Miten musta tuntuu, että jokin ei vaan ole kunnossa?

Ja saan tehdä asiat yksin. Sanotaampa vaikka että sovitaan miehen kanssa, että mennään töitten jälkeen yhdessä kauppaan kun jääkaappi huutaa tyhjyyttä ja kaipaa runsaasti täytettä (mies autolla liikkeellä). Mies tulee töistä kun tulee, en voi enkä jaksa enää odottaa ja lähden yksin kauppaan (bussilla). Kun mies tulee kotiin on kuin ei olisikaan.



Mies on illat koneella, taikka harrastaa, taikka värkkää jotain omiaan. Ja jos ei noita niin menee laittamaan autoaan. Kotitöihin ei ole osallistunut enää aikoihin..



Ei kysele miten mun päivä on mennyt, en muista koska viimeksi olisi sanonut rakastavansa. Jos minä jostakin hänelle sanon jotakin suuttuu käsittämättömän paljon. Oon huomannu että olemiseni hänen seurassaan on muuttunut ja olen hirveän surullinen koko aika.



Mulla on hirveän vahva intuitio yleensä ja tässä kohti se huutaa kovaa että olen miehelle vain riippakivi. Matkallekin on kuulemma lähdössä, ja tämän kuulin ystävältänsä.



Miksi mies ei vain voi sanoa ettei halua olla enää yhdessä? Miksi pitää vaan satuttaa? Oon aina yksin, aina vain kotona.