Esikoinen ei katsonut koskaan silmiin ja rimpuili väksin pois sylistä.

tuollainen lapsi minäkin olin. Myöhemmin minut on diagnoositu ADHD-tapaukseksi mutta se ei ole koko totuus. Ei se kasvatuksesta johdu, ei lapsi ole tabula rasa, toiset vain syntyvät erilaisilla aivoilla eikä tämä välttämättä ole HÄIRIÖ vaan ominaisuus, joka olisi toisenlaisessa maailmassa teidän tavallisten aivoja parempi.

Me olemme tienraivaajia. Meitä ei ihmisten keksimät säännöt pitele - me kyseenalaistamme, muutamme maailmaa, joskus jopa parannamme sitä. Te voitte keskittyä lakeihinne ja rajoituksiinne. Meitä ei välttämättä kiinnosta.

Auktoriteettikasvatuksella teette vain vahinkoa ja kasvatatte lisää uhmaa.

Btw,

Minusta ei tullut rikollista.

Minusta tuli taiteilija.

ei susta ainakaan hyvä taiteilija ole tullut

"Minusta ei tullut rikollista.

Minusta tuli taiteilija. "

Kukaan tyylitajuinen ei kirjoita noin. Se mitä sä luulet vaikutuksen tekemiseksi, näyttää lukijaan päin naurettavalta. :D

otan osaa, rankkaa, eikä johdu teistä ollenkaan, ei sille voi mitään mutta apua kyllä saa ja neuvoja

että olisi pysynyt aloillaan. Oli villi ja kova touhuamaan ja tyhjensi kaikki laatikkoni myös mielellään. Mutta niihin laitoin lapsilukot!

Ihan tavallinen nuori siitä kasvoi silti.

Mä vaan rakastin ja vahdin ja vahdin ja ohjasin ja opastin.

Ei se kyllä "osaisi olla normaali, jos haluaisi olla".



Tää on niiiiin selvä väärinymmärretty AD/HD tai aspergeri kuvaus... No, ap:lle lohdutukseksi, ennen ei osattu diagnosoida ja tukea. Mutta nyt voit ottaa asioista selvää ja muuttaa asenteitasi.

Lukekaa kirja Nancy!

Tuossakin kirjassa lapsen häiriökäyttäytymisen taustalla oli ongelmallinen synnytys.

Nancy sairasti skitsofreniaa.Diagnoosi narsistinen skitsofrenia.Eikai sellanen puhkea synnytyksessä??

Ja kirjahan on Nancyn äidin kirjoittama, jokseenkin selittelyn makuinen opus. Siis yksi tulkinta ongelmaisen nuoren elämästä, tuskin totuus.

oli kaksisuuntainen mielialhairio ja rajatila persoona, tutkikaa faktat.

Minustakin kuulostaa, että ap ei näe lapsessaan mahdollista diagnoosia, kuulostaa hyvinkin siltä että jotain adhd/aspergertyyppistä on, mihin ei ole saatu tukea.

Minua pelottaa tämä, sillä oma pieni poikani ei ole koskaan ottanut katsekontaktia yhtä hanakasti kuin muut tuntemani lapset. Myös todella jääräpää on, katsotaan miten asiat lähtevät meillä kehittymään. Itse epäilen että as-tyyppistä voisi olla, sillä sitä olisi perinnöllisesti tarjolla, huoh. Minunkin pikkumarakattini juoksee ja tekee kiellettyjä asioita vaikka 50 kertaa kyläpaikassa, mutta kiellän, kannan pois ja yritän antaa muuta tekemistä. Silti mennään uudestaan kylään.

Mitään ongelmia ei ollut synnytyksessä. Napanuora tosin oli kolme kertaa pään ympäri ollut, oli pitkä. Synnytys kuitenkin meni ihan normaalisti.

Kaikki oli normaalia, rakastava perhe, vanhemmat, ei mitään häiriöitä.

Samastuin joidenkin kertomuksiin, varsinkin nro 23 osuu just nappiin!

Mutta pojallani ei ole koskaan ollut mitään oppimisvaikeuksia, eikä sosiaalisissa suhteissakaan mitään ongelmia. Häntä pidettiin fiksuna, mutta vilkkaana aikoinaan. Osasi kyllä olla myös empaattinen kasvettuaan...ei ymmärrä!

Meillä on kaki muuta lasta ja ihan normaaleja ovat kaikin puolin. Poikakin olisi normaali, jos haluaisi olla!!

Hänellä on vaan joku ihmeen juttu, että saa kiksejä vaan kaikesta, mikä ei ole lain mukaista. Selitystä tälle ei löydy millään, vaikka poika on käynyt terapioissakin vankila-aikana.Hän ahdistuu, jos ei ole koko ajan jotain ihmeellistä actionia päällä, joko liikuntaa tai sitten vaihteluksi jotain muuta. Surullista, sille ei kukaan voi mitään.

ap.

hiukan kuin ADHD, mutta ilman agressiivista kanssakäymistä.

Voisin allekirjoittaa niin monen asian ja varsinkin tuon auktoriteettien karsastamisen.



Asianmukainen lääkitys ja diagnoosin saaminen voi auttaa asiaa jo puolella, usko pois.

Suosittelen neurologian psykiatrian vastaanottoa, erityisesti suosittelen Olli-Pekka Mehtosta, joka alan huippuja (vain muutama Suomessa).