pitää itseään jonakin kuninkaana, joka voi vaikkapa käydä ottamassa minun kännyni pelailuun kun siltä tuntuu tai kiivetä keittiön kaapeille syömään karkkia. Seurauksena on jäähy ja pelikielto tai mielekkäimmän lelun poisotto, mutta mikään rangaistus ei tunnu ikinä missään.
Ehkä täytyisi mennä lasten psykologille tai jotain. Hetkittäin tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi työkaluja tämän lapsen kasvattamiseen. Sitten toisaalta taas voi pitkän aikaa mennä täysin ongelmitta.
Ei ole tullut edes mieleeni, että voisi kenties olla jotakin neurologista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle tämä nykyajan lässyn lssyn voisua pientä sentään-kasvatus on NIIIIIN haitallista.Iskä ja äiti antaa vaikka kuun taivaalta, ja pentu nauraa räkäsesti ja sylkee päälle.
TUollainen pentu on juuri sellainen, joka tarvitsisi sellaisen laumakurin, jossa se ihan oikeasti laitetaan millä keinolla tahansa oikeaan asemaansa ( =alas) ja opetetaan se auktoriteettien kunnioitus vaikka sitten kovalla kädellä.
Ja ei, en ole kurituskasvatuksen kannalla yleisesti, mutta olen itsekin havainnoinut omasta lähipiiristä tuollaisia tapauksia, ja ainoastaan ne, joissa lapselta on oikeasti otettu ns. "luulot pois", ovat päättyneet hyvin. Ne joissa on vaan puhuttu ja lässytetty ja äiti itkenyt, ja selitelty just noin, että kun ne muutkin, niin miksei toi, on päätyneet juuri tuohon, eli rikollisuuteen ja yhdessä tapauksessa jo kuolemaan.
Se lapsi hakee rajojaan, ja nuo rajat eivät hänelle riitä eikä kelpaa. IHminen on kuitenkin lopulta laumaeläin, joista jotkut koettelevat kovemmin rajojaan kuin toiset.
Kohta taas kukkahatut älähtää, mutta siinähän älähtää. Itse olisin mieluummin valmis sitten vaikka kurittamaan lastani kuin antamaan häenlle käydä kuten ap:n tapauksessa.
Ja kerronpa vielä, että minulla on kolme poikaa, kaikki puheella ohjautuvia. ELi ei ole koskaan ollut pienintäkään tarvetta kajota kädellä. Tarvittaessa olisin siihen valmis.
toiset tarvitsee enemmän kuria. Mutta esim asperger ei johdu kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa kirja Nancy!
Tuossakin kirjassa lapsen häiriökäyttäytymisen taustalla oli ongelmallinen synnytys.
Te kenellä lapsi on alle 18, ehditte. Pyytäkää toistuvasti eri tahoilta apua, jollei ensimmäinen linkki toimi. Jos neuvolan terkka ei ota tosissaan, kysykää päiväkodin keltolta, jollei häneltä tk lääkäriltä tai yksityiseltä jne.
Ap:n kirjoituksesta mulla särähtää korvaa tuo "häpeä". Miltä tuntuu kun oma äiti häpeää jo alle vuotiaana? Oletko kuitenkin kasannut liikaa odotuksia lapsen niskoille? Lapsella on selvästi erittäin heikot itsesäätelytaidot ja on oman impulsiivisuutensa vietävissä. Toimintaterapia olisi auttanut tähän. Nyt vois hakeutua neuropsykologiseen kuntoutukseen.
eli pieneen yksityikohtaan mutta oikeastiko häpesit puolivuotiasta lastasi, koska tämä osasi jo kontata muttei vielä totellut kieltoja? Ja sen jälkeen, ette menneet kylään?
Ei kuulosta kovin hyvältä minun korviini, ei ainakaan rakkaudelta. Sori vaan ap :/
jo tuo ettei ota vauvana kontaktia vanhempaansa kertoo jostain.
toiset tarvitsee enemmän kuria. Mutta esim asperger ei johdu kasvatuksesta.
eli pieneen yksityikohtaan mutta oikeastiko häpesit puolivuotiasta lastasi, koska tämä osasi jo kontata muttei vielä totellut kieltoja? Ja sen jälkeen, ette menneet kylään?
Ei kuulosta kovin hyvältä minun korviini, ei ainakaan rakkaudelta. Sori vaan ap :/
Hänhän oli vasta puolivuotias vauva! Eihän se tietenkään osaa vielä "olla nätisti", herranjumala sentään. Ei tosiaan vaikuta rakastavan äidin käytökseltä ja lapsi sen kyllä tajuaa ihan varmasti, jos äiti vaan häntä häpeää. :(
Meillä on myös tuollainen lapsi.
Tosin kaikki on vielä auki ja mitä vain voi sattua.
Lapsi on vasta tarhaikäinen.
Silti näen hänessä jotain mitä muissa en näe (ja se kaikki ei ole hyvää).
Meillä on myös toinen lapsi ja hän vaikuttaa normaalilta...