Mitä tehdä kun lapsi ei kertakaikkiaan tottele?
Pian 4v täyttävä poika on aivan mahdoton käytökseltään. Ei usko kun kielletään ja tekee koko ajan pahojaan. Kiusaa pienempää sisarustaan jatkuvasti. Tulen pian hulluksi pojan kanssa, tätä on nyt jatkunut yli puoli vuotta. Nyt kun poika on lomalla päiväkodista on homma karannut käsistä, poika ei tottele mitään eikä ketään.
Auttakaa, mitä kannattaisi tehdä!!???
Kommentit (42)
että vain aika auttaa. Ihan hulluksi meinaan tulla, kun nyt ei mene päiväkotiin ennen syksyä.
Kamala riehuminen koko ajan ja vasta kun alan karjua, pysähtyy. Mutta vain hetkeksi: ( Perkele kun saisi tilanteen hallintaan.
Sitten kannattaa jutella rauhassa pojan kanssa. Kertoa, millaista perhe-elämää haluaisi, mitä toivoisi pojalta ja erityisesti kertoa, miten rakastaa. Sitten pitäisi kuunnella ja kysyä, miltä pojasta tuntuu. 4-vuotiaan voi kuitenkin olla vaikea puhua tunteista, varsinkin jos se ei ole muutenkaan tapana lähipiirissä. Pitäisi kysyä kiusaamisesta. Onko pojalla mustasukkaisuutta?
meill on kolme tottelematonta..
Olen jo sortunut niin alas tässä kesän edetessä, et meillä päivät pitkät uhkaillaan, kiristetään, lahjotaan ja huudetaan!
Hitto et ärsyttää. Tosi kiva varmaan lapsillekin kun äiti tiuskii, komentaa ja karjuu koko ajan. Mut siltin eivät usko mitään. Nytkin ne on yli tunnin menneet nukkumaan eivätkä pysy sängyissään, argh.
Kyl muiden lapset mut ei meidän. Joka asiasta kauhea taisto.
Kiitos kun sain purkautua!
...kunnon läpsäsy pyllylle. Sillä tokenee.
Itselläni on 2-vuotias ja vaikka välillä on tilanteita, ettei mikään toimi, niin useimmiten joku noista sentään...
Automatkalle saadaan lahjomalla, samoin tarvittaessa sisälle (saat katsoa DVD:tä/saat muumi-keksin), uhkailu toimii kun pelleilee ruokapöydässä (istu alas tai nouset pois pöydästä ja ruokailu loppuu), jne.
Tärkeää on johdonmukaisuus. Mieti kahteen kertaan millä lahjot/uhkaat ja ole valmis pitämään siitä kiinni. Olen välillä purrut huultani leikkipuistossa erään naisen toimia seuratessani: Hänellä on vilkas poika, joka heittelee hiekkaa jne. Hän uhkaa poikaa: "jos vielä kerrankin heität niin lähdetään kotiin" ja hetken päästä kun poika heittää niin toruu kyllä kovaäänisesti, muttei tee elettäkään lähteäkseen... Eli jotta uhkauksella olisi jotain virkaa niin se pitää myös toteuttaa. Lapsi kyllä muistaa seuraavalla kerralla.
Eli millä voisit lahjoa tai kiristää poikaa? Mitkä on hänelle tärkeitä juttuja?
ei sellaista lasta olekkaan jota ei saisi tottelemaan,ugh.
Riippuu tietysti tilanteesta, missä lyö hanttiin.
Jos kieltäytyy syömästä, voi antaa kaksi vaihtoehtoa; syö tai poistuu pöydästä ja seuraava ateria on klo xx ja jääkaapilla roikkuminen ja välipalojen napostelu on kielletty.
Voi kysyä, haluatko jälkiruuan (jäätelö esim.) sen saa kun on syönyt reippaasti ja nätisti ensin ruuan.
Mutta noi muut tilanteet - meillä on alle 4 v ja tokaluokalle menevä poika, joiden molempien, etenkin tuon pojan kanssa on jatkustasti tuota samankuuloista tilannetta. On myös pahantuulinen ja riidanhaluinen. Syyn tiedän: meillä on edessä muutto tästä kodistamme, ja se stressaa lasta.
En minä monesti kiellä, käske tai komenna. Pelkkä kielto tietysti ehkä ei riitä 4 v:lle, voi antaa idean sille kivalle ja sallitulle tekemiselle. Mutta sitten tulee ukaasi; jos kielletty toiminta, jos kiusaaminen tai huono käytös jatkuu, eikä lopu nyt just, joutuu esim. jäähypenkille.
Tai menettää jonkin kivan, esim. pelikielto, jos tuon ikäinen teillä pelaa. tms.
Ja tämä ukaasi myös toteutetaan!!
Esim. meillä poika oli pahantuulinen ja uhmakas ollut koko päivän, mutta menimme uimarannalle kuitenkin illalla kun pienempi niin toivoi.
Sääntö on, että uimahousun yläreuna on raja, ei sen syvemmälle ja sitten uidaan rannan suuntaisesti tai rantaan päin. Koska on uimataidoton, ja minulla on vahdittavana myös se pienempi.
Ei uskonut, koko ajan uhmasi ja minä seison vedessä ja komennan ja kiellän kunnes hermostuin ja otin pojan eteeni, sanoin säännöt oikein katsekontaktissa.
Poika meni veteen... ja ui syvälle päin. Olisin laittanut pelkästään vilttiarestiin, mutta temppuili niin paljon, juoksi karkuun, huusi vastaan, että lähdimme todellakin pois kokonaan.
En vaihtanut edes vaatteita lapsille, pyyhettä vaan peffan alle ja vyöt ja autoon ja kotiin.
Ei ole toiste tuon jälkeen uhitellut em. tavalla.
Yksinkertaisesti; et anna lapsen käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, puutut siihen heti ja välittömästi, teet pelisäännöt selväksi ja myös toteutat uhkaamasi sanktiot, joten ne eivät voi olla mitään älyttömiä vaan sellaisia, että ne voi asettaa lapselle.
Ne lässytykset: tee näin, tule nyt mennään, äiti suuttuu, en anna iltapalaa jos et tottele, lopeta, ei saa tehdä noin, kukaan ei kiusaa ketään ja plaaplaaplaa
sen tyhjän lässytyksen voi unohtaa ja kerran pari sanoa napakasti ja sitten siirtää lapsi vaikka eri paikkaan, tai eristää muista siihen jäähylle. Ja jos ei pysy, viet uudelleen. Joku 5 min lasku lähtee heti kun istuu paikallaan ja "sinä valitset, meneekö tässä 5 min vai 2 tuntia, mutta sinä käyttäydyt huonosti / teit xxxx, ja nyt olet jäähyllä, siitä et tule ennenkuin olet istunut paikallasi 5 min"...
Väsytä poika kiltiksi. Jos teetät töitä, muista myös kehua. Kehu myös urheilusuorituksia. Pidä huolta perheen tunneilmapiiristä ja omasta tasapainostasi. Ajattele positiivisesti. Puhu positiivisesti. Hanki kaveri leikkimään.
meillä toinen roikku vielä ovenpielessä eikä mene nukkumaan. Olisi jo kiva hetkeksi hengähtää, mutta ei!
Kohta pistän oven kiinni ja sitten alkaa kamala huuto.
meillä ei oikein viitsi läpsäistä, kun väsyneenä menee ihan hysteeriseksi jos läpsii ym.
Mut ei auta puhe eikä muukaan vain se että pian ovi sulkeutuu.
Päivät kamalia, koko ajan saa komentaa. lelut hajoaa, tappelevat keskenään ym. ym. Kaikilla tuttavilla ihanan rauhalliset lapset ja se joskus ärsyttääkin.
Etenkin sanovat, että kyllä heilläkin riehutaan. Joo se on nähty se "heidän riehuminen".
Ei voida edes riehumisesta puhua.
vaikka kuinka kiukkuaisi. Mutta pian tapahtuva, ei niin, että jäät ilman karkkipäivää kolmen päivän päästä.
Jos ei uskota, joutuu jäähypenkille. Lempilelut lähtee "jäähylle". Uhkaukset touteutetaan!!
Kehutaan kun on nätisti, ja otetaan esim. tarra systeemi käyttöön. Kun on ollut päivän nätisti, saa tarran illalla. Kun on riittävästi tarroja (esim. 5-10) pääsee syömään jäätelöannoksen, kivaan leikkipaikkaan tms.
Siis näin:
on ruoka-aika eikä lapsi halua tulla syömään, tai käväsee pöydässä ja ilmoittaa, ettei aio syödä, vaan lähtee pois. Edellisestä ateriasta on kuintekin aikaa ja tiedät äitinä, että lapsi on nälkäinen ja se (alhainen verensokeri) on yksi syy lapsen huonotuulisuuteenkin.
Äiti: "kulta, tulepa tänne äidin viereen, jutellaan hetki"
Lapsi: "Joo, mitä asiaa äiti"
Ä: "kulta, äiti rakastaa sinua hurjasti, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, vaari.. kummi.. hoitotäti.. sinä olet meidän suloinen kaunis komea upea ihana rakas nuppumme. Äiti tulisi kovin iloiseksi, jos äidillä olisi sellainen perhe ja sellaiset lapset, joiden kanssa ei tarvitse riidella asioista, vaan jotka söisi ruokaa kun äiti sitä rakkaudella tekee.."
"Eikö sinustakin kulta olisi hauskaa, jos äiti olisi aina hyväntuulinen ja eikö sinusta oikeasti ole mukavampaa olla hyvällä tuulella ja sovussa kuin riidellä"
Lapsi: "Kyllä äiti, olet oikeassa, olenpa minä käyttäytynyt ajattelemattomasti. Menenkin heti syämään "
-- se, että tuon syvällisen keskustelun aikana nuorempi sisarus on istunut pytyllä ja odottanyt pyyhkimistä, tai odottanut ruokaansa tai syöttämistä tai jotain muuta, ja hermostunut odotukseen ja parkuu, siitä me emme mainitse tässä mitään
-- ---
Mutta siis aivan kaikki, KAIKKI lapsen kanssa käydään läpi KESKUSTELEMALLA edellä mainittuun tyyliin.
Siitä vaan, tämä onnistuu av.mammoilta.
Sitten kannattaa jutella rauhassa pojan kanssa. Kertoa, millaista perhe-elämää haluaisi, mitä toivoisi pojalta ja erityisesti kertoa, miten rakastaa. Sitten pitäisi kuunnella ja kysyä, miltä pojasta tuntuu. 4-vuotiaan voi kuitenkin olla vaikea puhua tunteista, varsinkin jos se ei ole muutenkaan tapana lähipiirissä. Pitäisi kysyä kiusaamisesta. Onko pojalla mustasukkaisuutta?
meillä on auttanit ihan vanhanajan nurkassaseisottaminen. Kausittain olen lasten (3) kanssa huomannut, ettei mikään mene perille. Tällöin olen kertonut, että jatkossa komennan kahdesti, kolmannesta joutuu nurkkaan. Ja tämä tulee pitää johdonmukaisesti, eikä sillä tarvitse uhkailla, se on vain "luonnollinen" seuraus tottelemattomuudesta. Toimii nopeasti, mutta rehellisesti: ei se nurkka, vaan se uhkailun lopettaminen ja johdonmukaisuus :) Noista itse lipsun helposti.
Siis näin: on ruoka-aika eikä lapsi halua tulla syömään, tai käväsee pöydässä ja ilmoittaa, ettei aio syödä, vaan lähtee pois. Edellisestä ateriasta on kuintekin aikaa ja tiedät äitinä, että lapsi on nälkäinen ja se (alhainen verensokeri) on yksi syy lapsen huonotuulisuuteenkin. Äiti: "kulta, tulepa tänne äidin viereen, jutellaan hetki" Lapsi: "Joo, mitä asiaa äiti" Ä: "kulta, äiti rakastaa sinua hurjasti, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, vaari.. kummi.. hoitotäti.. sinä olet meidän suloinen kaunis komea upea ihana rakas nuppumme. Äiti tulisi kovin iloiseksi, jos äidillä olisi sellainen perhe ja sellaiset lapset, joiden kanssa ei tarvitse riidella asioista, vaan jotka söisi ruokaa kun äiti sitä rakkaudella tekee.." "Eikö sinustakin kulta olisi hauskaa, jos äiti olisi aina hyväntuulinen ja eikö sinusta oikeasti ole mukavampaa olla hyvällä tuulella ja sovussa kuin riidellä" Lapsi: "Kyllä äiti, olet oikeassa, olenpa minä käyttäytynyt ajattelemattomasti. Menenkin heti syämään " -- se, että tuon syvällisen keskustelun aikana nuorempi sisarus on istunut pytyllä ja odottanyt pyyhkimistä, tai odottanut ruokaansa tai syöttämistä tai jotain muuta, ja hermostunut odotukseen ja parkuu, siitä me emme mainitse tässä mitään -- --- Mutta siis aivan kaikki, KAIKKI lapsen kanssa käydään läpi KESKUSTELEMALLA edellä mainittuun tyyliin. Siitä vaan, tämä onnistuu av.mammoilta.
Sitten kannattaa jutella rauhassa pojan kanssa. Kertoa, millaista perhe-elämää haluaisi, mitä toivoisi pojalta ja erityisesti kertoa, miten rakastaa. Sitten pitäisi kuunnella ja kysyä, miltä pojasta tuntuu. 4-vuotiaan voi kuitenkin olla vaikea puhua tunteista, varsinkin jos se ei ole muutenkaan tapana lähipiirissä. Pitäisi kysyä kiusaamisesta. Onko pojalla mustasukkaisuutta?
En oikein tiedä miten enää koventaisin rangaistuksia, jäähyt sun muut ei tehoa. En oikein viitsi lyödäkään, vaikka kieltämättä tuntuu välillä että nyrkki naamaan olisi ainoa keino joka herättäisi pojan kuuntelemaan. :(
Olen yrittänyt ottaa pojalta pois tärkeitä asioita, mm. tv:n katselun yms. mutta sekään ei tehoa. Poikaa ei tunnu kiinnostavan se että otetaan asioita pois.
Joku kysyi onko mustasukkaisuutta. Kyllä sitä on ollut, mutta tuntui että se on jo mennyt parempaan päin (nuorempi nyt n. 1v).
Olen oikeasti neuvoton. Olen karjunut ääneni käheäksi ja käyttänyt kaikki uhkailu- ja kiristyskeinot. Sekoan tätä menoa. En oikein kehtaa päästää poikaa leikkimään muiden kanssa kun heti alkaa hirveä kiusaaminen ja töniminen ja kiukuttelu. Ja vielä pitäisi yli kolme viikkoa sinnitellä ennen kuin päiväkoti aukeaa!
meinasinpa tehdä aloituksen juuri samasta aiheesta. :)
Minä kans huudan tosi paljon ja sitten näin illalla kadun sitä kamalasti. Voimia tämä vie, mutta uskon että kun jaksais itse olla avoimempi ja rauhallisempi niin homma toimisi paljon paremmin. Välillä vaa oma temperamentti vie yli sopivan käytöksen.
Meidän poika on ainakin tosi fiksu ja ymmärtää kun selitetään asiat auki, niin ne tottelemattomuudet kuin äidin kiukkukohtauksetkin.
Jaksuja, muuta neuvoa en osaa antaa.
Siis näin:
on ruoka-aika eikä lapsi halua tulla syömään, tai käväsee pöydässä ja ilmoittaa, ettei aio syödä, vaan lähtee pois. Edellisestä ateriasta on kuintekin aikaa ja tiedät äitinä, että lapsi on nälkäinen ja se (alhainen verensokeri) on yksi syy lapsen huonotuulisuuteenkin.
Äiti: "kulta, tulepa tänne äidin viereen, jutellaan hetki"
Lapsi: "Joo, mitä asiaa äiti"
Ä: "kulta, äiti rakastaa sinua hurjasti, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, vaari.. kummi.. hoitotäti.. sinä olet meidän suloinen kaunis komea upea ihana rakas nuppumme. Äiti tulisi kovin iloiseksi, jos äidillä olisi sellainen perhe ja sellaiset lapset, joiden kanssa ei tarvitse riidella asioista, vaan jotka söisi ruokaa kun äiti sitä rakkaudella tekee..""Eikö sinustakin kulta olisi hauskaa, jos äiti olisi aina hyväntuulinen ja eikö sinusta oikeasti ole mukavampaa olla hyvällä tuulella ja sovussa kuin riidellä"
Lapsi: "Kyllä äiti, olet oikeassa, olenpa minä käyttäytynyt ajattelemattomasti. Menenkin heti syämään "
-- se, että tuon syvällisen keskustelun aikana nuorempi sisarus on istunut pytyllä ja odottanyt pyyhkimistä, tai odottanut ruokaansa tai syöttämistä tai jotain muuta, ja hermostunut odotukseen ja parkuu, siitä me emme mainitse tässä mitään
-- ---Mutta siis aivan kaikki, KAIKKI lapsen kanssa käydään läpi KESKUSTELEMALLA edellä mainittuun tyyliin.
Siitä vaan, tämä onnistuu av.mammoilta.
Sitten kannattaa jutella rauhassa pojan kanssa. Kertoa, millaista perhe-elämää haluaisi, mitä toivoisi pojalta ja erityisesti kertoa, miten rakastaa. Sitten pitäisi kuunnella ja kysyä, miltä pojasta tuntuu. 4-vuotiaan voi kuitenkin olla vaikea puhua tunteista, varsinkin jos se ei ole muutenkaan tapana lähipiirissä. Pitäisi kysyä kiusaamisesta. Onko pojalla mustasukkaisuutta?
Tällaisille keskusteluille VALITAAN hyvä hetki.
rangaistuksia. Koskaan.
Aikuisen ystävällinen käytös ja keskustelu. Oman auktoriteetin nurkkaan paneminen. Lapsen kunnioitus tulee siitä.
Näillä eväillä olen kasvattanut kaksi vilkasta poikaa aikuiseksi ja satoja yläkouluikäisiä.
ja johdonmukaisuus!
Kun vaan itse pystyisi siihen myös käytännössä! Jos se ap ja muut kohtalotoverit lohduttaa niin tällä myös yksi epäkelvoksi itsensä tunteva äiti 3 ja 6-vuotiaiden kiukkupussien kanssa.
Osasyynä meillä ainakin on varmaan tämä rentous. Pyritään olemaan nyt lomalla vaan ja ilman tiukkoja pakkoaikatuluja kun niitä on talvisaikaan tarpeeksi. Toki ruokaillaan ja levätään "järjestyksessä" Uidaan ja leikitään kavereiden kanssa päivittäin. ELi energiaa saavat purkaa.
Olen pohtinut, onko lapsilla nyt kotosalla jokin testiaika kun ovat 24 / 7 "iholla" eli eivät ole päiväkodissa ? Saavat olla oma itsensä ?
Itse olen havainnut, et aamulla ja illalla kun istuu lähekkäin tai köllitään petillä vaikka koko perhe kiireettä ja jutellaan, niin rauhoittaa. Kaipa ne lapset janoaa huomiota ja läheisyyttä ja sitä yritän ja lasten isä nyt antaa erityisesti. Ei lomalla tarvi kiirehtiä joka paikkaan, olla vaan tässä ja nyt.
Toisaalta yritä antaa positiivista huomiota silloin, kun asiat sujuvat. Hankalien lasten kanssa usein huomaa antavansa pelkästään negatiivista huomiota ja niin se kierre on valmis.